Isomerimetso

lintulaji

Isomerimetso (Phalacrocorax perspicillatus) oli isokokoinen Beringinmeren alueella elänyt merimetsolaji, joka tapettiin sukupuuttoon 1800-luvulla.

Isomerimetso
Uhanalaisuusluokitus

Hävinnyt [1]

Hävinnyt

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Suliformes
Heimo: Merimetsot Phalacrocoracidae
Suku: Merimetsot Phalacrocorax
Laji: perspicillatus
Kaksiosainen nimi

Phalacrocorax perspicillatus
Pallas, 1811

Katso myös

  Isomerimetso Wikispeciesissä
  Isomerimetso Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Isomerimetso oli suurin tunnettu merimetsolaji, joka painoi 5–7 kilogrammaa. Se oli lähes lentokyvytön, maallakin hitaasti liikkuva lintulaji, joka ei oppinut pelkäämään ihmistä. Väritykseltään se oli musta, leukapielessä oli valkea laikku, samoin reiden sivulla. Ilmeisesti se oli erinomainen uimari.

Esiintyminen muokkaa

Isomerimetso eli Beringinmeren saarilla, lähinnä Beringinsaarella ja muilla Kommodorinsaarilla, jotka ovat maantieteellisesti Aleuttien saariston läntisimmät saaret lähellä Kamtšatkan niemimaata. Saaret ovat täysin puuttomia. Lajin ”löysi” saksalainen luonnontutkija Georg Wilhelm Steller vuonna 1741 ollessaan Vitus Beringin johtaman retkikunnan mukana palaamassa Alaskaan suoritetulta tutkimusmatkalta. Tieto alueen rikkaasta valas-, naali- ja stellerinmerilehmäkannasta levisi nopeasti valaanpyytäjien ja turkismetsästäjien keskuuteen, ja muutamien seuraavien vuosikymmenten aikana laivasto toisensa jälkeen kävi pyytämässä helppoa saalista. Isomerimetsoja tapettiin ruoaksi, sillä Stellerin sanoin ”yhdestä isomerimetsosta riitti syötävää kolmelle miehelle”. Niitä tapettiin myös höyhenpuvun takia.

Isomerimetsot vähenivät niin, että vuoden 1850 paikkeilla viimeiset yksilöt elivät pienellä Arij Kamenin saarella (Арий Камень) Beringinsaaren luoteiskärjessä. Sieltäkin ne joko kuolivat tai tapettiin pian sukupuuttoon. Norjalaisen luonnontutkijan Leonhard Hess Stejnegerin vieraillessa alueella vuonna 1882 hänelle kerrottiin, että viimeiset isomerimetsot elivät siellä noin 30 vuotta sitten. Runsaassa sadassa vuodessa laji oli hävitetty koko maailmasta.

Maailman museoissa on säilynyt seitsemän isomerimetsoyksilön ruumista, joista yksi on Helsingin luonnontieteellisessä keskusmuseossa.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. BirdLife International: Phalacrocorax perspicillatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.5.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa