Isopiippo
Isopiippo eli metsäpiippo (Luzula sylvatica) on vihviläkasvien (Juncaceae) heimoon, piippojen (Luzula) sukuun kuuluva monivuotinen kasvilaji.[1]
| Isopiippo | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Vihviläkasvit Juncaceae |
| Suku: | Piipot Luzula |
| Laji: | sylvatica |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Isopiippo kasvaa suurina mättäinä ja sen varret voivat kasvaa noin metrinkorkuisiksi asti. Mättäiden lehdet ovat talvivihreitä, 20–30 cm pitkiä sekä yleensä yli 8 mm leveitä, kun taas varsilehdet ovat lyhyitä ja kukinnossa on myös yksi lyhyt tukilehti. Isopiipon kukinto on varren kärjessä sijaitseva sekä pienistä kukista koostuva harvahko kukkarykelmä. Isopiippo kukkii touko–kesäkuussa. Isopiipon hedelmä on mustanruskea pähkylä.[1]
Isopiippoa ei kasva Suomessa[2], ja Ruotsissa sitä tavataan harvinaisena vain paikoitellen Etelä-Ruotsista, jonne se on levinnyt luultavasti ulkomailta tuodun heinänsiemenen mukana[1]. Muuten isopiippoa tavataan Euroopassa laajalti Pyreneiltä Karpaateille sekä Isossa-Britanniassa ja Irlannissa[2].
Isopiippoa käytetään jonkin verran koristekasvina.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Den virtuella floran: Storfryle (Luzula sylvatica) Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 25.1.2018. (ruotsiksi)
- ↑ a b Den virtuella floran: Storfryle (Luzula sylvatica) — Norra halvklotet Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 25.1.2018.
