Jäähyväiset jalkavaimolle
Jäähyväiset jalkavaimolle (Ba wang bie ji) on vuonna 1993 valmistunut Chen Kaigen ohjaama kiinalainen elokuva. Se on keskeinen kiinalaisten elokuvien niin sanotun viidennen sukupolven edustaja. Viides sukupolvi toi kiinalaiset elokuvantekijät maailman tietoisuuteen.[1][2]
| Jäähyväiset jalkavaimolle | |
|---|---|
| Ba wang bie ji | |
.jpg) |
|
| Ohjaaja | Chen Kaige |
| Käsikirjoittaja |
Lilian Lee Lei Bik-Wa Lu Wei |
| Perustuu | Lilian Leen romaaniin |
| Tuottaja | Hsu Feng |
| Säveltäjä | Zhao Jiping |
| Kuvaaja | Gu Changwei |
| Leikkaaja | Pei Xiaonan |
| Pääosat |
Leslie Cheung Zhang Fengyi Gong Li |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Kiina |
| Tuotantoyhtiö | Miramax Films |
| Levittäjä |
Miramax Netflix iTunes |
| Ensi-ilta | 15. lokakuuta 1993 (Yhdysvallat) |
| Kesto | 171 min |
| Alkuperäiskieli | mandariinikiina |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Monien viidennen sukupolven elokuvien tapaan Jäähyväiset jalkavaimolle kuvaa Kiinan 1900-luvun puolivälin poliittisen myllerryksen vaikutuksia yksittäisten ihmisten, perheiden ja ryhmien elämään – tässä tapauksessa kahden Pekingin oopperan tähden sekä heidän väliinsä ilmestyvän naisen.
Elokuva perustuu Lilian Leen romaaniin. Hän osallistui myös elokuvan käsikirjoittamiseen.
Vastaanotto muokkaa
Jäähyväiset jalkavaimolle jakoi vuoden 1993 Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun Jane Campionin Pianon kanssa. Se sai myös parhaan ei-englanninkielisen elokuvan Bafta-palkinnon 1993 ja Golden Globe -palkinnon parhaana vieraskielisenä elokuvana 1994.
The New York Timesin kriitikot valitsivat Jäähyväiset jalkavaimolle vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta.[3] Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen 20 parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[4]
Helsingin Sanomissa Helena Ylänen piti elokuvan parhaina jaksoina poikien varttumista oopperakoulussa, kun taas aikuisuuden tapahtumat on kerrottu viitteellisemmin. ”Jäähyväiset jalkavaimolle on varsin surullinen tarina, mutta sen pitää vauhdissa ja eloisana tapahtumien valtaisa virta ja värien raivoisa energia.”[5] Video-oppaassa vuodelta 1994 Olavi Similä luonnehtii elokuvaa yhtäältä loisteliaasti kuvatuksi, hehkuvaksi historialliseksi draamaksi ja toisaalta näkemykselliseksi psykologiseksi tutkielmaksi. Hän antaa sille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[6].
Lähteet muokkaa
- ↑ Clark, Paul: Reinventing China: A Generation and Its Films, s. 159. Hong Kong: The Chinese University Press, 2005.
- ↑ Zha, Jianying: China Pop: How Soap Operas, Tabloids, and Bestsellers Are Transforming a Culture, s. 96–100. New York: New Press, 1995.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Viitattu 2.7.2016.
- ↑ The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Ylänen, Helena: Peking Opera Blues. Helsingin Sanomat, 23.4.1994, s. 68. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Video-opas 95, WSOY 1994.