James Finlayson

James Finlayson (29. elokuuta 1772 Penicuik – 18. elokuuta 1852 Edinburgh) oli Suomessa 1820–1830-luvuilla vaikuttanut skotlantilainen tehtailija, joka perusti Finlaysonin puuvillatehtaan Tampereelle. Tämä loi pohjan Tampereen kehitykselle teollisuuskaupunkina. Häntä pidetään myös Suomen teollisuuden isänä. James Finlaysonin puoliso oli Margaret Finlayson.

James Finlayson.

Elämäkerta

Uskonnoltaan hän oli syrjitty kveekari ja vaatimattomasta yhteiskunnallisesta asemasta. Hän ei saanut korkeampaa muodollista koulutusta, mutta pätevöityi koneteknikoksi työskenneltyään jo nuorena konepajassa Glasgow'ssa, minne hän oli muuttanut vanhempiensa mukana. Hän oli työssä useissa tekstiilitehtaissa ja yhteen aikaan jopa suurehkon kehräämön johtajana.

Vuonna 1798 perustettiin Pietariin keisarilliset Aleksanterin manufaktuurilaitokset, jonne Finlayson tuli konemestariksi ja tutustui itse keisariin. Englannista modernien koneiden vienti oli ankarasti kiellettyä, joten tietotaidon vienti oli ainoa keino teollisuuden käynnistämiseksi muualla.

Vuonna 1819 Finlayson ja Englannin raamattuseuran yliasiamies tohtori John Patterson matkustivat Suomeen käynnistämään raamattujen levittämistä maassa. Samana vuonna myös keisari vieraili Tampereella. Tammerkoski havaittiin oivalliseksi voimanlähteeksi teollisuudelle.

Ennen tehtaan perustamista Finlayson kirjoitti keisarille pyytäen itselleen ja seuraajilleen uskonvapautta. Aleksanteri I suostui pyyntöön, ja kaikilla Finlaysonin työntekijöillä oli uskonnonvapaus. Saatuaan porvarioikeudet ja senaatin privilegiokirjeen Finlayson rakennutti lainan turvin Tampereelle konepajan ja valimon vuonna 1820 tuottamaan karstaus- ja kehruukoneita tekstiiliteollisuudelle. Keisari myönsi 1821 Tampereelle erivapauden tuoda raaka-aineita ja koneita ilman tullia.

Tilauksia ei kuitenkaan tullut ilman kysyntää ja vuonna 1823 Finlayson vaihtoi alaa tekstiiliteollisuuteen uuden Suomen senaatin myöntämän lainan turvin. Edullisen valtion lainan vastineeksi määrättiin, että jokaisen suuriruhtinaskunnan kansalaisen oli halutessaan päästävä tutustumaan tuotantoon. Menestys alkoi vasta 1828, kun raaka-aineessa siirryttiin tuontipuuvillaan ja pian tehdas antoi töitä kymmenelle työntekijälle. Vuonna 1833 tehtaassa oli jo kuudettasataa värttinää. Hurskaana miehenä Finlayson antoi töitä myös lapsille haluten auttaa orpoja ja turvattomia. Orpoja varten tehtaalle perustettiin oma lastenkoti.

Vuonna 1836 iäkäs Finlayson myi tehtaansa rääveliläiselle (nykyään Tallinna) liikemiehelle Carl Samuel Nottbeckille ja hovineuvos Georg Adolf Rauchille ja toimi pari vuotta neuvonantajana ennen paluutaan kotimaahansa. Tehtaalla oli hyvä maine ja Finlayson edellytti ostajien säilyttävän hänen nimensä yhtiön nimessä. Uudeksi nimeksi tuli Finlayson & Co. Perustajan nimi on säilynyt nykypäivään saakka: yhtiön nimi on nykyään muotoa Finlayson Oy.

James Finlayson kuoli lapsettomana. Hänet on haudattu Newingtonin hautausmaalle Edinburghiin, Skotlantiin. Nykyisen hautamuistomerkin on pystyttänyt Oy Finlayson-Forssa Ab vuonna 1970 yrityksen täyttäessä 150 vuotta.

Finlaysonin tehdasalue on olemassa edelleen Tammerkosken rannalla Tampereen keskustassa. Yhtäkään James Finlaysonin aikaista tehdasrakennusta ei enää ole olemassa. Hän itse asui puolisoineen Tampereen entisessä kruununpolttimossa, jonka tilalle rakennettiin vuonna 1899 Finlaysonin palatsi.

Lähteet

• Helenius, Kyllikki: Wilhelm von Nottbeck ja Finlayson, Tampere, 2006, ISBN 952-91-8578-2

Aiheesta muualla

• Panu Nykänen: Finlayson, James ja Margaret (1771–1852) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 14.3.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Kveekari Tammerkosken rannalla, Hakkapeliitta, 05.09.1933, nro 36, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot