Jalokastanja
Jalokastanja tai kastanja (Castanea sativa) on pyökkikasvien (Fagaceae) heimoon kuuluva puu. Sitä kasvatetaan syötävien pähkinöidensä takia. Se on luultavasti kotoisin Aasian länsiosista Iranin ja Balkanin väliltä. Nykyisin sitä kasvaa villiintyneenä Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä.
| Jalokastanja[1][2] | |
|---|---|
 Jalokastanjan pähkinöitä. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fagales |
| Heimo: | Pyökkikasvit Fagaceae |
| Suku: | Kastanjat Castanea |
| Laji: | sativa |
| Kaksiosainen nimi | |
 Alkuperäinen levinneisyys Neoliittisen kauden jälkeen villiintyneet populaatiot |
|
| Katso myös | |
.jpg)
Kuvaus muokkaa
Jalokastanja kasvaa 20–30 metriä korkeaksi, ja sen runko voi olla halkaisijaltaan jopa kolme metriä.[5] Puun kuori on ruskeanharmaa ja verkkomaisesti uurteinen, vanhoissa puissa kuori on syväuurteinen.[2] Hammaslaitaiset lehdet ovat noin 20 cm pitkiä ja 5–10 cm leveitä.[5] Lehdet sijaitsevat kierteisesti ja ovat lyhytruotisia. Laidan hampaat ovat teräviä.[2]
Puu kukkii kesä–heinäkuussa.[2] Isossa-Britanniassa puu kukkii heinäkuussa ja sen pähkinät kypsyvät lokakuussa.[6]
Kukinto on pysty norkko, jossa on pääosin valkoisia tai vaaleankeltaisia hedekukkia. Vihertäviä emikukkia on norkon tyvessä. Kellanvihreän ja runsaspiikkisen cupulan sisällä on yleensä 1–3 pähkinämäistä siementä eli kastanjaa.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Jalokastanja on luultavasti kotoisin alkujaan Aasian länsiosista Iranin ja Balkanin väliltä. Sitä on viljelty yli 3 000 vuoden ajan, ja nykyisin sitä kasvaa villiintyneenä Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä.[5]
Käyttö muokkaa
Sipulin muotoiset kastanjat ovat kasvitieteellisessä mielessä pähkinöitä. Ne sisältävät kuitenkin huomattavasti enemmän hiilihydraattia ja vähemmän rasvaa ja valkuaisaineita kuin muut pähkinät[7].
Kastanjoita syödään yleensä paahdettuina. Niitä voi myös keittää ja soseuttaa tai viipaloida. Kastanjan sisältämä tärkkelys hajoaa kypsennettäessä sokeriksi. Pilaantunut kastanja tuntuu kevyemmältä kuin tuoreet, jotka ovat kiinteitä ja kiiltäviä.[8]
Maustettua kastanjasosetta käytetään Englanninkielisissä maissa usein kalkkunan täytteenä.
Suomessakin koristekasveina kasvatettavat hevoskastanjat, kuten balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum), eivät samankaltaisesta nimestään huolimatta ole välitöntä sukua jalokastanjalle, eivätkä niiden siemenet ole myrkyllisyytensä takia syömäkelpoisia.[9]
Lähteet muokkaa
- Castanea sativa. The IUCN Red List of Threatened Species 2018. (englanniksi) (uhanalaisluokitus)
Viitteet muokkaa
- ↑ Räty, E. & Alanko, P: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
- ↑ a b c d e Mossberg B. & Stenberg L: Suuri Pohjolan kasvio. (suom. S. Vuokko & H. Väre). Tammi, 2005. ISBN 951-3129-24-1.
- ↑ Castanea sativa IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ ITIS (englanniksi)
- ↑ a b c Floridata
- ↑ Plants for a Future
- ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 16.12.2023.
- ↑ Kastanja (Castanea sativa). Kasvikset.fi. Arkistoitu 5.11.2009.
- ↑ Kastanja[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla muokkaa
- United States Department of Agriculture (USDA): Castanea sativa (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Castanea sativa (chestnut) (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Castanea sativa (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)