Jeanne d’Albret
Jeanne d’Albret eli Johanna III Navarralainen (16. marraskuuta 1528 Saint-Germain-en-Layen linna, Ranskan kuningaskunta – 9. kesäkuuta 1572 Pariisi) oli ranskalainen Navarran kuningatar vuodesta 1555 (suo jure eli omalla oikeudellaan), kirjailija, uskonnollisen reformaation kannattaja ja hugenottien voimahahmo.[1][2]
Suku ja lapsuus muokkaa
Hän oli Navarran kuninkaan Henri d’Albretin, Henrik II Navarralaisen (1503–1555) ja Ranskan kuninkaan Frans I:n sisaren Margareeta Navarralaisen tytär.[3]
Kaksivuotiaasta lähtien hänen setänsä Frans I vastasi hänen kasvatuksestaan. Jeanne varttui Château de Plessis-lèz-Toursissa Loiren laaksossa Tourainessa erillään vanhemmistaan, joita hän näki muutaman kerran vuodessa. Hän sai erinomaisen koulutuksen sekä kotiopettajaltaan Aymée de Lafayttelta vuodesta 1532 lähtien sekä humanisti, runoilija Nicolas Bourbonin (1503/1505 –1550 jälkeen) johdolla.[3]
Nuoruus ja avioliittosuunnitelmat muokkaa
Jeannella oli jo lapsena taipumus olla sekä itsepäinen että periksiantamaton. Keisari Kaarle V tarjosi poikaansa ja perillistään, tulevaa Filip II:ta hänelle puolisoksi Navarran kuningaskunnan aseman ratkaisemiseksi.
Kun Jeanne oli 12-vuotias, Frans I pakotti hänet poliittisista syistä naimisiin Vilhelm "Rikkaan", Jülich-Kleve-Bergin herttuan kanssa, joka oli Englannin kuningatar Anna Kleveläisen veli. Tytön vanhemmat eivät myöskään hyväksyneet tätä järjestelyä.[3]
Huolimatta kuuliaisuudestaan, Jeanne jatkoi protestoimista, ja Ranskan konnetaabeli, herttua Anne de Montmorency joutui kantamaan hänet alttarille, koska loisteliaan hääasun paino oli liikaa nuorelle tytölle.[3] Hän oli pukeutunut ylellisesti, päässään kultainen kruunu, yllään hopea- ja kultakirjottu hame, joka oli koristeltu jalokivillä, ja karmiininpunainen satiiniviitta, jossa oli runsaasti kärpännahkakoristelua.
Ennen häitä Jeanne allekirjoitti kaksi asiakirjaa, jotka hän antoi myös taloutensa virkailijoiden allekirjoitettaviksi, ja julisti: "Minä, Jeanne de Navarre, jatkan jo esittämiäni vastalauseita, vahvistan täten ja vastustan jälleen läsnäolijoille tiettäväksi, että avioliitto, jolla halutaan tehdä sopimus Kleven herttuan ja minun välillä, on vastoin tahtoani; etten ole koskaan suostunut siihen, enkä tule suostumaan..."
Neljä vuotta myöhemmin, kun Kleven herttua allekirjoitti sopimuksen Kaarle V:n kanssa liittonsa päättämisestä Ranskan kanssa vastineeksi Gueldersin herttuakunnasta, avioliitto mitätöitiin sillä perusteella, että sitä ei ollut pantu täytäntöön ja että Jeanne joutui pakkonaimisiin vastoin tahtoaan.[3] Hän jäi asumaan Ranskan kuninkaalliseen hoviin.
Avioliitot ja lapset muokkaa
Jeanne avioitui ensimmäisen kerran 12-vuotiaana vuonna 1541 Vilhelmin, Jülich-Kleve-Bergin herttuan (1516–1592) kanssa. Poliittisesti järjestetyn ja lapsettoman avioliiton, jota ei oltu pantu täytäntöön, mitätöi paavi vuonna 1545.[3]
Hän avioitui toisen kerran Vendômen herttua Antoine de Bourbonin kanssa vuonna 1548. Kirjeenvaihdosta päätelleen aviopuolisot tunsivat kiintymystä toisiaan kohtaan.[3]
Jeannen isän kuoltua 1555 hänet ja Antoine kruunattiin Navarran kuningattareksi ja kuninkaaksi.[4] Jeanne kääntyi kalvinistiksi[2] vuonna 1560, jolloin hän teki kalvinismista Navarran virallisen uskonnon, lakkautti luostarit, karkoitti katoliset papit, munkit ja nunnat maasta, ja kielsi katoliset jumalanpalvelukset. Hän antoi myös käännättää Uuden Testamentin baskiksi ja Béarnin murteelle.[4]
Jeannen kääntymys aiheutti hänen avioliitossaan kriisin, joka johti lähes eroon, koska Antoine pysyi katolilaisena ja taisteli Ranskan uskonsodissa katolilaisten joukoissa.
Jeannelle ja Antoinelle syntyi viisi lasta:
- Henrik (1551–1553), Beaumontin herttua, kuoli alle kaksivuotiaana mahdollisesti tukehtumalla liian tiukaan kapaloon kiedottuna suljetussa huoneessa (ajalle yleinen tapa yrittää torjua sairauksia)[3]
- Henrik IV Ranskan kuningas (1553–1610), oli Navarran ja Ranskan ensimmäinen Bourbon-sukuinen kuningas.[1][2]
- Louis (1555–1557),[3] Marlen kreivi, kuoli kaksivuotiaana
- Madeleine (1556–1556), kuoli alle vuoden ikäisenä
- Catherine (1559–1604), avioitui pitkän uskonnollisen epäsovun ja paavin erikoisluvan jälkeen (Catherine oli vannoutunut kalvinisti eikä kääntynyt katolilaiseksi) Henrik II:n, Lorraine'n herttuan (1563–1624) kanssa vuonna 1599, heillä ei ollut jälkeläisiä. Catherine oli Navarran kruununperijä ennen kuin Henrik IV:n ensimmäinen poika Ludvig syntyi vuonna 1601.
Osallistuminen uskonsotiin muokkaa
Ranskan uskonsotien puhjettua 1562 Jeanne pysytteli alkuun erossa sodasta, ennen muuta siksi että hänen miehensä Antoine oli yksi katolisten komentajista. Huolimatta miehensä painostuksesta ja Katariina de' Medicin sovitteluyrityksistä Jeanne pysyi tiukasti kalvinismissaan. Maaliskuussa 1562 hän pakeni Pariisista ja suuntasi Béarniin.[4]
Lokakuussa 1562 Antoine haavoittui Rouenin piirityksessä ja kuoli kuukautta myöhemmin, 17. marraskuuta. Tämän jälkeen Jeanne hallitsi Navarraa yksin ja omissa nimissään.[4] (Navarralla oli aiemmin ollut useita hallitsevia kuningattaria, joten tätä pidettiin normaalina.) Espanjan Filip II tarjosi Jeannelle puolisoksi poikaansa, sillä ehdolla että tämä palaisi katolisen kirkon huomaan. Jeanne kieltäytyi tarjouksesta.
Alkuun Jeanne keskittyi vahvistamaan Navarran puolustusta ja näytteli suhteellisen neutraalia osaa sodassa. Paavin lähettiläät koettivat houkutellen ja painostaen saada häntä kääntymään takaisin katolilaisuteen ja lakkauttamaan protestanttisen "kerettiläisyyden" valtakunnassaan, mutta Jeanne kieltäytyi, ilmoittaen ettei tunnustanut paavin lähettilään auktoriteettia.
Asiat kärjistyivät niin, että paavi Pius IV suunnitteli jo Jeannen sieppaamista ja toimittamista Espanjan inkvisition käsiin. Jos suunnitelma olisi toteutunut, Jeannea olisi pidetty vankina Madridissa, ja Ranskan ja Espanjan kuninkaat olisivat saaneet jakaa Navarran keskenään. Häntä vaadittiin myös saapumaan Roomaan kuulusteltavaksi kerettiläisyydestä sillä uhalla, että hänet oltaisiin erotettu kirkon yhteydestä, hänen omaisuutensa olisi takavarikoitu, ja hänen valtakuntansa julistettu kenen tahansa ruhtinaan lailliseksi saaliiksi jos tämä halusi hyökätä sinne.[4]
Tämä viimeksimainittu uhkaus huolestutti kuningas Filipiä, ja paavin julkea puuttuminen Ranskan asioihin vimmastutti Katariina de' Medicin, joka lähetti poikansa Kaarle IX:n puolesta vihaisia vastalauseita paaville. Lopputuloksena uhkauksia ei koskaan pantu toimeen.[4]
Kolmas hugenottisota muokkaa
Kolmannen hugenottisodan puhjetessa vuonna 1568 Jeanne päätti asettua aktiivisesti tukemaan hugenotteja. Peläten henkensä puolesta hän pakeni poikansa Henrikin kanssa La Rochelleen, joka oli Ranskan protestanttien tukikohta.[4]
Jeanne toimi hugenottien propagandaministerinä, laatien manifesteja ja kirjoittaen kirjeitä myötämielisille ulkomaisille hallitsijoille, joissa hän pyysi apua hugenoteille. Hän suunnitteli Guyennen maakunnasta "protestanttien kotimaata" ja johti vuosien 1569-1570 sotatoimia saavuttaakseen tämän tavoitteen.
La Rochellessa Jeanne otti johtaakseen kaupungin linnoittamista, talousasioiden hoitoa, tiedustelua ja kurin ylläpitämistä siviilien parissa.[4] Hän asetti korunsa Englannin kuningatar Elisabetilta saadun lainan pantiksi, ja huolehti La Rochelleen saapuneiden pakolaisten hyinvoinnista. Jeanne seurasi usein amiraali de Colignya taistelukentälle ja puolustuksen tarkastusmatkoille.[4] Hän perusti La Rochelleen myös protestanttisen pappisseminaarin.
Jeanne oli yksi tärkeimmistä vaikuttajista Saint-Germain-en-Layen rauhan takana, joka päätti kolmannen hugenottisodan elokuussa 1570, kun katolisen armeijan rahat alkoivat loppua. Samana vuonna Jeanne myöntyi naittamaan poikansa Kaarle IX:n sisarelle Valois’n Margaretalle.[4] Vastikkeeksi hugenotit saivat oikeuden hoitaa julkisia virkoja Ranskassa, mikä oli ollut heiltä aiemmin kiellettyä.
Kuolema muokkaa
Jeanna d'Albret, Navarran kuningatar kuoli viisi päivää kuumetta ja oikeanpuoleista rintakipua kärsineenä 43-vuotiaana Pariisissa 9. kesäkuuta vuonna 1572.[3] Kuolinsyy oli mahdollisesti tuberkuloosi[4]. Jeannen kuoleman jälkeen kiersi huhuja, että Katariina de' Medici olisi murhannut hänet lahjoittamalla Jeannelle parfymoidut hansikkaat, jotka oli kyllästetty myrkyllä. Huhu oli perätön, mutta sitä on käytetty kirjallisuudessa, kuten Alexandre Dumas vanhemman romaanissa La Reine Margot ("Kuningatar Margot") ja Christopher Marlowen näytelmässä The Massacre at Paris ("Pariisin verilöyly").
Aiheesta lisää muokkaa
- Pearce, Elizabet: Jeanne d'Albret (englanniksi)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kirsi Stjerna: ”Hugenottien voimahahmo Jeanne d’Albert 1528–1572”, Reformaation naisia, s. 257–286. Englanninkielinen alkuteos Women an the Reformation. Hämeenlinna: Kirjapaja, 2011. ISBN 978-952-247-118-5.
- ↑ a b c Collier's New Encyclopedia (1921)/Jeanne d'Albrêt - Wikisource, the free online library en.wikisource.org. Viitattu 13.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Jeanne d'Albret - projectcontinua.org. Viitattu 13.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Mark, Joshua J.: Jeanne d'Albret World History Encyclopedia. 2022. Viitattu 7.3.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jeanne d’Albret Wikimedia Commonsissa
