Wikipedia

Italian talous

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Italian talous on jälkiteollinen. Se koostuu suurimmaksi osaksi palveluista ja jalostuksesta. Alkutuotanto on edelleen tärkeä, mutta 1900-luvun rakennemuutos pienensi sen suhteellista merkitystä olennaisesti. Italian taloudelle on ominaista vauraan pohjoisen ja heikommin menestyvän etelän räikeä ero, harmaan talouden suuri koko, eurooppalaisittain suurehkot tuloerot, korkean lisäarvon merkkituotteet, tehoton julkinen sektori ja erittäin velkaantunut valtio. Aikoinaan Italialle oli tyypillistä rahan arvon nopea aleneminen, sittemmin inflaatio on hidastunut huomattavasti.

Italian talous
Valuutta euro
Jäsenyydet G8, EU, OECD
Tilastot
BKT 2,01 biljoonaa $ (2022)
3,06 biljoonaa $ (PPP, 2022)[1]
- per asukas 51 850 $ (PPP, 2022)[1]
- kasvu 3,7 %[1] (2022)
- toimialoittain maatalous 1,9 %,
teollisuus 25,2 %,
palvelut 72,9 % (2011)
Inflaatio 0,8 % (2019)[1]
Gini-kerroin 31,9 (2012)[2]
Työvoima 26 milj. (2017)[2]
- toimialoittain maatalous 3,9 %,
teollisuus 28,3 %,
palvelut 67,8 % (2011)[2]
Työttömyys 11,4 % (2017)[2]
Merkittävimmät
teollisuusalat		 turismi, koneet, rauta ja teräs,
kemikaalit, ruoan prosessointi,
tekstiilit, moottoriajoneuvot,
vaatteet, kengät, keramiikka[2]
Ulkomaankauppa ja -investoinnit
Vienti 499,1 mrd. $ (2017)[2]
Vientituotteet konepajatuotteet, tekstiilit ja vaatteet,
tuotantokoneet, moottoriajoneuvot,
kuljetuskalusto, kemikaalit,
ruoka, juomat, ja tupakka,
mineraalit ja värimetallit
Merkittävimmät
vientimaat		 Saksa 12,5 %, Ranska 10,3 %,
Yhdysvallat 9,0 %,
Espanja 5,2 %, Britannia 5,2 %, Sveitsi 4,6 % (2017)[3]
Tuonti 426,7 mrd. $ (2017)[2]
Tuontituotteet konepajatuotteet, kemikaalit,
kuljetuskalusto, energiatuotteet,
mineraalit ja värimetallit,
tekstiilit ja vaatteet,
ruoka, juomat ja tupakka
Merkittävimmät
tuontimaat		 Saksa 16,3 %, Ranska 8,8 %,
Kiina 7,1 %, Alankomaat 5,6 %,
Espanja 5,3 % (2017)[4]
Julkinen talous
Julkinen velka 131,2 % BKT:sta (2017)[2]
Budjetin tulot 884,4 mrd. $ (2017)[2]
Budjetin menot 927,7 mrd. $ (2017)[2]
Alijäämä 2,3 % (2017)[2]

Italian bruttokansantuote on ostovoimakorjattuna noin 3,2 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria (2023), 1900-luvun jälkipuoliskon voimakkaan kasvun jälkeen kehitys on ollut tahmeaa. Italia on Euroopan suurin kansantalous Saksan, Ranskan ja Britannian jälkeen. Italiaa seuraa sekä markkinahinnoin että ostovoimakorjattuna Espanja.[5] Italia kuuluu G8-ryhmään ja on Euroopan unionin sekä OECD:n jäsen. Italian valuutta on euro, jonka sadasosa on italiaksi centesimo. Entinen valuutta liira menetti inflaation seurauksena arvoaan siten, että yhden euron ostamiseen tarvittiin 2000-luvun alussa yli 1 900 liiraa.

Yleistä muokkaa

Italiassa on muun muassa öljy-, maakaasu-, rautamalmi-, kivihiili-, elohopea-, rikki-, suola- ja marmoriesiintymiä, mutta kaikkiaan luonnonvaroja on vähän. Teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on noin 25 %, ja se työllistää noin 30 % työikäisestä väestöstä[2]. Teollisuuskeskukset keskittyvät maan pohjoisosaan, mikä johtuu hyvistä markkinointiyhteyksistä Keski- ja Länsi-Eurooppaan, alppijokien vesivoimasta ja maataloudesta saatavista raaka-aineista. Italiassa tuotetaan kone- ja konepajateollisuuden perinteisiä tuotteita kuten laivoja, moottoriajoneuvoja, konttorikoneita, elektroniikkaa, maatalouskoneita ja rautatiekalustoa. Automerkeistä kuuluisimmat ovat torinolainen Fiat ja Ferrari. Lisäksi Italiassa on muun muassa teräs-, elintarvike-, tupakka-, huonekalu- ja kemianteollisuutta.

Italia, erityisesti Milano, on tunnettu muodin keskuksena, ja italialaiset asusteet ja kengät ovat maailmankuuluja. Tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet ja moottoriajoneuvot, tekstiilit, kengät ja kemianteollisuuden tuotteet sekä viinit, oliiviöljy, hedelmät ja vihannekset. Huomattavimmat kauppasatamat ovat Genova, Augusta, Trieste, Venetsia ja Taranto. Kansainvälisiä lentoasemia on 25. Italiassa käy vuosittain yli 50 miljoonaa turistia.

Alkutuotannon osuus bruttokansantuotteesta on enää alle kaksi prosenttia, ja sen piirissä työskentelee noin neljä prosenttia työvoimasta.[2] Maanviljely keskittyy Pohjois-Italian alangolle, jossa viljellään muun muassa vehnää, maissia, sokerijuurikasta ja riisiä. Alueella tuotetaan myös merkittävästi rehua ja maitotaloustuotteita. Keski- ja Etelä-Italiassa kasvatetaan etupäässä lampaita ja vuohia. Italia on maailman toiseksi suurin viinirypäleiden tuottaja Ranskan jälkeen ja maailman suurin viinin tuottajamaa. Maan eteläosassa viljellään sitrushedelmiä, tomaatteja ja oliiveita. Pohjoisen Friulissa ja Lombardiassa viljellään silkkiäispuita, mutta niiden kasvatus on vähentynyt keinokuitujen käytön yleistyessä. Rannikolla muun muassa sardiinien, sardellien ja tonnikalan kalastus on tärkeä elinkeino. Kala onkin yksi Italian vientituotteista.

Italian harmaa talous, eli "economia sommersa", on laaja: vuonna 2018 sen arvo oli 211 miljardia euroa (11,9 % bruttokansantuotteesta). Luku on Italian tilastokeskuksen arvio tilastoimatta jäävän talouden rahallisesta arvosta. Harmaan talouden osuus on pienentynyt jossain määrin.[6]

Ennen siirtymistä Euroopan yhteiseen valuuttaan, euroon, Italian rahayksikkö oli Italian liira (ITL, ₤ ). 1 000 liiraa oli Suomen vanhoissa rahoissa eli markoissa noin kolme markkaa, euroissa taas 0,5 €.

Toimialat muokkaa

Teollisuus muokkaa

Teknologiateollisuus muokkaa

Italian teollisuus on painottunut pohjois- ja luoteisosiin. Italia on maailman suurimpia sähköenergian tuottajia. Italia joutuu ostamaan muilta mailta raakaöljyä, moottoriajoneuvoja, tekstiilejä, koneita ja metalleja. Italia on yksi Euroopan huomattavista teollisuusmaista. Koska Italiassa on niukasti teollisuuden raaka-aineita omasta takaa, se on kehittänyt sellaisia teollisuudenaloja, joilla tarvitaan vain vähän raaka-aineita ja joilla voidaan nostaa laatua, esimerkiksi muotoilun osuutta korostamalla. Tällaisia tuotteita ovat vaatteet, kengät, huonekalut ja tietokoneet. Teollisuudesta toimeentulonsa saa 30 % italialaisista. Italia tuottaa runsaasti hienoa marmoria. Suurin osa siitä käytetään rakennuksiin. Kuuluisa taiteilija Michelangelo veisti teoksensa aikoinaan Carraran marmoriin.

Autoteollisuus muokkaa

Italian suurin teollisuuskaupunki on Milano, joka on maan rahamaailman keskus ja on tärkeä liikenteen solmukohta. Siellä on osa maan autoteollisuudesta, mutta varsinainen autokaupunki on Torino. Sen suurimmista tehtaista lähes kaikki kuuluvat FCA:lle, joka valmistaa Italiassa Fiat-, Alfa Romeo- ja Lancia-merkkisiä mallejaan. Italialaiset urheilu- ja luksusautot, kuten Ferrari ja Maserati ovat tulleet kuuluisiksi, ja varakkaiden suosimiksi, ulkomaillakin. Italialainen autoteollisuus on merkittävä osa valtiontaloutta, ja henkilöautoja viedään runsaasti myös muualle. Italialaiset muotoilutoimistot kuten Pininfarina sekä Bertone ovat suunnitelleet koreja myös vierasmaisille merkeille.

Muotiteollisuus muokkaa

Muoti-, erityisesti kenkä- ja vaateteollisuus, on merkittävää Italiassa. Italiasta on kotoisin sellaisia brändejä kuin Dolce & Gabbana ja Giorgio Armani.

Maatalous muokkaa

Italian maatalouteen vaikuttaa suuresti alueen sijainti Välimerellä, jossa välimerenilmasto mahdollistaa muun muassa lähes koko maassa menestyvien oliivien ja viinirypäleiden viljelyn. Pojoki on Italian maataloudelle korvaamaton, koska sen laakso on hedelmällinen ja tasangon keskiosaa voidaan keinokastella. Italian toiseksi parasta maatalouteen sopivaa aluetta ovat jokilaaksot, etenkin Arnon ja Tiberin varsilla. Suuri osa Italian maa-alasta on maatalouden käytössä ja 1,4 miljoonaa ihmistä eli yhdeksän prosenttia työvoimasta työskentelee maatalouden parissa.

Pohjois-Italian maaperä on hedelmällistä lietemaata, jonka vuoksi siellä harjoitettu maatalous on tehokasta ja maatilat suuria. Italian keskiosa on karua vuoristoa, jota ympäröivät rannikon viljavat alangot ja tasangot. Etelä-Italian maaperä on karua ja vähäravinteista. Maataloutta haittaavat siellä kesän kuivuus ja kasteluveden vähyys; maatilat ovat myös pieniä eikä lannoitteisiin ja koneisiin ole varaa, minkä takia sadot jäävät pieniksi. Etelä-Italiassa maisemaa hallitsevat karut lammaslaitumet, sekä oliivi-, viini-, sekä hedelmätarhat. Aivan pohjoisosassa ei ole Alppien takia paljon maataloutta. Kahdesta Italian suuresta saaresta, Sisiliassa on paremmat mahdollisuudet maatalouteen kuin Sardiniassa, vaikka kumpikaan saarista ei ole maatalouden harjoittamiseen ihanteellisia.

Italian maatalous muistuttaa hyvin paljon Länsi-Euroopan maataloutta ja se on jo pitkään ollut kehittynyttä. Ranskan jälkeen Italia on maailman toiseksi suurin viinintuottaja ja samoin toiseksi suurin vehnän tuottaja. Pojoen laaksossa viljellään vehnää, maissia ja sokerijuurikasta. Myös riisiä kasvatetaan, koska tasaisia viljelymaita sekä lämpöä ja kosteutta on riittävästi. Italiassa suurimmat viljasadot saadaan Pojoen tasangolta, jossa viljellään myös paljon viinirypäleitä. Noin joka toisella italialaisella maatilalla on viiniköynnöksiä. Viljaa Italiaan joudutaan ostamaan muualta, koska muita viljoja kuin vehnää ei kasvateta tarpeeksi. Vihanneksia ja hedelmiä riittää kuitenkin vientiin. Italia on maailman johtavia latva-artisokkien ja oliivien tuottajia. Muita merkittäviä tuotteita ovat: tomaatti, peruna, sokerijuurikas, tupakka, mantelit ja pähkinät, sekä sitrushedelmät, jotka menestyvät hyvin maan eteläosassa.

Ulkomaankauppa muokkaa

Italia tuottaa vientiin muun muassa vaatteita, jalkineita, koneita, moottoriajoneuvoja, tekstiilejä, kemikaaleja, tupakkaa, hedelmiä ja vihanneksia. Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Saksa, Ranska, USA, Iso-Britannia ja Alankomaat. Italiaan tuodaan tavaraa varsinkin Saksasta ja Ranskasta. Laivanrakennus on tärkeä teollisuuden haara, ja laivoja rakennetaan useisiin eri maihin.

Bruttokansantuote alueittain muokkaa

Italian suurin talousalue on Lombardia, jonka bruttokansantuote on yli 20 prosenttia koko maan virallisesta bkt:stä. Muita merkittävimpiä alueita ovat Latium, Veneto, Emilia-Romagna ja Piemonte.[7]

Alue Nimellinen bkt
mrd. € v. 2015		 Osuus
Lombardia 357 22 %
Latium 183 11 %
Veneto 152 9 %
Emilia-Romagna 150 9 %
Piemonte 127 9 %
Italia 1 645 100 %

Kuvat muokkaa

  •  
    Italian bruttokansantuotteen (BKT) kasvua 2000-luvulla kuvaava diagrammi. Italia merkittynä vihreällä, Euroopan unionin maiden keskimääräinen kasvu merkittynä mustalla.
  •  
    Viinirypäleitä
  •  
    Terästehtaita Ternin kaupungin alueella vuonna 1912.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Download World Economic Outlook database: April 2023 (.html) International Monetary Fund. Viitattu 18.4.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m Italia The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  3. ↑ Principali paesi destinatari delle esportazioni italiane. Graduatoria in base all'anno 2017 (2017 / Peso %) sviluppoeconomico.gov.it. 2018. Arkistoitu 15.5.2018. Viitattu 15.5.2018.
  4. ↑ Principali paesi di provenienza delle importazioni italiane. Graduatoria in base all'anno 2017 (2017 / Peso %) sviluppoeconomico.gov.it. 2018. Arkistoitu 15.5.2018. Viitattu 15.5.2018.
  5. ↑ Download World Economic Outlook database: April 2023 (.html) International Monetary Fund. Viitattu 18.4.2023. (englanniksi)
  6. ↑ L'economia sommersa in Italia vale 211 miliardi, l'11,9% del Pil Agenzia Italia. 14.10.2020. Viitattu 23.4.2021. (italiaksi)
  7. ↑ Gross domestic product (GDP) at current market prices by NUTS 2 regions (Eurostatin aluetilasto bruttokansantuotteesta alueittain v. 2006–2015) appsso.eurostat.ec.europa.eu. 30.3.2017. Viitattu 21.7.2017.

Aiheesta muualla muokkaa

Maailman kauppajärjestön (WTO:n) jäsenet
EU:n jäsenmaat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Italian_talous&oldid=21775233”