Japaninmeri

Japaninmeri (jap. 日本海, Nihonkai, kor. 동해, Donghae, ”itämeri”, ven. Японское море, Japonskoje more) on merialue Tyynenmeren länsireunalla. Se rajautuu idässä Japanin saariin, lännessä Korean niemimaahan ja pohjoisessa Venäjän kaukoidän rannikkoon ja Sahaliniin. Meri on 978 000 neliökilometrin laajuinen ja sen keskisyvyys on 1 752 metriä. Meren syvin kohta on 3 742 metrin syvyydessä.

Japaninmeren kartta

Nahodkanlahti Venäjällä syyskuussa

Japaninmeri koostuu kolmesta pääaltaasta, joista suurin ja syvin on pohjoinen Japanin allas. Meri yhdistyy viereisiin merialueisiin vain suhteellisen kapeiden salmien kautta. Japaninmeri on tärkeä kalastusalue ja sen alla sijaitsee myös maakaasua, öljyä ja mineraaleja. Meri on ollutkin Japanin ja Korean välisen aluekiistan näyttämönä sen jälkeen, kun Korean tasavalta miehitti Liancourtsaaret vuonna 1954.

Maantiede

Kasumin rannikkoa Japanissa

Etelä-Korealle kuuluvan Ulleungdon saaren rannikkoa

Japaninmeri on suurin piirtein ellipsin muotoinen. Se yhtyy etelässä Tsushimansalmen ja Koreansalmen kautta Itä-Kiinan mereen, idässä Kanmonsalmen kautta Seton sisämereen sekä Tsugarunsalmen kautta Tyyneenmereen ja pohjoisessa La Perousen ja Tatariansalmen kautta Ohotanmereen. Vettä meri saa erityisesti Koreansalmen kautta, kun taas pohjoisessa sitä virtaa merestä pois. Salmet ovat geologisesti suhteellisen uusia, ja niistä vanhimmat, Tsugarunsalmi ja Tsushimansalmi, syntyivät neogeenikaudella noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten. Uusin on vuorostaan vain noin 60 000–11 000 vuotta vanha La Perousen salmi, jonka syntyminen katkaisi mammuttien muuton Hokkaidōn saarelle.

Venäjän ja Korean niemimaan puolella meren alla on vain kapea mannerjalusta. Japanin puolella jalustat ovat laajempia ja niissä on enemmän pinnanmuotoja. Japaninmeri jakautuu kolmeen altaaseen, joista suurin on pohjoinen Japaninallas; kaakossa sijaitsee Yamatonallas ja lounaassa Tsushimanallas.

Japaninmeri on ilmastoltaan suhteellisen lämmin. Kylmä pohjoinen ilmamassa ja lämmin eteläinen subtrooppinen Tsushimanvirran ilmamassa kohtaavat meren alueella: talvella luoteismonsuuni tuo Japaniin kylmää ilmaa ja maan vuoristoisella länsirannikolla sataa paljon lunta. Kesällä meren yli puhaltava lämmin eteläinen monsuuni aiheuttaa sumua puhaltaessaan kylmien merivirtojen yli. Meren pohjoisin osa jäätyy talvella.

Ihmisen toiminta

Japaninmeri on tärkeä kalastusalue. Kalastus keskittyy meren pohjois- ja kaakkoisosiin, mutta kaikki sitä ympäröivät maat (Japani, Etelä-Korea, Pohjois-Korea ja Venäjä) kalastavat sen alueella voimakkaasti. Muihin luonnonvaroihin kuuluvat meren pohjan magnetiittihiekka ja Japanin ja Sahalinin rannikoilla sijaitsevat maakaasu- ja öljykentät. Japaninmeren yli ei käydä erityisen paljon kauppaa, sillä suurin osa Japanin kaupasta suuntautuu muualle, mutta kauppa on lisääntynyt Etelä-Korean talouden voimakkaan kasvun ja Venäjän kanssa solmittujen kauppasopimusten myötä. Tärkeitä Japaninmeren satamia Etelä-Korean rannikolla ovat Busan, Ulsan ja Pohang, Venäjällä taas Vladivostok, Nahodka ja Vostotšnyi. Japanin tärkeimmät satamat sijaitsevat maan Tyynenmeren puoleisella rannikolla.

Historiallisesti Japaninmeri on toiminut Japanin suojana ulkomaiden hyökkäyksiä vastaan. Eurooppalaiset alkoivat tutkia merta ensi kerran 1700-luvulla, ja La Perousen salmi on nimetty heistä ensimmäisten joukkoon kuuluneen Perousen kreivin Jean-François de Galaupin mukaan. Japani aloitti meren laajamittaisen tutkimisen vuonna 1928.

Japaninmeressä sijaitsevat Liancourtsaaret (kor. 독도, Dokdo, jap. 竹島, Takeshima) ovat olleet Japanin ja Etelä-Korean välisen aluekiistan kohteena. Etelä-Korea otti saaret haltuunsa vuonna 1954.

Meren nimitys

Osa merialueesta on nykyään kansainvälistä vesialuetta, joka ei kuulu Koreoille, Japanille tai Venäjällekään. International Hydrographic Bureau virallisti vuonna 1929 nimen ”Japaninmeri” (Sea of Japan), kun Korea oli Japanin siirtomaavallan alla. Eteläkorealaiset kutsuvat merta ”Itämereksi” (kor. 동해, Donghae), Pohjois-Koreassa on käytössä pidempi nimi ”Korean itämeri” (kor. 조선동해, Joseon donghae).

Korealaiset sanovat omakielisen nimen olevan meren vanhin nimi. Nimeä ”Japaninmeri” korealaiset paheksuvat, koska katsovat sen viittaavan Japanin miehitysaikaan 1910–1945 ja siihen, että meri kuuluu Japanille. Vuonna 1992 Koreat vaativat YK:n paikannimikonferenssissa nimen uudelleen arvioimista. Japaninmeri on ollut käytössä useissa kielissä jo satoja vuosia, Suomessakin viimeistään 1860-luvulta saakka. Myös YK käyttää nimitystä ”Japaninmeri”. Vuonna 1977 YK:n paikannimikonferenssi päätti, että jos alue ulottuu useamman valtion alueelle, eikä nimestä päästä sopuun, tulisi kansainvälisissä kartoissa ja julkaisuissa esittää kaikki vaihtoehtoiset nimet. Koreat vaativat, että englanniksi merestä tulisi käyttää nimeä East Sea tai East Sea of Korea (eli Itämeri tai Korean itämeri), rinnalla mahdollisesti nimeä Sea of Japan. Japani vastustaa muutosta, koska osa alueesta on kansainvälistä vesialuetta ja vetoaa myös siihen, että Sea of Japan on kansainvälisesti hyväksytty vakiintunut nimi ja että nimen muuttaminen aiheuttaisi sekaannusta.

Kansainvälisen merikartoitusjärjestön IHO:n julkaisusta S-23 Limits of Oceans and Seas on voimassa sen kolmas laitos vuodelta 1953. Julkaisussa käytetään merestä nimeä Japan Sea. Kiista on vaikeuttanut julkaisun päivittämistä. IHO:n jäsenmaiden edustajien työryhmä on koettanut kiirehtiä uuden laitoksen julkaisua, ja on esittänyt sekä East Sea -nimeä rinnakkaisnimeksi sekä täysin uuden nimen valitsemista kansainväliseksi nimeksi.

Katso myös

• Yhdistyneiden kansakuntien paikannimiasiantuntijoiden ryhmä

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Japaninmeri Wikimedia Commonsissa