Jan Berzin (tiedustelujohtaja)

Jan Karlovitš Berzin (ven. Ян Ка́рлович Бе́рзин; latv. Jānis Bērziņš, alkuperäinen nimi Pēteris Ķuzis; 25. marraskuuta (J: 13. marraskuuta) 1889 Jaunpilsin volosti, Kuurinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 29. heinäkuuta 1938 Kommunarka, Moskovan alue, Neuvostoliitto) oli latvialaissyntyinen bolševikki, joka toimi vuosina 1924–1935 ja 1937 Neuvostoliiton sotilastiedustelu GRU:n johtajana.

Jan Berzin vuonna 1989 julkaistussa neuvostoliittolaisessa postimerkissä.

Berzin NKVD:n pidätyskuvassa vuonna 1937.

Berzin oli lähtöisin latvialaisesta talonpoikaisperheestä ja opiskeli opettajaseminaarissa, kunnes ryhtyi 15-vuotiaana ammattivallankumoukselliseksi. Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen hän liittyi vuonna 1905. Hänet tuomittiin vuonna 1907 poliisin surmasta kahdeksan vuoden vankeuteen, mutta vapautettiin alaikäisyytensä vuoksi jo kahden vuoden kuluttua. Hänet karkotettiin vuonna 1911 Irkutskin kuvernementtiin, josta hän pakeni 1914 ja asui sen jälkeen työläisenä Pietarissa. Vuoden 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen Berzin siirtyi Neuvosto-Venäjän sisäasiain kansankomissariaatin palvelukseen ja oli myös poliittisena komissaarina puna-armeijassa. Keväällä 1919 hän oli lyhytikäisen Latvian neuvostotasavallan apulaissisäasiain kansankomissaarina. Historioitsija Viktor Suvorovin mukaan Berzin oli Venäjän sisällissodan aikana yksi bolševikkien punaisen terrorin tärkeimmistä suunnittelijoista ja vuoden 1921 Kronstadtin kapinan tukahduttajista.

Berzin työskenteli vuodesta 1920 puna-armeijan pääesikunnan alaisella sotilastiedusteluosastolla. Hän oli vuosina 1921–1924 sotilastiedustelu GRU:n apulaisjohtaja ja vuodesta 1924 sen johtaja, kunnes hänet ilmeisesti syrjäytettiin keväällä 1935. Sen jälkeen hän oli 1935–1936 Kaukoidän joukkojen apulaiskomentajana ja 1936–1937 Espanjan sisällissodan kansainvälisten prikaatien johtavana sotilasneuvonantajana (salanimellä Grišin). Espanjasta palattuaan Berzin oli vielä uudelleen GRU:n johtajana kesäkuusta marraskuuhun 1937. Berzinin alaisina työskentelivät muun muassa kuuluisat vakoojat Richard Sorge ja Leopold Trepper. Hän hoiti myös suomalaisen sotilasvakoojan Vilho Pentikäisen juttua.

Berzin vangittiin yllättäen Stalinin vainojen aikana marraskuussa 1937. Sotilastuomioistuin tuomitsi hänet kuolemaan heinäkuussa 1938 vastavallankumouksellisen järjestön jäseneksi väitettynä. Hänet teloitettiin samana päivänä. Hänet rehabilitoitiin 1956.