Jasmila Žbanić
Jasmila Žbanić (s. 19. joulukuuta 1974 Sarajevo, Jugoslavia) on bosniahertsegovinalainen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja, jonka elokuvia ovat Esman salaisuus (2006), Na putu (2010) ja Quo vadis, Aida?. Kaikki nämä sivuavat enemmän tai vähemmän 1990-luvun Bosnian sotaa.
| Jasmila Žbanić | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. joulukuuta 1974 Sarajevo, Jugoslavia |
| Ammatti | elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja |
| Ohjaaja | |
| Aktiivisena | 1998– |
| Tunnetuimmat ohjaukset |
Grbavica (2006) Quo vadis, Aida? (2020) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elämäkerta muokkaa
Jasmila Žbanić syntyi Sarajevossa vuonna 1974.[1] Hän alkoi käydä Sarajevon esittävien taiteiden akatemiaa Sarajevon piirityksen aikana. Serbiarmeija piiritti kaupunkia huhtikuusta 1992 helmikuulle 1996.[2]
Bosnian sodan jälkeen elokuvantekijät joutuivat muiden taiteilijoiden tapaan luomaan uudet tavat toimia ja uudet organisaatiot. Žbanić oli vuonna 1997 perustamassa taiteilijoiden yhdistystä Deblokadaa. He perustivat Sarajevoon videovuokraamon, jonka avulla he rahoittivat töitänsä. Sitä kautta monet bosnialaiset saivat myös kansainvälisiä kontatkeja. Žbanić sai muun muassa tukea ranskalais-saksalaiselta Arte-kulttuurikanavalta yhteen lyhytdokumenttiinsa.[2]
Žbanić oli halunnut tehdä dokumentin siitä, miten raiskausta käytettiin Bosnian sodassa aseena, mutta hän ei lopulta halunnut laittaa naiset elämään uudelleen kokemuksiaan. Žbanić kääntyi sitten fiktioon ja teki ensimmäisen pitkän fiktioelokuvansa.[2] Grbavica sai loistavan vastaanoton Berliinin elokuvajuhlilla, ja se voitti vuoden 2006 Kultaisen karhun, ekumeenisen tuomariston palkinnon ja AFI:n Grand Jury -palkinnon. Elokuvajuhlien valitsija oli Sarajevossa vierailulla eikä olisi alkujaan antanut elokuvaa komitean nähtäväksi, koska se oli esikoisohjaajan tekemä eikä se ollut englanniksi eikä siinä ollut tunnettuja näyttelijöitä. Žbanić kirjoitti suoraan elokuvajuhlien johtajalle Dieter Kosslickille ja vaati valintakomitean edes katsomaan elokuvan.[3]
Žbanićin toinen elokuva Na patu sai ensi-iltansa Berliinin elokuvajuhlilla 2010. Kolmas elokuva For Those Who Can Tell No Tales oli puolestaan maailman ensi-illassaan Toronton elokuvajuhlilla 2013 ja neljäs elokuva Love Island Locarnon elokuvajuhlilla 2013. Vuonna 2021 Euroopan elokuva-akatemia palkitsi Žbanićin elokuvan Quo vadis, Aida? vuoden parhaana eurooppalaisena elokuvana.[4]
Vuoden 2021 elokuva Quo vadis, Aida? (2021) sai useita palkintoja ympäri maailmaa, muun muassa parhaan ohjauksen Baftan, parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-ehdokkuuden ja vuoden parhaan eurooppalaiselokuvan palkinnon.[5][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ Rođena Jasmila Žbanić 19.12.1974 18.12.2018. Magazin Plus d.o.o. Viitattu 6.4.2019. (bosniaksi)
- ↑ a b c Barraclough, Leo: Berlin Winner Jasmila Zbanic on Her Collaborative Approach to Filmmaking Variety. 8.7.2018. Variety Media, LLC. Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Encounter #83: Jasmila Žbanić Fade to Her. 30.1.2019. Arkistoitu 6.4.2019. Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Hytti nro 6 jäi ilman "Euroopan Oscaria" Yle Uutiset. 11.12.2021. Viitattu 13.12.2021.
- ↑ Hytti nro 6 jäi ilman "Euroopan Oscaria" Yle Uutiset. 11.12.2021. Viitattu 15.2.2024.
- ↑ Quo vadis, Aida? awardsdatabase.oscars.org. Viitattu 15.2.2024.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jasmila Žbanić Wikimedia Commonsissa
- Jasmila Žbanić Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Jasmila Žbanić Elonetissä.