Isolimaska

putkilokasvilaji

Isolimaska eli silmuisolimaska (Spirodela polyrrhiza tai Spirodela polyrhiza) on maapallolla laajalle levinnyt, veden pinnalla kelluvia suuria kasvustoja muodostava pieni kasvi.

Isolimaska
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Alismatales
Heimo: Vehkakasvit Araceae
Suku: Isolimaskat Spirodela
Laji: polyrrhiza
Kaksiosainen nimi

Spirodela polyrrhiza
(L.) Schleid.

Katso myös

  Isolimaska Wikispeciesissä
  Isolimaska Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 
Isolimaskan verson alapuoli ja juuret.

Isolimaskan 4–8 millimetriä pitkät versot ovat 5–15-juurisia. Juuret ovat tavallisesti alle 3 cm pitkiä. Versot kelluvat tavallisesti 2–5 verson ryhminä. Versot ovat lähes pyöreitä, ehytlaitaisia, 5–15-suonisia ja litteitä. Väriltään versot ovat päältä sinivihreitä ja alta sinipunaisia. Verson tyvi on hyvin lyhyt ja kalvomainen. Kukinto on vaatimaton. Suomessa isolimaskan ei tiedetä kukkineen.[2] Laji muodostaa syksyisin pieniä, tummia ja juurettomia talvehtimissilmuja.[3]

Levinneisyys muokkaa

Isolimaskan levinneisyysalue on hyvin laaja mutta epäyhtenäinen. Sitä tavataan muun muassa suurimassa osassa Eurooppaa pohjoisimpia ja eteläisimpiä osia lukuun ottamatta, Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa, Aasian etelä-, kaakkois- ja itäosissa sekä Pohjois-Amerikan keski- ja eteläosissa.[4] Suomessa isolimaskaa esiintyy sisämaassa paikoitellen linjan VaasaMikkeli eteläpuolella. Pohjanlahden rannikolla levinneisyysalue jatkuu satunnaisena aina Perämeren perukoille saakka. Yleisin laji on Etelä-Suomessa.[5]

Elinympäristö muokkaa

Isolimaskaa kasvaa rehevissä ojissa, lammissa, järvissä ja joissa suojaisilla paikoilla. Laji on yleistynyt Etelä-Suomessa.[2] Isolimaska kasvaa usein yhdessä pikkulimaskan (Lemna minor) ja kupulimaskan (Lemna gibba) kanssa.[3]

Käyttö muokkaa

Yhdysvalloissa isolimaskaa viljellään toisinaan eläinten rehuksi.[6]

Lähteet muokkaa

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.

Viitteet muokkaa

  1. Spirodela polyrrhiza IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 506.
  3. a b Ålands flora 2008, s. 347.
  4. Den virtuella floran: Stor andmat (ruotsiksi) Viitattu 23.8.2010.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2009: Isolimaskan levinneisyys Suomessa Viitattu 22.8.2010.
  6. Den virtuella floran: Storandmatar (ruotsiksi) Viitattu 23.8.2010.

Aiheesta muualla muokkaa