Jakob Johann von Uexküll [fon ykskyll] (8. syyskuuta 1864 Keblaste, Läänemaa, Viron kuvernementti25. heinäkuuta 1944 Capri, Italia) oli baltiansaksalainen biologi ja filosofi.

Jakob von Uexküll vuonna 1903.

Jakob von Uexküllin vanhemmat olivat baltiansaksalainen poliitikko Alexander Rudolf Karl von Uexküll ja paronitar Sophie Karoline Pauline von Hahn. Uexküll opiskeli eläintiedettä Tarton yliopistossa 1884–1889, jonka jälkeen hän työskenteli Heidelbergin yliopiston fysiologian instituutissa ja eläintieteellisellä asemalla Napolissa ja perehtyi selkärangattomiin eläimiin. Vuonna 1907 hänelle myönnettiin Heidelbergin yliopiston kunniatohtorin arvo lihasfysiologian alalla saavutetuista tutkimustuloksista. Vuonna 1926 hän perusti Institut für Umweltforschungin Hampurin yliopistoon.

Uexküll tunnetaan etenkin eläinten käyttäytymistutkimuksistaan eli etologiasta. Hän julkaisi teoksen Umwelt und Innenwelt der Tiere (1909), jossa hän loi käsitteen Umwelt tarkoittamaan eläimen käsitystä omasta ympäristöstään. Uexküll loi biosemiotiikan perustan kirjassaan Bedeutungslehre (Merkitysoppi) vuonna 1940.

Uexküllillä oli Puhtussa Viron länsirannikolla kesäasunto, jossa hän vietti kesänsä vuosina 1927–1939 ja josta myöhemmin tehtiin Tarton yliopiston biologinen tutkimusasema. Viimeiset vuotensa hän vietti Caprin huvilallaan.

Tartossa sijaitsee Jakob von Uexküllin Keskus.[1]

Lähteet muokkaa

  1. Jakob von Uexküll Centre (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)

Kirjallisuutta muokkaa

  • Chansigaud, Valérie 2009: The History of Ornithology, s. 200. - New Holland Publishers. Mame, Ranska. ISBN 978-1-84773-433-4
  • Kull, Kalevi 2001: Jakob von Uexküll: An introduction. Semiotica 134: 1-59.
  • Mildenberger, Florian 2007: Umwelt als Vision: Leben und Werk Jakob von Uexkülls (1864—1944). Stuttgart: Franz Steiner Verlag.
  • Uexküll, Gudrun von 1964: Jakob von Uexküll, seine Welt und seine Umwelt.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.