Isotuulenkala
Isotuulenkala (Hyperoplus lanceolatus, syn. Ammodytes lanceolatus) on vihertävänsininen, 20–30 cm pitkä solakka meressä elävä kala. Sen levinneisyysaluetta on Koillis-Atlantti. Itämeren eteläosissa isotuulenkala on varsin runsaslukuinen. Suomen rannikolla sen esiintyminen painottuu Suomenlahden lisäksi Ahvenanmaalle ja Saaristomereen.
| Isotuulenkala | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Tuulenkalat Ammodytidae |
| Suku: | Hyperoplus |
| Laji: | lanceolatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hyperoplus lanceolatus |
|
| Katso myös | |
Isotuulenkala syö nuorena planktonia ja täysikokoisena pikkukaloja, kuten pieniä silakoita, kilohaileja, kuoreita, piikkikaloja sekä tokkoja. Tuulenkalat muodostavat vastaavasti ravintoa turskalle, lohille, taimenille ja monille muille kaloille. Linnuista etenkin riskilät, tiirat, lunnit ja kiislat syövät tuulenkaloja. Muilla vesillä myös pienet valaat syövät tuulenkaloja. Isotuulenkalan voi helposti sekoittaa pikkutuulenkalaan – eroja on koon lisäksi luuston rakenteessa.
Isotuulenkalat liikkuvat yksittäin tai pienissä parvissa, ja ne suosivat hiekkapohjaisia vesiä. Ne pystyvät paetessaan kaivautumaan erittäin nopeasti hiekkaan. Talvisin ne vetäytyvät syvempiin vesiin, ja niitä onkin tavattu jopa 50–60 metrin syvyydestä. Molempia tuulenkaloja saadaan saaliksi vahingossa silakan seassa.
Isotuulenkala kutee hiekkapohjalle 10–20 metrin syvyyteen. Mätimunat takertuvat hiekkaan ja voivat olla myös ohuen hiekkakerroksen peittämiä.
Lähteet muokkaa
- Lauri Koli: Suomen kalat. 3. painos. WSOY, 2002. ISBN 951-0-23123-1.
- ↑ Fernandes, P., Collette, B. & Heessen, H.: Hyperoplus lanceolatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Risto Väinölä: Isotuulenkala – Hyperoplus lanceolatus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
Aiheesta muualla muokkaa
- Laji.fi: Isotuulenkala (Hyperoplus lanceolatus)
- Luontoportti: Isotuulenkala (Hyperoplus lanceolatus)
- Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura ry (SKES): Isotuulenkala (Hyperoplus lanceolatus)
- ITIS: Hyperoplus lanceolatus (englanniksi)
- Hyperoplus lanceolatus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)