Jagadish Chandra Bose
Jagadish Chandra Bose (bengaliksi জগদীশ চন্দ্র বসু, Jôgôdīś Côndrô Bôśu; 30. marraskuuta 1858 Mymensingh, Bengal, Intia – 23. marraskuuta 1937 Giridih, Bihar, Intia) oli intialainen fyysikko ja kasvitieteilijä, jota pidetään radiotekniikan ja biofysiikan pioneerina.[1][2]
| Jagadish Chandra Bose | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. toukokuuta 1858 Mymensingh, Bengali, Intia (Nykyisin osa Bangladeshia) |
| Kuollut | 23. marraskuuta 1937 (78 vuotta) Giridih, Bihar, Intia |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Lordi Rayleigh |
| Oppilaat | Satyendra Bose |
| Tutkimusalue | Fysiikka, biofysiikka, kasvitiede ja arkeologia |
|
|
|
 Nimikirjoitus |
|
Elämä ja ura muokkaa
Bose syntyi varakkaaseen perheeseen. Hän aloitti opiskelun Kalkutan St. Xavier's Collegessa vuonna 1875 ja valmistui Kalkutan yliopistosta vuonna 1877. Vuonna 1880 Bose lähti Intiasta Englantiin. Hän opiskeli vuoden ajan lääketiedettä Lontoon yliopistossa, mutta joutui lopettamaan opinnot terveytensä vuoksi. Vuonna 1881 hän kirjoittautui Cambridgen yliopiston Christ's Collegeen opiskelemaan fysiikkaa ja valmistui sieltä vuonna 1884. Samana vuonna Bose sai myös tutkinnon Lontoon yliopistosta. Vuotta myöhemmin Bosesta tuli fysiikan professori Kalkutan Presidency Collegessa.[2]
Vuosina 1894-1900 Bose teki uraauurtavaa tutkimusta radioaalloista. Bose esitteli radioaaltojen käyttöä Kalkutassa marraskuussa 1894, mutta hän ei ollut kiinnostunut patentoimaan keksintöään. Bosen kokeessa vuonna 1895 saatiin ruutia polttamalla aikaan mikroaaltoja, joiden vaikutuksesta saatiin kello soimaan. Toisin kuin Guglielmo Marconi, joka pyrki kaupallistamaan radioaaltoja koskevan työnsä, Bose oli kiinnostunut radioaalloista puhtaasti tieteellisenä pyrkimyksenä. Bose kehitti myös laitteita radioaaltojen tuottamiseen, lähettämiseen ja vastaanottamiseen ja osoitti niiden avulla aaltojen ominaisuudet, kuten heijastumisen ja taittumisen.[2][1]
Vuoden 1900 jälkeen Bose alkoi harjoittaa eläinten ja kasvien fysiologiaa koskevaa tutkimusta. Hän julkaisi artikkeleita sähkömagneettisen säteilyn vaikutuksesta kasveihin ja niiden kasvuun ja kehitti välineitä mittaamaan säteiden vaikutusta kasveihin. Kehittämällään laitteella hän pystyi tarkkailemaan kasvien kasvua jopa kymmenmiljoonakertaisella vahvistuksella. Bosen merkittävä panos biofysiikan alalla oli sen havainnointi, että ärsykkeiden kulkeutuminen kasveissa on luonteeltaan sähköistä ja käyttävän toimintajännitettä, kun aiemmin tämän ymmärrettiin olevan luonteeltaan kemiallista.[2][1][3][4]
Vuonna 1917 Bose perusti Kalkuttaan Intian ensimmäisen tieteellisen tutkimuslaitoksen. Samana vuonna Bose lyötiin ritariksi. Vuonna 1920 hänestä tuli ensimmäinen intialainen tiedemies, joka valittiin Royal Societyn jäseneksi. Bose matkusteli paljon ja piti luentoja sähkömagneettisista aalloista, sähkömagneettisten aaltojen vaikutuksista elävään ja elottomaan aineeseen sekä kasvien fysiologiasta.[2][1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Jagadish Chandra Bose The Open University. Viitattu 4.12.2021.
- ↑ a b c d e Jagadish Chandra Bose Engineering and Technology History Wiki. 2016. Viitattu 4.12.2021.
- ↑ Jagadish Chandra Bose Encyclopedia Britannica. 2021. Viitattu 4.12.2021.
- ↑ Jagdish Chandra Bose & plant neurobiology ncbi.nlm.nih.gov. 2019. Viitattu 4.12.2021.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jagadish Chandra Bose Wikimedia Commonsissa
