Wikipedia

Islantilaisten kirja

kirja

Islantilaisten kirja (isl. Íslendingabók) on keskiaikainen islantilainen teksti, joka kuvaa saaren asuttamista (v. 870 alk.) ja varhaishistoriaa mukaan lukien poliittista kehitystä ja islantilaisten kristillistymistä (v. 999/1000). Tapahtumien kuvaus jatkuu 1100-luvun alkupuolelle saakka. Islantilaisten kirja on vanhin Islannin historiasta kertova teksti ja samalla varhaisin esimerkki proosamuotoisesta kansankielisestä kerronnasta koko Skandinaviassa. Sitä ennen Islannissa oli saatettu kirjalliseen muotoon vain lakeja, sukupuuluetteloja ja mahdollisesti myös käännöksiä latinakielisistä saarnoista ja pyhimyselämäkerroista. Islantilaisten kirjan kirjoitti 1100-luvun alkupuolella Ari Viisas (inn fróði Þorgilsson). Islantilaisten kirja on samalla myös tärkein Arin omasta elämästä kertova lähde.[1] Íslendingabók on ilmestynyt suomeksi nimellä Islantilaisten kirja.

Käsikirjoitukset muokkaa

 
Kuva Islantilaisten kirjan käsikirjoituksesta AM 113 a fol., n. v. 1651.

Islantilaisten kirja on säilynyt kahdessa 1600-luvulla tehdyssä paperikäsikirjoituksessa (AM 113 a fol., n. v. 1651, ja AM 113 b fol.). Kumpikin on islantilaisen Jón Erlendssonin tekemä kopio noin vuodelta 1200 peräisin olleesta käsikirjoituksesta, joka ei ole säilynyt. Kaksi Islantilaisten kirjan lukua on säilynyt myös muissa käsikirjoituksissa. Käsikirjoituksen GKS 1812 4to siinä osiossa, joka on noin vuodelta 1200, on säilynyt luku 4. Luku 5 taas on säilynyt useimmissa islantilaissaagan Kana-Þóririn saaga (isl. Hœnsa-Þóris saga) säilyneissä käsikirjoituksissa. Nämä säilyneet Islantilaisten kirjan luvut on todennäköisesti kopioitu jostain sellaisesta käsikirjoituksesta, joka oli vanhempi kuin se, jota Jón käytti.[2]

Ajoitus ja versiot muokkaa

Islantilaisten kirjassa olevista merkinnöistä on päätelty, että nykypäivään säilynyt versio teoksesta on Arin itsensä uudelleenmuokkaama versio alkuperäisestä, nyt jo kadonneesta tekstistä. Ari kertoo näyttäneensä ensimmäistä kirjoittamaansa käsikirjoitusta ensin Sæmundr Viisaalle sekä piispoille Ketill Þorsteinssonille ja Þorlákr Runólfssonille, mutta muokanneensa sitä sitten näiden antamien kommenttien perusteella. Koska Ketill Þorsteinssonista tuli Hólarin piispa vuonna 1122 ja sekä Sæmundr että Skálholtin piispa Þorlákr kuolivat kumpikin vuonna 1133, on Arin täytynyt kirjoittaa teoksensa ensimmäinen versio näiden vuosien välisenä aikana, joidenkin arvioiden mukaan vuoden 1125 tienoilla.[3]

Ari mainitsee jättäneensä uudesta korjatusta versiostaan pois sukupuuluetteloita ja kuninkaiden elämäntarinat (isl. konunga ævi) mutta muokanneensa ja laajentaneensa sitä saamiensa lisätietojen ja tarkennusten pohjalta. On pidetty todennäköisenä, että lisätty aineisto on ollut nimenomaan Islantia ja islantilaisia tapahtumia ja henkilöitä koskevaa tietoutta.[4]

Jotkut tutkijat ovat pitäneet mahdollisena, että Islantilaisten kirjan ensimmäisessä versiossa olleet kuninkaiden elämäntarinat olisivat olleet melko laaja osio. Nykytutkijoista monet pitävät kuitenkin todennäköisenä, ettei tämä Arin pois jättämä osio ollut pitkä ja laaja. Siinä listattiin mahdollisesti vain kuninkaiden hallintokaudet ja kuvattiin näihin liitettyjä merkittävimpiä tapahtumia.[5] Jotkut tutkijat ovatkin pitäneet mahdollisena, ettei nykypäivään säilynyt versio poikkea merkittävästi Ari ensimmäisestä versiosta.[6]

Arin vaikutteista muokkaa

Koska Islantilaisten kirja on varhaisin kansankielinen historiateos Islannissa ja Skandinaviassa, ei Arilla ollut kotoperäisiä esikuvia teokselleen. On pidetty mahdollisena, että yllyke kansankielen käyttöön saattoi tulla Britteinsaarilta, missä myös laadittiin keskiajalla kansankielistä kirjallisuutta. Tutkijat ovat toisaalta pitäneet todennäköisenä, että Arin esikuvana olivat eurooppalaiset hagiografiset teokset ja historiateokset, kuten Bedan kirkkohistoria ja Adam Bremeniläisen Hampurin piispojen historia. Niiden lisäksi Islannissa on oletettavasti ollut Arin aikana saatavilla myös eurooppalaisia pyhimyselämäkertoja, sillä 1100-luvun puolivälissä kirjoitetussa ensimmäisessä islannin kieliopissa (isl. Fyrsta málfræðiritgerðin) mainitaan tuolloin tunnetun "pyhiä käännöksiä" (isl. þýðingar helgar), jonka oletetaan viittaavan käännöksiin latinankielisistä saarnoista ja pyhimyselämäkerroista. Islantilaisten kirja ei kuitenkaan kuvaa pelkästään kirkkohistoriaa vaan myös maallisia tapahtumia. Joka tapauksessa Islantilaisten kirjassa näkyy latinankielisen kirjallisuuden vaikutus. Myös Arin islantilaisten lainpuhujien (isl. lögsögumaðr) kausille pohjautuva kronologia liittyy eurooppalaiseen ajanlaskuun. [7]

Vaikutus muuhun saagakirjallisuuteen muokkaa

Useissa keskiaikaisissa islantilaisissa saagoissa, kuten Snorri Sturlusonin Heimskringlassa, Landnámabókin Hauksbók-versiossa, piispa Jón Ögmundssonista[8] kertovassa saagassa ja Eyrin asukkaiden saagassa, Ari mainitaan merkittävänä auktoriteettina mitä tulee Norjan kuninkaita, varhaisimpia islantilaisia ja Islannin ensimmäisiä piispoja koskevaan tietoon.[9] On epäilty, että esimerkiksi Snorri Sturlusonilla on saattanut olla ensikäden tietoa Islantilaisten kirjasta tai mahdollisista muista Arin teoksista. Snorrin ottaessa haltuunsa Magnús Pálssonilta Reykholtin tilan, Magnús ja tämän vaimo Hallfríðr, joka oli Arin lapsenlapsi, elivät tilalla yhdessä Snorrin kanssa useamman vuoden. On pidetty mahdollisena, että edellä mainitun järjestelyn seurauksena Snorrilla saattoi olla pääsy Arin kirjoittamiin teoksiin.[10]

Islantilaisten kirja lähteenä muokkaa

Ari käsitteli Islantilaisten kirjassa tapahtumia, jotka kuuluivat lähimenneisyyteen. Tapahtumissa mukana olleita tai tällaisten henkilöiden kertomuksia kuulleita oli Arin aikana vielä elossa, ja kuvattaessa Arin omaa aikakautta 1100-luvun alussa, lähteiden määrä on jo suurempi. Arin välittämää tietoa onkin pidetty suhteellisen tarkkana. Ari myös perusti tekstinsä sellaisten henkilöiden kertomuksille, joita hän piti omien sanojensa mukaan luotettavina, viisaina, hyvämuistisina ja totuudenmukaisina. Suuri osa Islantilaisten kirjan kuvaamista islantilaisista merkkihenkilöistä ja Arin henkilölähteistä oli kuitenkin jollain tavalla sukua Arille tai kuului hänen lähipiiriinsä. [11]

Ari mainitsee lähteekseen esimerkiksi opettajansa Teitr Isleifssonin. Tämän ja kasvatusisänsä Hallr Þórarinssonin (k. 1089) kautta Arille syntyi yhteys merkittävään eteläislantilaiseen Haukdœlir-sukuun. Teitr oli myös Islannin ensimmäisen piispan Ísleifur Gissurarsonin (k. 1080) poika. Hänen sukunsa oli lahjoittanut kotitilansa Skálaholtin Islannin ensimmäisen piispanistuimen käyttöön ja vaikutti vielä 1100-luvun alkupuolella siihen, ketkä valittiin seuraaviksi piispoiksi. Ari todennäköisesti tunsi henkilökohtaisesti myös Teitrin veljen Gizurrin, josta tuli Skálholtin toinen piispa isänsä jäljeen.[12]

Osa Arin tiedoista oli peräisin hänen enoltaan Þorkell Gellissonilta sekä sukulaisnaiseltaan Þuríðrilta, joka oli 1000-luvun taitteessa eläneen päällikön (isl. goði) Snorri Þorgrímssonin tytär ja Arin isänpuoleisen isoäidin serkku. Näiden tiedot taas ovat pohjautuneet vanhempien aikojen osalta myös suvun varhaisempien, Arin aikana jo edesmenneiden henkilöiden kertomaan.[13]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Grønlie, Siân. 2006. Introduction. Teoksessa Siân Grønlie (toim. & käänt.), Íslendingabók. Kristni saga. The Book of the Icelanders. The Story of the Conversion. London: Viking Society for Northern Research.
  • Jónas Kristjánsson. 1988. Eddas and Sagas. Iceland’s Medieval Literature. Käänt. Peter Foote. Reykjavík: Hið íslenska bókmenntafélag.
  • Jakob Benediktsson. 1993. Íslendingabók. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 332–333.
  • Ólafia Einarsdóttir. 1964. Studier i kronologiske metode i tidlig islandsk historieskrivning. Bibliotheca Historica Lundensis 13. Copenhagen.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Ólafia Einarsdóttir 1964, 30; Grønlie 2006, vii, ix-x, xxviii; Simek & Hermann Pálsson 2007, 17; mahdollisiin käännettyihin saarnoihin ja pyhimyselämäkertoihin on oletettu viittaavan 1100-luvulla esiintyvän maininnanþýðingar helgar, mikä kirjaimellisesti tarkoittaa "pyhiä käännöksiä".
  2. ↑ Jakob Benediktsson 1993, 332; Grønlie 2006, xiv. Ks. AM 113 a fol. ja AM 113 b fol. sekä GKS 1812 4to Handrit.is -sivustolla.
  3. ↑ Jónas Kristjánsson 1988, 120-121; Grønlie 2006, xii-xiv; Simek & Hermann Pálsson 2007, 208.
  4. ↑ Jónas Kristjánsson 1988, 121; Grønlie 2006, xii.
  5. ↑ Jónas Kristjánsson 1988, 123.
  6. ↑ Grønlie 2006, xii.
  7. ↑ Ólafia Einarsdóttir 1964, 18-35; Jakob Benediktsson 1993, 332; Grønlie 2006, xviii-xxiii.
  8. ↑ Jón Ögmundsson (1052–1121) oli Hólarin ensimmäinen piispa hiippakunnan perustamisesta v. 1106 alkaen. Hänestä kertoo Jóns saga helga.
  9. ↑ Jónas Kristjánsson 1988, 123, 125–126; Grønlie 2006, xii-xiii; Simek & Hermann Pálsson 2007, 17–18.
  10. ↑ Grønlie 2006, xiii.
  11. ↑ Grønlie 2006, ix, xiv, xvi-xvii.
  12. ↑ Grønlie 2006, xiv-xv.
  13. ↑ Grønlie 2006, xv. Snorri goði esiintyy hahmona useissa islantilaissaagoissa, kuten Poltetun Njállin saagassa, Lohilaaksolaisten saagassa sekä Eyrin asukkaiden saagassa.

Käännökset ja editiot muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Islantilaisten_kirja&oldid=20495237”