Wikipedia

Itsenäisyyden leijona

veistos Viipurissa

Itsenäisyyden leijona (myös Itsenäisyyden patsas) on suomalaisen kuvanveistäjän Gunnar Finnen vuonna 1927 Viipurissa paljastettu graniittiveistos, joka nykyään sijaitsee ilman jalustaansa ja osittain rikkoutuneena Monrepos’n puistossa. Suomen itsenäistymisen kymmenvuotisjuhlien kunniaksi pystytetyn monumentin alkuperäinen paikka oli Tervaniemen puistossa Siikaniemen kaupunginosassa.

Itsenäisyyden leijona
Patsas alkuperäisellä paikallaan Tervaniemen puistossa.
Patsas alkuperäisellä paikallaan Tervaniemen puistossa.
Nimi Itsenäisyyden leijona
Tekijä Gunnar Finne
Valmistumisvuosi 1927
Taiteenlaji veistos
Sijainti Monrepos
Paikkakunta Venäjä Viipuri
Koordinaatit 60.730833°N, 28.728333°E

Taustaa muokkaa

Vuonna 1908 Viipuriin oli saatu kaupungin ruotsinkielisten aloitteesta Viipurin linnan perustajan Torkkeli Knuutinpojan patsas. Sen johdosta venäläiset viranomaiset päättivät pystyttää oman muistomerkin myös Pietari Suurelle, jonka johdolla Venäjä oli valloittanut kaupungin Suuren Pohjan sodan aikana vuonna 1710. Patsaan sijoituspaikaksi valittiin Pyhän Annan kruunun linnoituksessa sijainneen Pyhän Annan torin viereinen kallio, jonka huipulta on näköyhteys sekä Viipurin keskustaan että linnaan. Paikalla on kallioon kaiverrettu Pietari Suuren monogrammi, jonka hänen väitetään tehneen Viipurin piirityksen yhteydessä 1710.

Pietari Suuren patsas paljastettiin kesäkuussa 1910, jolloin tuli kuluneeksi 200 vuotta kaupungin siirtymisesta Venäjän alaisuuteen.[1] Suomen sisällissodan jälkeen kaupungista poistettiin kaikki venäläisyyteen liittyvät muistomerkit ja myös Pietari Suuri sai väistyä paikaltaan heinäkuussa 1918.[2] Alkuperäisenä tarkoituksena oli kuljettaa pronssipatsas sulatettavaksi Saksaan, mutta se päädyttiin kuitenkin sijoittamaan Viipurin historialliseen museoon, josta veistos vuonna 1930 siirrettiin vastaperustettuun taidemuseoon.[1]

Itsenäisyyden leijona muokkaa

 
Patsaan paljastustilaisuus 6. joulukuuta 1927.

Alkuperäinen sijainti: 60.717009°N, 28.722296°E

Monumenttia Suomen itsenäisyyden kymmenvuotisjuhlan kunniaksi alettiin Viipurissa suunnitella jo 1920-luvun alussa ja vuonna 1924 siitä järjestettiin kilpailu. Voittajaksi valittiin Gunnar Finnen ehdotus, jonka kustannukset olivat 100 000 silloista markkaa. Rahoittajaksi saatiin Suomen ensimmäisenä sotaministerinä toiminut kenraali Vilhelm Aleksander Thesleff. Hän myös tiettävästi määräsi teoksen paikaksi saman Tervaniemen puistossa sijaitsevan kallion, josta Pietari Suuren patsas oli yhdeksän vuotta aikaisemmin poistettu.[3]

Itään päin katsova veistos paljastettiin Suomen itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 1927. Karjalan vaakunaa tassuissaan pitelevä Itsenäisyyden leijona oli sijoitettu noin neljä metriä korkean jalustan päälle pienelle kummulle, jonne johtivat kiviset portaat. Patsaan jalustaan oli kaiverrettu teksti "SUOMEN ITSENÄISYYSJULISTUKSEN MUISTOKSI 6 · XII · 1917". Kumpu oli päällystetty kivilaatoin ja sen jyrkimmällä reunalla oli takorautainen aita. Itsenäisyyden leijonalle kuljettiin kahden graniittisen pylvään välistä ja ennen kummulle nousevia portaita oli vielä pieni kivetty aukio puistonpenkkeineen.[4] Itse veistos oli tehty Espoosta Albergan kartanon mailta louhitusta punaisesta graniitista, ja sen oli valmistanut helsinkiläinen Kiviveistämö Forsman. Kyseessä oli alansa johtava kotimainen yritys, jonka palveluja käyttivät aikanaan lähes kaikki merkittävät suomalaiset kuvanveistäjät.[5]

Veistoksen myöhemmät vaiheet muokkaa

 
Itsenäisyyden leijona on nykyään Monrepos'n puistossa

Talvisodan jälkeen keväällä 1940 Viipuri siirtyi Neuvostoliiton haltuun, ja Itsenäisyyden leijona vaihdettiin Pietari Suuren patsaaseen. Se ei ollut paikallaan pitkään, vaan jatkosodan sytyttyä kesällä 1941 suomalaiset valtasivat kaupungin takaisin ja Pietari Suuri revittiin taas alas. Operaation yhteydessä päänsä menettänyt patsas vietiin säilöön Viipurin linnaan, mutta pahoin vaurioitunutta leijonaa ei kuitenkaan enää nostettu paikalleen. Sodan jälkeen Pietari Suuri kunnostettiin ja pystytettiin seitsenmetriseksi korotetulle jalustalle vuonna 1954.[1]

Itsenäisyyden leijonan vaiheet sotavuosien jälkeen eivät tarkalleen ole selvillä, mutta Viipurin kaupungin työntekijät löysivät sen vuonna 1989 Monrepos'n puistoon haudattuna.[3] Nykyään veistos on edelleen Monrepos'ssa puiston huoltorakennuksen pihamaalla. Se on kärsinyt pahoja vaurioita, kun muun muassa Karjalan vaakunaa ei enää ole jäljellä ja leijona on menettänyt kaikki raajansa.[6][7] Viipurin kaupunginmuseon tiloissa Viipurin linnassa on patsaasta kertovia valokuvia ja osa sen tekstikilvestä.[8] Itsenäisyyden leijonan pienoismalli on nähtävissä Helsingin Arkadiankadulla Gunnar Finnen entisen ateljeen tiloissa sijaitsevassa ravintolassa.[6]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c Скульптурный ансамбль «Взятие Выборга» (Arkistoitu – Internet Archive) Vyborg.to. Viitattu 17.11.2014. (venäjäksi)
  2. ↑ Скульптура «Лев» в парке Монрепо Viipurin matkailuvirasto. Viitattu 17.11.2014. (venäjäksi)
  3. ↑ a b петр 1 (Arkistoitu – Internet Archive) Viipurin kaupunki. Viitattu 17.11.2014. (venäjäksi)
  4. ↑ SI8 - Siikaniemen kaupunginosa, Kortteli 8 VirtuaaliViipuri 1939. Viitattu 17.11.2014.
  5. ↑ Pakkanen, Veikko: ”Kiviveistämö O/Y Forsman, suomalaisen kivenveistotaiteen käsite”, Ajankohtaista Kuvataiteen keskusarkistosta: Dokumentti 1/1998. Viitattu 17.11.2014. Teoksen verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ a b Särjetty Suomen Leijona makaa Monrepos'ssa 7.9.2013. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 17.11.2014.
  7. ↑ Itsenäisyyden leijona Suomen Sotahistoriallinen Seura. Viitattu 17.11.2014.
  8. ↑ Sama jalusta, mutta patsas on vaihtunut vallanpitäjien mukaan 21.7.2014. Esko Erkkilä. Viitattu 17.11.2014.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Itsenäisyyden_leijona&oldid=21864862”