Ivan Gontšarov

Ivan Aleksandrovitš Gontšarov (ven. Ива́н Алекса́ндрович Гончаро́в); (18. kesäkuuta (J: 6. kesäkuuta) 1812 Simbirsk, Venäjän keisarikunta – 27. syyskuuta (J: 15. syyskuuta) 1891 Pietari, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen kirjailija.^[1]

Suku ja koulutus muokkaa

Isä Aleksandr Ivanovitš Gontšarov (1754-1819) ja äiti Avdotja Matvejevna Šaktorina (1785-1851) kuuluivat varakkaaseen kauppiasluokkaan. Isä kuoli kun Ivan oli seitsemänvuotias ja hänen kasvatuksestaan alkoi huolehtia kummisetä, eläkkeellä oleva merimies Nikolai Nikolajevitš Tregubov. Gontšarov sai peruskoulutuksensa kotona ensin Tregubovin valvonnassa ja sitten yksityisessä sisäoppilaitoksessa Arkhangelskoje-Repjovkan kylässä. Kymmenenvuotiaana hänet lähetettiin Moskovaan opiskelemaan kaupalliseen kouluun, jossa hänen vanhempi veljensä Nikolai oli jo opiskellut. Gontšarov vietti koulussa kahdeksan vuotta 1822-1830. Vaikka koulutus ei juuri kiinnostanut häntä, hänen nimensä sijoitettiin säännöllisesti koulun kunniataululle.^[2]^[3]

Aleksandr Puškinin vuosina 1823–1831 useassa osassa ilmestynyt Jevgeni Onegin teki nuoreen poikaan ja hänen tovereihinsa valtavan vaikutuksen. Hän pyysi äidiltään vuonna 1830 että hänet otettaisiin pois kauppakoulusta kesken kurssin. Hänessä oli jo lapsena syttynyt halu kirjoittaa, kiinnostus humanistisiin tieteisiin, erityisesti kaunokirjallisuuteen ja hän halusi lähteä opiskelemaan kielitiedettä yliopistoon.^[2]^[3]

Ivan Aleksandrovitš Gontšarov, Kirill Gorbunov 1847

Gontšarovin kotitalo Simbirskissä, 1890-luku

Gontšarov opiskeli Moskovan yliopistossa kielitieteellisessä tiedekunnassa kolmen vuoden ajan ja ryhtyi virkauralle vuonna 1835. Pitkän virkauransa aikana hän toimi muun muassa sensuurin palveluksessa vuodesta 1855.^[1]

Kirjallinen ura muokkaa

Fregatti Pallas, Aleksei Bogyljubov 1847

Gontšarov kirjoitti monipuolisesti romaaneja, novelleja, esseitä ja matkakertomuksia. Hän kirjoitti kolme romaania: Tavallinen juttu (ven. Обыкновенная история, Obyknovennaja istorija 1847), Oblomov (ven. Обломов 1859) ja Obryv (ven. Обрыв, Äkkijyrkänne 1869), joita hän myöhemmin itse piti trilogiana. Romaanien lisäksi hän kirjoitti muun muassa matkakuvauksen Fregat Pallada (ven. Фрегаты Паллада, Fregatti Pallas 1855-1857), joka kertoo tekijän kolme vuotta kestäneestä Kaukoitään ja Japaniin suuntautuneesta matkasta.^[1]

Oblomov on kuitenkin se teos, jonka ansiosta hänen nimensä on jäänyt kirjallisuuden historiaan. Romaanin päähenkilö Oblomov on mies, jolla on paljon hyviä pyrkimyksiä, mutta ei voimaa toteuttaa niitä. Vähitellen Oblomov vajoaa täydelliseen toimettomuuteen ja hiipuu kohti ennenaikaista kuolemaa.

Gontšarov halusi antisankari Oblomovin kautta kritisoida Venäjän aateliston toimetonta elämäntapaa, mutta kritiikin voidaan katsoa myös kohdistuvan kaikkiin niihin ihmisiin, jotka suosivat toimettomuutta työnteon sijasta. Venäjällä onkin yhä käytössä käsite "oblomovilaisuus", joka tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin äärimmäinen saamattomuus, unelias toimettomuus, jahkaileva päättämättömyys, saamaton haaveilu.

Gontšarov toimi amiraali Jefimi Putjatinin sihteerinä tämän "maailmanympäryspurjehduksella" höyryfregatti Palladalla vuosina 1852–1855.

Suomennettuja teoksia muokkaa

Herra Oblómov: romaani maaorjuuden ajoilta. (Oblómov, 1859). Suomentanut Ilmari Calamnius-Kianto. Porvoo: WSOY, 1908.
Oblomov: Romaani. (Oblomov, 1859.) Suomentanut Juhani Konkka. 3. painos (1. painos 1961). Helsinki: Kirjayhtymä, 1991. ISBN 951-26-3588-7.
Oblomov 1–2. (Oblomov, 1859.) Suomentanut J. A. Hollo. Uusi laitos. 2 osaa. Suuret venäläiset kertojat (1. laitos 1969). Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01675-X.
Tavallinen juttu. (Обыкновенная история, 1847.) Suomentanut Olga A.. Viipuri: Kurikka, 1889.

Aiheesta muualla muokkaa

Commons

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ivan Gontšarov.

Vapaasti ladattavia Ivan Gontšarovin e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
Oblomov englanninkielinen käännös (1915)
Oblomov alkuperäinen venäjänkielinen teksti
Gontšarovin viimeinen teos, The Precipice Gutenberg-projektissa (englanniksi)

Lähteet muokkaa

↑ ^a ^b ^c Suni, Timo. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 3. Realistisen proosan nousu”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 278-282. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450.
↑ ^a ^b под ред. Прохоров, A. M. / toim. Prokhorov, A. M.: Гончаров Иван Александрович. Большая советская энциклопедия: [в 30 т.] / 3-е изд. / Gontšarov Ivan Aleksandrovitš. Suuri Neuvostoliiton tietosanakirja: [30 nidettä], 3. painos. Москва: Советская энциклопедия / Moskova, Neuvostoliiton tietosanakirja, 1969.
↑ ^a ^b Венгеров, С. А. / Vengerov, S. A.: Гончаров, Иван Александрович. Энциклопедический словарь : Брокгауз — Ефрон, Т. IX. / Gonzarov, Ivan Aleksandrovits. Ensyklopedinen sanakirja - Brockhaus - Efron, T. IX., s. 200-205. Pietari: , 1893. (venäjäksi)

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[:2-1] Suni, Timo. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 3. Realistisen proosan nousu”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 278-282. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450.

[:0-2] под ред. Прохоров, A. M. / toim. Prokhorov, A. M.: Гончаров Иван Александрович. Большая советская энциклопедия: [в 30 т.] / 3-е изд. / Gontšarov Ivan Aleksandrovitš. Suuri Neuvostoliiton tietosanakirja: [30 nidettä], 3. painos. Москва: Советская энциклопедия / Moskova, Neuvostoliiton tietosanakirja, 1969.

[:1-3] Венгеров, С. А. / Vengerov, S. A.: Гончаров, Иван Александрович. Энциклопедический словарь : Брокгауз — Ефрон, Т. IX. / Gonzarov, Ivan Aleksandrovits. Ensyklopedinen sanakirja - Brockhaus - Efron, T. IX., s. 200-205. Pietari: , 1893. (venäjäksi)

[1]

[2]

[3]