Investituura
Investituura tarkoittaa viran tai maaomaisuuteen kohdistuvan hallintoikeuden antamista sekä läänittämistä. Keskiaikaisessa kirkko-oikeudessa investituura tarkoitti hallitsijan oikeutta nimittää piispat ja apotit tai vahvistaa virkanimitys sauvan ja sormuksen antamisella.[1] Niin sanottu investituurariita syntyi 1000-luvulla Saksan, Ranskan ja Englannin hallitsijoiden ja paavin välillä, kun paavit eivät halunneet ruhtinaiden antavan vallanmerkkiä kirkollisille henkilöille. Kiista päättyi 1100-luvulla.
Lähteet muokkaa
- ↑ Pieni Tietosanakirja, Runeberg-projekti runeberg.org. Viitattu 5.11.2007.