Wikipedia

James Smithson

James Smithson (1765 Pariisi, Ranska – 27. kesäkuuta 1829 Genova, Italia) oli brittiläinen mineralogi ja kemisti, joka lahjoitti omaisuutensa testamentilla Yhdysvaltojen valtiolle. Lahjoitus käytettiin Smithsonian-instituutin perustamiseen.

James Smithson
Tieteilijä ja suurlahjoittaja James Smithson
Tieteilijä ja suurlahjoittaja James Smithson
Henkilötiedot
Syntynyt1765
Pariisi Ranska
Kuollut27. kesäkuuta 1829
Genova, Italia
Kansalaisuus britti
Koulutus ja ura
Tutkinnot Pembroke College, Oxfordin yliopisto
Tutkimusalue mineralogia ja kemia
Tunnetut työt osoitti että sinkkisälpä on aito karbonaatti eikä sinkkioksidi; jätti testamenttilahjoituksen, jonka varat käytettiin Smithsonian-instituutin perustamiseen.
Palkinnot Royal Societyn jäsen 1787
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Elämäkerta muokkaa

Smithsonin elämästä tiedetään melko vähän, sillä hänen tieteelliset kokoelmansa, muistiinpanonsa, päiväkirjansa ja kirjeenvaihtonsa tuhoutuivat Smithsonian-instituutin rakennuksen tulipalossa vuonna 1865.[1] Vain hänen 213 teoksen laajuinen henkilökohtainen kirjastonsa ja muutamia kirjoituksia säilyi.[2] Se kuitenkin tiedetään, että Smithson oli englantilaisen maanomistajan sir Hugh Smithsonin tunnustamaton avioton poika. Vanhempi Smithson muutti nimensä myöhemmin Hugh Percyksi. Hänen äitinsä oli Elizabeth Hungerford Keate, joka synnytti poikansa vuonna 1765 Pariisissa.

 
Tuntemattoman taiteilijan maalaama Smithsonin muotokuva Oxfordin yliopistossa noin vuodelta 1786. Muotokuva on nykyisin instituutin muotokuvagalleriassa.

Smithsonin äidin Elizabeth Keaten isä oli todennäköisesti John Keate[3], jonka veljenpoika puolestaan oli George Keate (1729–1797), joka valittiin Royal Societyyn vuonna 1766. Elizabeth oli John Macien leski, ja siksi nuori Smithson oli alkujaan nimeltään ”Jacques Louis Macie”. Äiti avioitui myöhemmin John Marshe Dickinsonin kanssa, joka oli Lontoon pormestarin ja parlamentinjäsenen levoton poika. Tämän avioliiton aikana Keate synnytti toisen pojan, mutta tämänkin pojan arvellaan olleen Hugh Smithsonin poika.

Smithson aloitti opintonsa Pembroke Collegessa Oxfordin yliopistossa [4] vuonna 1782 ja valmistui 1786 (nimellä ”Jacobus Ludovicus Macie”). Ranskalainen geologi Barthélemy Faujas de Saint-Fond sanoi häntä ahkeraksi nuoreksi opiskelijaksi, joka omistautui tieteelliselle tutkimukselle ja oli jopa ollut vaarassa hukkua kootessaan geologista havaintoaineistoa Hebridien saarilla.[5]

Hänet valittiin 19. huhtikuuta 1787, juuri 22 vuotta täyttäneenä, (nimellä ”James Lewis Macie”) Royal Societyn nuorimmaksi jäseneksi.[1] Äitinsä kuoltua vuonna 1800 hän peri veljensä kanssa huomattavan omaisuuden. Noin vuonna 1802 hän muutti sukunimensä Macie isänsä sukunimeksi Smithson.[3].

Smithson kuoli Italiassa Genovan kaupungissa, ja hänet haudattiin siellä olevalle englantilaiselle San Benignon hautausmaalle.[3] Vuonna 1904 Alexander Graham Bell, joka tuolloin oli Smithsonian-instituutin johtokunnan jäsen, siirsi jäännökset Genovasta Washingtoniin, missä ne haudattiin uudestaan instituuttirakennuksen luona olevaan hautaan.[6] Sarkofagissa lukee virheellisesti kuolinikänä 75, mutta todellisuudessa hän oli vasta 64-vuotias.

Tieteellinen ura muokkaa

 
Suuri smithsoniittinäyte Tsumebista Namibiasta. Se on esillä Smithsonian-instituutissa.

Smithson omisti elämänsä luonnon tutkimiselle ja kävi Firenzessä, Pariisissa, Saksissa ja Sveitsin vuorilla etsimässä kiteitä ja mineraaleja, joilla hän voisi tehdä kokeita niiden ominaisuuksien selvittämiseksi.[1] Vuonna 1802 Smithson osoitti, että sinkkisälpä on aito karbonaatti eikä sinkkioksidi, kuten oli aiemmin luultu.[2][7] Ranskalainen tieteilijäselvennä nimesi sinkkisälvän (ZnCO3), erään sinkkimalmin lajin, Smithsonin kuoleman jälkeen 1832 hänen kunniakseen smithsoniitiksi.[1] Smithsoniitti oli 1880-luvulle sinkin pääasiallinen lähde. Smithson keksi myös sanan silikaatti.[1]

Smithson julkaisi ainakin 27 tieteellistä artikkelia kemiasta, geologiasta ja mineralogiasta. Hänen tutkimusaiheitaan olivat naisen kyyneleen koostumus, jään kidemuoto ja kahvin valmistuksen uusi menetelmä.[2] Hänen tuttavapiiriinsä kuuluivat ajan johtavat tieteilijät, kuten ranskalainen matemaatikko, fyysikko ja astronomi François Arago; Sir Joseph Banks; Henry Cavendish; skotlantilainen geologi James Hutton; irlantilainen kemisti Richard Kirwan; Antoine Lavoisier ja Joseph Priestley.[1][8]

Testamentti muokkaa

Taitavana sijoittajana Smithson kokosi elinaikanaan merkittävän omaisuuden.[1] Hän aikoi jättää omaisuutensa perinnöksi veljenpojalleen Henry James Dickinsonille, jonka isä kuoli 1820. Smithson halusi hänen muuttavan nimensä Hungerfordiksi 1820-luvun puolivälissä, ja testamentissa määrättiin, että jos hänellä ei ole avioliitosta tai sen ulkopuolelta lapsia, perintö menee Yhdysvaltojen valtiolle, joka perustaisi niillä laitoksen lisäämään ja levittämään tietämystä."[9]

Veljenpoika Henry Hungerford kuoli ilman perillisiä 1835, ja Yhdysvaltojen kongressi hyväksyi 1836 Smithsonin testamenttilahjoituksen. Testamentin toteuttamistavasta ei heti saatu yksimielisyyttä, joten Smithsonian-instituuttia päästiin perustamaan vasta 1846.

Smithson ei ollut koskaan käynyt Yhdysvalloissa, eikä testamentin syytä tiedetä. Lähteetön perimätieto Percyn suvussa kertoo, että oli perustettava instituutti, joka säilyisi kauemmin kuin hänen isänsä suku. On myös arvailtu, että hän ei hyväksynyt brittiläistä sosiaalijärjestelmää (ehkä siksi, että häntä harmitti, koska hän oli paitsi isänsä nuorempi myös tunnustamaton poika) ja piti enemmän Yhdysvaltojen vallankumouksellisesta ja ehkä mielestään raikkaammasta hengestä.lähde? Hän oli myös asunut Ranskassa vallankumouksen aikana.lähde?

Smithsonin syntymän 200-vuotiaspäivänä 18. syyskuuta 1965 Smithsonian-instituutti myönsi Royal Societylle 14 karaatin kullasta valmistetun mitalin, jonka toisella puolella oli Smithsonin rintakuva.[10]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g KateColquhoun: A Very British Pioneer (review of Heather Ewing's The Lost World of James Smithson) 26.5.2007. The Telegraph. Viitattu 17.3.2008. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Who was James Smithson? : A Man of Science Smithsonian Institution. Viitattu 17.3.2008. (englanniksi)
  3. ↑ a b c James Smithson on the Royal Society website, luettu 17.3.2008.
  4. ↑ Smithsonian instituutin johtokunta on kiinnittänyt Smithsonin opiskeluvuosien muistolaatan Broadgate Halliin Pembroke Collegeen 1896. Kuva muistolaatasta on sivulla Pembroke College website (Arkistoitu – Internet Archive) (luettu 17.3.2008).
  5. ↑ Who was James Smithson? : The Student Years Smithsonian Institution. Viitattu 17.3.2008. (englanniksi)
  6. ↑ Who was James Smithson?: Smithson Leaves Bequest to the United States Smithsonian Institution. Viitattu 17.3.2008. (englanniksi)
  7. ↑ James Smithson: A Chemical Analysis of Some Calamines Philosophical Transactions of the Royal Society of London. 1803. Viitattu 17.3.2008. (englanniksi)
  8. ↑ Who was James Smithson? : A World of Scientific Ideals Smithsonian Institution. Viitattu 17.3.2008. (englanniksi)
  9. ↑ Testamentin luonnos on nähtävillä sivulla Smithsonian Institution's website (luettu 17.3.2008).
  10. ↑ Reference no. M/215 in the Royal Society's collection: katso Royal Societyn sivusto, luettu 17.3.2008.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta James Smithson.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=James_Smithson&oldid=21972529”