Wikipedia

Itämeren laivaston jäämarssi

Itämeren laivaston jäämarssiksi (ven. Ледовый поход Балтийского флота) kutsutaan ensimmäisen maailmansodan aikana kevättalvella 1918 tapahtunutta Venäjän Itämeren laivaston Tallinnan ja Helsingin laivastoasemien alusten ja miehistön siirtoa Kronstadtin merilinnoitukseen. Umpeen jäätyneen Suomenlahden halki siirrettiin yhteensä 236 erilaista alusta. Operaatio aloitettiin helmikuussa, jolloin noin 50 alusta purjehdittiin Tallinnasta Helsinkiin ja sieltä edelleen maalis–huhtikuussa kolmessa ryhmässä Kronstadtiin yhdessä Helsinkiin sijoitettujen venäläisalusten kanssa. Samaan aikaan oli käynnissä myös Suomen sisällissota.

Venäjän keisarikunnan laivaston saattue matkalla Kronstadtiin.

Tausta muokkaa

Operaation taustalla olivat Neuvosto-Venäjän ja Saksan välille joulukuussa 1917 syntynyt aselepo sekä myöhemmin maaliskuussa 1918 solmittu Brest-Litovskin rauha. Kahden kuukauden pituisen aselevon rauettua saksalaiset ilmoittivat aloittavansa sotatoimet Venäjää vastaan 18. helmikuuta 1918. Kansankomissaarien neuvosto antoi tämän vuoksi 16. helmikuuta määräyksen siirtää kaikki Tallinnaan sijoitetut Itämeren laivaston alukset Helsinkiin pois lähestyvien saksalaisjoukkojen tieltä. Tämän jälkeen Brest-Litovskissa 3. maaliskuuta solmitussa rauhansopimuksessa Venäjä määrättiin siirtämään laivastonsa pois Suomesta tai riisumaan se aseista.

Saattue Tallinnasta Helsinkiin muokkaa

Ensimmäinen alusten siirto käynnistyi 19. helmikuuta, jolloin Tallinnasta lähti yksittäisiä aluksia Helsinkiä kohti. Vaikean jäätilanteen vuoksi varsinainen saattue pääsi kuitenkin matkaan vasta 22. helmikuuta jäänmurtajien Jermak ja Volynetš avustamina. Helsinkiin evakuoitiin yhteensä noin 50 alusta, joista tärkeimpiä olivat risteilijät ja sukellusveneet. Lähtiessään venäläiset tuhosivat useita kaupunkia suojanneita rannikkopattereita, jonka jälkeen Tallinna joutui lopulta saksalaisten haltuun 25. helmikuuta.

Siirrot Helsingistä Kronstadtiin muokkaa

 
Jäänmurtaja Jermak.

Maaliskuun 3. päivänä allekirjoitetun Brest-Litovskin rauhansopimuksen mukaiset siirot aloitettiin reilua viikkoa myöhemmin 12. maaliskuuta. Niitä johti hajotetun Tsentrobaltin tilalle luotu Itämeren laivaston komissaarien neuvosto yhdessä amiraali Aleksandr Vladímirovitš Razvosovin kanssa, jota pian seurasi kyvykkäämpänä pidetty amiraali Aleksei Mihailovitš Štšastnoi.

Ensimmäiseen siirrettävään ryhmään kuului neljä taistelulaivaa sekä kolme risteilijää, jotka lähtivät Helsingistä Jermakin ja Volynetšin avustamina. Navakan tuulen ja paksun jään vaikeuttama matkanteko oli hidasta, alukset joutuivat pysähtymään yöksi, jonka jälkeen ne piti aina irrottaa jäästä. Lisäksi saattuetta uhkasivat valkoisten hieman aikaisemmin valtaamien Suursaaren, Lavansaaren ja Tytärsaaren rannikkotykit. Alukset pääsivät lopulta perille 180 merimailin päässä sijainneeseen Kronstadtiin 17. maaliskuuta, josta kaksi risteilijää jatkoi matkaansa edelleen kohti Pietaria.

Toinen alusryhmä lähti matkaan vasta kolmen viikon kuluttua 5. huhtikuuta. Siihen kuului kolme taistelulaivaa, kaksi risteilijää sekä kolme Bars-luokan sukellusvenettä, kolmen heikkotehoisen jäänmurtajan avustamana. Jäänmurtaja Jermak lähti Kronstadista saattuetta vastaan, mutta joutui kuitenkin palaamaan takaisin, kun sitä alettiin tulittamaan Lavansaaresta sekä valkoisten saksalaisille luovuttamasta jäänmurtaja Tarmolta. Tämän jälkeen Jermak sai seurakseen panssariristeilijä Rurikin ja se pääsi lopulta avustamaan saattuetta Suursaaren edustalla. Kronstadtiin alukset saapuivat 10. huhtikuuta, lukuun ottamatta Harmajan majakan luona jäihin juuttunutta sukellusvene Rysia, joka joutui palaamaan Helsinkiin.

Kolmas alusryhmä lähti matkaan 7.–12. huhtikuuta välisenä aikana. Siihen kuului kaikkiaan 167 alusta, joita avusti viisi jäänmurtajaa. Viimeisten laivojen poistuessa Helsingistä, käytiin jo taisteluita saksalaisten ja kaupunkia puolustavien punaisten välillä. Saattueeseen kuului muun muassa kymmenen Bars-luokan sukellusvenettä, kuusi torpedovenettä, kaksi miinanraivaajaa sekä miina- ja vartioaluslaivueet kuljetusaluksineen. Harmajan majakan luona ne kohtasivat Helsingin valtaukseen matkalla olleen amiraali Hugo Meurerin komentaman saksalaisen laivasto-osaston Sonderverband Ostseen.

Talvisten olosuhteiden ohella operaatiota haittasi myös laivaston miehistövaje, pahimmillaan sadan hengen vahvuudesta oli aluksilla vain hieman toistakymmentä miestä. Pietarista saapui Helsinkiin noin 500 merimiehen ryhmä, joka oli alun perin tarkoitettu Venäjän kauppalaivaston käyttöön, mutta merimiehiä määrättiin myös Itämeren laivaston aluksiin.

Helsinkiin jääneet alukset muokkaa

Kolmannen saattueen alukset saapuivat Kronstadtiin 16.–20. huhtikuuta, jonka jälkeen Helsinkiin oli vielä jäänyt noin 80 Itämeren laivaston alusta. Osa niistä joutui saksalaisten ja myöhemmin suomalaisten haltuun. Joukossa oli muun muassa koululaivana toiminut risteilijä Pamjat Azova. Aluksia koskevan kiistan vuoksi valkoiset vangitsivat venäläisen laivastokomissaari Boris Žemtšužinin ja ampuivat hänet Suomenlinnassa 9. toukokuuta. Lopulta viimeiset venäläisalukset pääsivät lähtemään 28. toukokuuta, kun Neuvosto-Venäjä oli sitä ennen ilmoittanut, ettei se täytä rauhansopimuksen miinanraivausta koskevaa kohtaa, elleivät saksalaiset luovuta Helsinkiin jääneitä laivoja.

Upotetut alukset muokkaa

Venäläiset joutuivat tuhoamaan neljä Hangossa ollutta Holland 9 -luokan sukellusvenettään, kun niitä ei jäätilanteen vuoksi pystytty siirtämään pois ennen saksalaisten 3. huhtikuuta tekemää maihinnousua. Upotetut sukellusveneet olivat AG 11, AG 12, AG 15 ja AG 16.

Venäläisalusten lisäksi Helsingissä oli kapteeni Francis Cromien komentama brittiläinen sukellusvenelaivue, joka oli lähetetty Venäjän avuksi vuonna 1915. Siihen kuului seitsemän E-luokan sukellusvenettä sekä yhteysalus HMS Amsterdam. Jääolosuhteiden vuoksi britit eivät pystyneet siirtämään niitä Kronstadtiin ja sukellusveneet upotettiin noin 1,5 merimailin päähän Harmajan majakan eteläpuolelle vajaan 30 metrin syvyyteen.

Siirretyt alukset muokkaa

Lähteet muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Itämeren_laivaston_jäämarssi&oldid=22280463”