Intian energiapolitiikka

Intian energiapolitiikka kertoo Intian energiapolitiikasta. Siihen sisältyy energiantuotanto, sähköntuotanto, lämmöntuotanto, jakelu ja kulutus, sidosryhmien näkemykset energian käytön kehitykseen ja ohjaamiseen ja lait, sopimukset, verot ja ohjauskeinot.

Germanwatchin mukaan vuonna 2008 Intian osuus maailman hiilidioksidipäästöistä oli 4,5 % (4. sija), energiankulutuksesta 4,8 % ja väestöstä 17,0 %.[1]

Vuonna 2008 Intia oli kolmanneksi suurin kivihiilentuottaja tuottaen kivihiiltä 489 Mt ja ruskohiiltä 32 milj. tonnia ja neljänneksi suurin kivihiilen tuoja 58 Mt. Intia oli vuonna 2007 maailman neljänneksi suurin öljyntuoja (122 Mt). Intia oli vuonna 2007 maailman viidenneksi suurin öljytuotteiden jalostaja: 157 Mt (neljä prosenttia maailman tuotannosta). Intian sähkönkulutus (viidenneksi suurin maailmassa) 803 TWh jakautui vuonna 2007: kivihiili 549 TWh, vesivoima 124 TWh, öljy 33 TWh ja muut 97 TWh. [2]

Tausta muokkaa

Intiassa asuu noin kuudesosa eli noin 17 prosenttia maailman väestöstä.[3] Intian asukasluku kasvaa nopeimmin maailmassa.[4] Intian talous on maailman 3. laajin. Intia on 4. suurin päästäjä USA:n, Kiinan ja Venäjän jälkeen. Intian ilmastokaasupäästöjen osuus on 4,5 % maailman kokonaispäästöistä. Kesäkuussa 2008 Intia julkaisi ilmastonmuutoksen toimintasuunnitelma. Se ei sisällä konkreettisia sitovia ja aikataulutettuja tavoitteita.[3] Ilmastonmuutos uhkaa Intian ravinnontuotantoa, veden saantia ja lisää tulvariskejä.[5] Intiassa elää 8 miljoonaa ihmistä alle metrin korkeudessa meren pinnantasosta.[6] Intia käyttää 2 % BKT:stä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.[5]

Energiantuotanto muokkaa

Energia perustuu öljyyn ja kotimaiseen kivihiileen. Fossiiliset polttoaineet vastaavat 83 % energiantuotannosta ja kivihiili yli puolet.[5]

Liikenne muokkaa

New Delhissä otettiin käyttöön 6 100 uutta maakaasubussia vuonna 2009. Se loi 18 000 työpaikkaa.[5] Oikeus määräsi vuonna 2003, että julkisen liikenteen on siirryttävä puhtaampaan energiaan, koska New Delhin partikkelimäärät ylittivät 10-kertaisesti WHO:n rajat. Ainakin 80 000 autoa, joista 9 000 bussia oli siirtynyt maakaasuun vuonna 2006.[6]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Key Data for the 10 largest CO2 Emitters (Arkistoitu – Internet Archive) CCPI 2009
  2. Key world energy statistics 2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. a b CCPI-vertailu (Arkistoitu – Internet Archive) Germanwatch 2008
  4. Juha Remes, Tunne Aasia, WSOY 1997 s. 99
  5. a b c d Maailman tila 2008, Worldwatch instituutti, Gaudeamus 2008, s.105, 141
  6. a b Paul Brown, Global Warming, The last chance for change, Lontoo 2006, merenpinnan taso s. 113, liikenne s. 30

Aiheesta muualla muokkaa

  • Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): The Power Reactor Information System (PRIS): India (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Intian ydinvoimaloista ja niiden reaktoreista) IAEA, iaea.org. Viitattu 28.10.2016. (englanniksi): Ydinvoiman osuus noin 3,5% Intian energiatuotannosta vuonna 2015. Syksyllä 2016 Intiassa oli käytössä 22 ydinvoimalayksikköä ja 5 rakenteilla.