Jäähdytin
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Jäähdytin, usein myös syyläri, on lämmönsiirrin, jossa virtaava fluidi luovuttaa lämpöenergiaansa toiselle, joko vastavirtaan tai jäähdyttimen läpi ristiin, kulkevalle fluidille eli jäähdytysaineelle, jolloin virtaavan fluidin lämpötila laskee.[1] Yleisimmin virtaavana fluidina on neste (vesi, tisle, glykoli jne) ja jäähdyttävänä fluidina joko kylmä vesi tai kaasu (ilma). Jäähdytyksessä siirtyvän lämpöenergian määrä riippuu mm. ainepintojen välisestä pinta-alasta, fluidien ominaislämpökapasiteetista, jäähdytinmateriaalin lämmönsiirtokertoimesta sekä lämmönsiirtyvyydestä virtaavien aineiden ja lämmönsiirtopinnan välillä. Lämmönsiirtoa kuvataan tavallisesti ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälöillä.
Nestejäähdytteisissä polttomoottoreissa jäähdyttimenä eli kansanomaisesti syylärinä toimii yleensä metalliputkikehikko, johon on kiinnitetty tiheä ohuiden metalliripojen muodostama kennosto, jonka läpi puhalletaan ilmaa. Jäähdytysnesteen (yleensä vesi-glykoliseosta) lämpöenergia siirtyy virtaavaan ilmaan. Ilmajäähdytteisissä polttomoottoreissa lämpö johdetaan suoraan sylinterin ulkopinnalla oleviin, pinta-alaltaan suuriin, jäähdytysripoihin, joiden läpi ilma virtaa. Polttomoottorien öljynjäähdyttimestä käytetään usein virheellisesti termiä "öljynlauhdutin".
Kemian laboratorioissa yleisimmin käytetty jäähdytin on Liebig-jäähdytin, jossa kaksi sisäkkäistä putkea muodostaa annuluksen. Kuuma fluidi virtaa sisemmän putken läpi, ja luovuttaa entalpiansa putkien välisessä annuluksessa vastavirtaan kulkevalle kylmälle fluidille.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Jussi Juurikkala: MMM: Autokäsikirja, s. 319. Otava, 1973. ISBN 951-1-00280-5.