Japanin viralliset suurkaupungit

Japanin paikallishallintolaissa määritelty suurkaupukien luokka

Japanin viralliset suurkaupungit (jap. 政令指定都市, seirei shitei toshi, ”valtion [asetuksella] nimittämät kaupungit”) ovat Japanin paikallishallintolaissa (jap. 地方自治法, Chihō jichihō, luvun 252 pykälä 19) määritelty suurkaupunkien luokka. Virallisia suurkaupunkeja on yhteensä 20: niissä täytyy lain mukaan olla vähintään 500 000 asukasta, mutta valtaosassa asukkaita on yli miljoona.[1]

SapporoHakodateAsahikawaAomoriHachinoheMoriokaSendaiAkitaYamagataKōriyamaIwakiMitoTsukubaUtsunomiyaMaebashiTakasakiIsesakiŌta (Gunma)SaitamaKawagoeKumagayaKawaguchiTokorozawaKasukabeSōkaKoshigayaChibaFunabashiKashiwaJokohamaKawasaki (Kanagawa)YokosukaHiratsukaOdawaraChigasakiSagamiharaAtsugiYamato (Kanagawa)NiigataNagaokaJōetsuToyamaKanazawaFukuiKōfuNaganoMatsumotoGifuShizuokaHamamatsuNumazuFuji (kaupunki)NagoyaToyohashiOkazakiIchinomiyaKasugaiToyota (kaupunki)TsuYokkaichiŌtsuKiotoOsakaSakaiKishiwadaToyonakaSuitaTakatsukiHirakata (Osaka)Ibaraki (Osaka)YaoNeyagawaHigashiōsakaKōbeHimejiAmagasakiAkashiNishinomiyaKakogawaTakarazukaNaraWakayamaTottoriMatsueOkayamaKurashikiHiroshimaKureFukuyamaShimonosekiTakamatsuMatsuyamaKōchiKitakyushuFukuokaKurumeNagasakiSaseboKumamotoŌitaMiyazakiKagoshimaNaha
(Väripalloa napsauttamalla pääsee kaupungin artikkeliin)
      ― Virallinen suurkaupunki
      ― Ydinkaupunki
      ― Erityiskaupunki

Virallisille suurkaupungeille annetaan useita valtaoikeuksia, jotka kuuluvat tavallisesti prefektuureille. Nämä oikeudet koskevat 18:aa eri aluetta, kuten kaupunki- ja liikennesuunnittelua sekä sosiaali- ja terveyspalveluita. Käytännössä viralliset suurkaupungit toimivat prefektuurien kanssa samalla tasolla.[1]

Historia muokkaa

1920- ja 1930-luvuilla kaupungeille annettiin Japanissa vähitellen laajempi itsehallinto. Tähän liittyen Tokion kaupunki liitti itseensä vuonna 1932 suuria alueita, niin että sen pinta-ala laajeni viisinkertaiseksi. Toisen maailmansodan aikana paikallishallinto kuitenkin lakkautettiin, ja Tokion kaupunki asetettiin suoraan keskushallinnon alaisuuteen prefektuurina. Sodan jälkeen voimaan astui uusi laki Tokion erityisasemasta maan pääkaupunkina. Sen myötä Tokio jaettiin erillisalueisiin, joista kukin sai samantyyppiset oikeudet kuin muilla kaupungeilla. Uusi paikallishallintolaki vuonna 1947 palautti itsehallinnon kaikille kunnille. 1950-luvun kuluessa sitä muutettiin antamaan lisää valtaa maan suurimmille kaupungille. Vuonna 1956 laissa määriteltiin Tokion jälkeen tärkeimmät viisi kaupunkia, joissa oli yli miljoona asukasta – Kioto, Osaka, Jokohama, Nagoya ja Kōbe – virallisiksi suurkaupungeiksi.[2]

Virallisille suurkaupungeille annettiin monia valtaoikeuksia, jota yleensä kuuluvat prefektuureille. Lisäksi ne jaettiin suuralueisiin (区, ku), joilla on kaikilla oma hallintonsa. Tokion erillisalueista poiketen suuralueiden valtuutetut nimittää kuitenkin kaupungin pormestari, eikä heitä valita vaaleilla. Alun perin virallisilta suurkaupungeilta vaadittiin useita ominaisuuksia: kaupungissa tuli olla vähintään 500 000 asukasta, sen väestötiheyden tuli olla yli 2 000 asukasta neliökilometrillä ja asukkaista alle kymmenesosa sai olla töissä alkutuotannon parissa. Seuraavien vuosikymmenten aikana useat kaupungit saavuttivat tarvittavat vaatimukset joko luonnollisen kasvun (kuten Suur-Tokioon kuuluva Kawasaki) tai kuntaliitosten kautta (kuten usean kaupungin yhteenliittymänä syntynyt Kitakyūshū). Myöhemmin asukastiheyteen ja talousrakenteeseen liittyvät kriteerit poistettiin, mutta käytännössä virallisen suurkaupungin asema annettiin vain kaupungeille, joissa oli tai joissa ennustettiin pian olevan yli miljoona asukasta. Chiba oli ensimmäinen virallinen suurkaupunki, joka ei koskaan saavuttanut miljoonan asukkaan rajaa.[2]

1990- ja 2000-luvuilla paikallishallintolakiin tehtiin merkittäviä uudistuksia, ja virallisten suurkaupunkien alapuolelle perustettiin kaksi uutta kaupunkiluokkaa, ydinkaupungit vuonna 1995 ja erityiskaupungit vuonna 2000. Eräs syy näille uudistuksille oli vaikea taloudellinen tilanne. Maan hallitus otti tavoitteekseen kuntien määrän voimakkaan vähentämisen, ja uusilla suurkaupunkinimityksillä kaupunkeja rohkaistiin muodostamaan suurempia hallinnollisia yksiköitä. Nimityksistä onkin tullut tapa nousta ylemmäs kansallisessa kuntahierarkiassa ja hyötyä korkeamman aseman tuomista eduista. Merkittävä kuntaliitos tapahtui vuonna 2001, kun Urawan, Ōmiyan ja Yonon kaupungit yhdistyivät uudeksi Saitaman kaupungiksi, jolle myönnettiin virallisen suurkaupungin asema. Muutaman vuoden kuluessa jo lähes 80 prosenttia maan kunnista harkitsi kuntaliitoksia. Vuonna 2002 paikallishallintolakia uudistettiin jälleen, ja virallisten suurkaupunkien epävirallista väestörajaa laskettiin miljoonasta 700 000 henkeen. Muutoksen myötä virallisten suurkaupunkien määrä kasvoi 2000-luvulla nopeasti.[2]

Nimitetyt kaupungit muokkaa

Kaupunki Prefektuuri Nimitetty Suuralueet (kaupungintalon sijainti lihavoitu)
1   Sapporo Hokkaidōn prefektuuri 1. huhtikuuta 1972 10 suuraluetta: Chūō-kuKita-kuHigashi-kuShiroishi-kuToyohira-kuMinami-kuNishi-kuAtsubetsu-kuTeine-kuKiyota-ku
2   Sendai Miyagin prefektuuri 1. huhtikuuta 1989 5 suuraluetta: Aoba-kuMiyagino-kuWakabayashi-kuTaihaku-kuIzumi-ku
3   Saitama Saitaman prefektuuri 1. huhtikuuta 2003 10 suuraluetta: Nishi-kuKita-kuŌmiya-kuMinuma-kuChūō-kuSakura-kuUrawa-kuMinami-kuMidori-kuIwatsuki-ku
4   Chiba Chiban prefektuuri 1. huhtikuuta 1992 6 suuraluetta: Chūō-kuHanamigawa-kuInage-kuWakaba-kuMidori-kuMihama-ku
5   Jokohama Kanagawan prefektuuri 1. syyskuuta 1956 18 suuraluetta: Tsurumi-kuKanagawa-kuNishi-kuNaka-kuMinami-kuKōnan-kuHodogaya-kuAsahi-kuIsogo-kuKanazawa-kuKōhoku-kuMidori-kuAoba-kuTsuzuki-kuTotsuka-kuSakae-kuIzumi-kuSeya-ku
6   Kawasaki 1. huhtikuuta 1972 7 suuraluetta: Kawasaki-kuSaiwai-kuNakahara-kuTakatsu-kuMiyamae-kuTama-kuAsao-ku
7   Sagamihara 1. huhtikuuta 2010 3 suuraluetta: Midori-kuChūō-kuMinami-ku
8   Niigata Niigatan prefektuuri 1. huhtikuuta 2007 8 suuraluetta: Kita-kuHigashi-kuChūō-kuKōnan-kuAkiha-kuMinami-kuNishi-kuNishikan-ku
9   Shizuoka Shizuokan prefektuuri 1. huhtikuuta 2005 3 suuraluetta: Aoi-kuSuruga-kuShimizu-ku
10   Hamamatsu 1. huhtikuuta 2007 7 suuraluetta: Naka-kuHigashi-kuNishi-kuMinami-kuKita-kuHamakita-kuTenryū-ku
11   Nagoya Aichin prefektuuri 1. syyskuuta 1956 16 suuraluetta: Chikusa-kuHigashi-kuKita-kuNishi-kuNakamura-kuNaka-kuShōwa-kuMizuho-kuAtsuta-kuNakagawa-kuMinato-kuMinami-kuMoriyama-kuMidori-kuMeitō-kuTenpaku-ku
12   Kioto Kioton prefektuuri 1. syyskuuta 1956 11 suuraluetta: Kita-kuKamigyō-kuSakyō-kuNakagyō-kuHigashiyama-kuShimogyō-kuMinami-kuUkyō-kuFushimi-kuYamashina-kuNishikyō-ku
13   Osaka Osakan prefektuuri 1. syyskuuta 1956 24 suuraluetta: Miyakojima-kuFukushima-kuKonohana-kuNishi-kuMinato-kuTaishō-kuTennōji-kuNaniwa-kuNishiyodogawa-kuHigashiyodogawa-kuHigashinari-kuIkuno-kuAsahi-kuJōtō-kuAbeno-kuSumiyoshi-kuHigashisumiyoshi-kuNishinari-kuYodogawa-kuTsurumi-kuSuminoe-kuHirano-kuKita-kuChūō-ku
14   Sakai 1. huhtikuuta 2006 7 suuraluetta: Sakai-kuNaka-kuHigashi-kuNishi-kuMinami-kuKita-kuMihara-ku
15   Kōbe Hyōgon prefektuuri 1. syyskuuta 1956 9 suuraluetta: Higashinada-kuNada-kuHyōgo-kuNagata-kuSuma-kuTarumi-kuKita-kuChūō-kuNishi-ku
16   Okayama Okayaman prefektuuri 1. huhtikuuta 2009 4 suuraluetta: Kita-kuNaka-kuHigashi-kuMinami-ku
17   Hiroshima Hiroshiman prefektuuri 1. huhtikuuta 1980 8 suuraluetta: Naka-kuHigashi-kuMinami-kuNishi-kuAsaminami-kuAsakita-kuAki-kuSaeki-ku
18   Kitakyūshū Fukuokan prefektuuri 1. huhtikuuta 1963 7 suuraluetta: Moji-kuWakamatsu-kuTobata-kuKokurakita-kuKokuraminami-kuYahatahigashi-kuYahatanishi-ku
19   Fukuoka 1. huhtikuuta 1972 7 suuraluetta: Higashi-kuHakata-kuChūō-kuMinami-kuNishi-kuJōnan-kuSawara-ku
20   Kumamoto Kumamoton prefektuuri 1. huhtikuuta 2012 5 suuraluetta Chūō-kuHigashi-kuNishi-kuMinami-kuKita-ku

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa