Japan Airlinesin lento 123
Japan Airlinesin lento 123 oli Japanin sisäinen reittilento Tokion kansainväliseltä lentoasemalta Osakan kansainväliselle lentoasemalle. 12 minuuttia nousun jälkeen koneen matkustamon paineistukset katosivat ja sivuvakain sekä sivuperäsin repeytyivät irti. Seuranneessa maahansyöksyssä lähes kaikki koneen matkustajat kuolivat.[2]
| Japan Airlinesin lennon 123 onnettomuus | |
|---|---|
 JA8119 |
|
| Yhteenveto | |
| Päivämäärä | 12. elokuuta 1985 |
| Onnettomuustyyppi | Paineistuksen väliseinän pettäminen, siitä seurannut peräsimen irtoaminen; hallinnan menettäminen ja maahansyöksy |
| Tapahtumapaikka | Takamagahara-vuori, Gunma, Japani |
| Lähtöpaikka |
 Tokion kansainvälinen lentoasema, Japani |
| Määränpää |
Osakan kansainvälinen lentoasema, Japani |
| Kuolleita | 520 |
| Loukkaantuneita | 4[1] |
| Eloonjääneitä | 4 |
| Lentokone | |
| Konetyyppi | Boeing 747SR-46 [2] |
| Lentoyhtiö | Japan Airlines |
| Rekisteritunnus | JA8119 |
| Matkustajia | 509 |
| Miehistöä | 15 [1] |
Onnettomuus muokkaa
Maanantaina 12. elokuuta 1985 Boeing 747SR-46 -kone lähti Tokion kentältä kello 18.12. Kaksitoista minuuttia myöhemmin koneen lentäessä 570 km/h:n nopeudella runsaan 7 000 metrin korkeudella sen runko alkoi värähdellä epätavallisesti.[2] Lentokoneen nokka kohosi ja matkustamon takaosan paineistus katosi äkillisesti. Paineistuksen äkillinen purkautuminen aiheutti sivuvakaimen sekä sivuperäsimen repeytymisen irti sekä kaikkien koneen ohjaamiseen tarvittavien järjestelmien romahtamisen, ja sen hallinta kävi vaikeaksi syöksy- ja nousuliikkeiden johdosta. Koneen matkustajat ja miehistö eivät kuitenkaan olleet tietoisia peräsimen irtoamisesta vaan luulivat koneen takaosasta tullutta ääntä räjähdykseksi. Kone vähensi lentokorkeuttaan ja nopeuttaan miehistön pyrkiessä saamaan tilanteen hallintaansa käyttämällä moottorin työntövoimaa. Käytyään kahden kilometrin korkeudessa kone lähti uuteen nousuun mutta joutui uuteen syöksykierteeseen.[3]
Kello 18.56, noin 30 minuuttia peräsimen irtoamisesta, kone törmäsi puita kasvavan Takamagahara-vuoren harjanteeseen Gunman prefektuurissa Kantōn alueella ja leimahti liekkeihin.[3]
Turman syy saatiin selville vasta jälkeenpäin kun erään silminnäkijän lentokoneesta ottamassa kuvassa huomattiin suurimman osan sivuvakaimesta sekä koko sivuperäsimen repeytyneen irti.[1] Lisäksi neljä silminnäkijää pystyi antamaan kuvauksen koneen viimeisistä vaiheista ennen putoamista:
»Kone ilmestyi Oku-Taman suunnasta ja lensi alhaisella nopeudella matalalla ja nokka pystyssä. Ylitettyään meidät kone teki äkillisen käännöksen oikealle Sanpei-vuoren lähellä ja lensi Mikuni-vuoren ohitse. Tämän jälkeen kone syöksyi alaspäin pahaenteisesti kallistuneena ja katosi vuorten taa. Vähän myöhemmin näkyi savua ja liekkien loimotusta.[4]»
Onnettomuuden jälkeen muokkaa
Ensimmäisenä onnettomuuspaikalle saapui Japanin itsepuolustusvoimien (JSDF) helikopteri. Huono näkyvyys ja vaikeakulkuinen maasto estivät helikopteria laskeutumasta paikalle. Pilotti lähetti JSDF:n maastohenkilöstölle ilmoituksen, että turmapaikalla ei näkynyt mitään merkkejä eloonjääneistä. Tämän ilmoituksen johdosta lähinnä onnettomuuspaikkaa liikkuneet JSDF:n maavoimat eivät kiirehtineet lentokoneen hylyn luo vaan pystyttivät tilapäisen telttakylän ja rakensivat helikopterille laskeutumisrampin.[5]
Aamulla 13. elokuuta kello 6.30, kun onnettomuuspaikan sijainti oli vahvistettu, 160 miestä käsittävä etsintäpartio kokoontui Uenon kylän keskikoululle saamaan tarkemmat ohjeet. Pelastuspartiot lähetettiin kahtena ryhmänä etsimään eloonjääneitä.[6] Jyrkälle vuoristoalueelle saapui JSDF:n sotilaiden ja paikallisen virkavallan lisäksi muun muassa Uenon palokunnan ja metsästysyhdistyksen miehiä sekä Tano Fujiokan savusukeltajia. Kello 10.45 ensimmäiset etsijät saapuivat koneen putoamispaikalle ja tuntia myöhemmin neljä henkiinjäänyttä matkustajaa löydettiin ympäristöön levinneen romun joukosta. Eloonjääneet kuljetettiin pois onnettomuuspaikalta JSDF:n maavoimien suurella helikopterilla, joka nousi ilmaan kello 13.29. Vajaa tuntia myöhemmin kaksi ambulanssia toi uhrit fujiokalaiseen sairaalaan.[7]
Myöhemmin JSDF:n ja viranomaisten toimintaa uhrien auttamisessa on kritisoitu voimakkaasti, sillä pelastajilla kesti 14 tuntia päästä tapahtumapaikalle. Pilotin kohtalokas virhearviointi ja yön kylmyys pelastajia odottaessa koituivat monen onnettomuudesta henkiin jääneen kohtaloksi. Yhdysvaltojen sotilaskone oli ensimmäinen, joka näki koneen tuhon, ja he tarjoutuivat lähettämään apua, joka olisi päässyt paikalle jo pian koneen maahansyöksyn jälkeen. Mutta he saivat käskyn pysyä poissa, koska JSDF halusi hoitaa asian itse. Edelleenkään ei ole selvää, kuka antoi USA:n sotilasvoimille käskyn vetäytyä.
| Kansalaisuus | Matkustajat | Henkilökunta | Yhteensä |
|---|---|---|---|
| Japani |
487 | 15 | 502 |
 Yhdysvallat |
6 | 0 | 6 |
 Brittiläinen Hongkong |
4 | 4 | |
 Etelä-Korea |
3 | 3 | |
 Intia
| |||
 Italia |
2 | 2 | |
 Länsi-Saksa
| |||
 Kiina |
1 | 1 | |
 Yhdistynyt kuningaskunta
| |||
| Yhteensä | 509 | 15 | 524 |
Onnettomuuden syy muokkaa
JAL 123 on historian pahin yhden lentokoneen onnettomuus ja toiseksi pahin kaikista onnettomuuksista jääden toiseksi vain Teneriffan onnettomuudelle.[1] Kaikki 15 miehistön jäsentä ja 505 matkustajaa 509:stä kuolivat. Kaikki eloonjääneet olivat naisia. Heidän istumapaikkansa olivat olleet penkkiriveillä 54–60 koneen peräosan vasemmalla puolella. Naisten vammat koostuivat eri puolilla kehoa olevista luunmurtumista, mutta kaikki toipuivat seuraavan puolen vuoden aikana.[8]
Onnettomuuden syyksi on arveltu vuosien varrella syntyneitä koneen rungon väsymismurtumia, jotka eivät kestäneet matkustamon ilmanpainetta. Koneen peräosan painetta pitävä väliseinä oli korjattu vuonna 1978 tapahtuneen onnettomuuden seurauksena. Tuolloin kone oli laskeutuessaan laskeutunut liian jyrkästi, jolloin koneen perä oli osunut kiitotiehen aiheuttaen vahinkoa takapaineen väliseinään. Boeingin teknikoiden käyttämät korjausmenetelmät eivät kuitenkaan vastanneet Boeingin asettamia vaatimuksia, sillä arvioiden mukaan väliseinän vahvuutta vähennettiin. Väliseinä koostuu kahdesta puolikkaasta, ja korjauksessa vain toinen puolisko vaihdettiin. Vaatimusten mukaan väliseinän puoliskot olisi pitänyt kiinnittää toisiinsa yhdellä yhdyslevyllä, jossa on kolme riviä niittejä. Mutta korjaus suoritettiin kahdella levyllä, joista toinen kiinnitettiin kahdella rivillä ja toinen yhdellä rivillä. Painestuksen aikana juuri tämä yhden rivin levy otti suurimman osan rasituksesta, jota se ei kestänyt, vaan levyyn alkoi ilmestyä halkeamia metallin väsymisen seurauksena. Onnettomuuspäivänä, vähän yli 12 000 painestuksen jälkeen, levy ei enää kestänyt rasitusta, ja se murtui, aiheuttaen räjähdystä muistuttavan äänen paineistetun ilman vapautessa. Paineisen ilman vapautuminen tuhosi koneen hydraulijärjestelmän letkut ja repi myös koneen sivuvakaimen ja sivuperäsimen.[2][9]
Lähteet muokkaa
- Griffioen, Hans: Air Crash Investigations: The Deadliest Single Aircraft Accident in Aviation History the Crash of Japan Airlines Flight 123. Lulu.com, 2011. ISBN 978-1257835089. (englanniksi)
- Tuoteryhmä: Vuosisatamme kronikka. Jyväskylä ja Helsinki: Gummerus, 1989. ISBN 951202893X.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Kronikka 1989, s. 1204
- ↑ a b c d ASN Aircraft accident Boeing 747SR-46 JA8119 Ueno Village, Tano District, Gunma Prefecture Aviation Safety Network. Viitattu 16.8.2015.
- ↑ a b Johansson, Mark: Worst Plane Crashes In History And Their Aftermath International Business Times. 19.6.2013. Viitattu 24.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Griffioen 2011. s. 28.
- ↑ Griffioen 2011, s. 419
- ↑ Griffioen 2011, s. 57
- ↑ Griffioen 2011, s. 58
- ↑ Griffioen 2011, s. 51
- ↑ Lessons Learned Federal Aviation Administration. Viitattu 16.12.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Aircraft Accident Report – Aircraft Accident Investigation Commission (englanniksi)
- Aircraft Accident Report – Aircraft Accident Investigation Commission (japaniksi)