Wikipedia

Interstadiaali

 

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Muotoiluissa haparointia, joka jättää käsitteen epäselväksi.

Interstadiaali on saman jääkauden aikana oleva jäätön välivaihe.[1]. Tällöin jäätiköt pienenevät[2] ja ilmasto lämpenee ja kostuu.

Jäätiköt kutistuvat, ja joillain alueilla metsä korvaa aron tai arotundran. Kuiva-aro saattaa korvautua kosteammalla preerialla. Pohjoisen pallonpuoliskon eläimistö ja kasvillisuus siirtyvät pohjoiseen: esimerkiksi mammutti vaeltaa niille alueille, joilta se oli hävinnyt kylmän stadiaalin aikana. Monilla alueilla kerrostumiin ilmestyy routajälkien ja lössin sijasta kosteasta, lämpimähköstä ilmastosta kertova maannos.

Tyypillinen interstadiaali oli jääkauden keskivaiheen lämmin kausi, jonka alussa lämpötila kohosi jopa 20 astetta melko nopeasti, minkä jälkeen alkoi hidas viileneminen. Näin kävi Hengelon interstadiaalissa. Jos interstadiaali oli hyvin lämmin, mannerjäätikkö saattoi kadota miltei täysin niin kuin Brörup-kaudella. Suurten Brörupin tyyppisten interstadiaalien syynä olivat maan radan ja akselin muutokset, pienten Hengelon tyyppisten syinä termohaliinikierron muutokset. Interstadiaalin aikana metsät lisääntyivät ja ilmasto kostui ja lämpeni jäättömillä alueilla Keski- ja Etelä-Euroopassa.

Viime jääkauden niin sanotun Keski-Veiksel-vaiheen interstadiaalisena aikana Pohjois-Euroopassa kasvoi tundraa, vaivaiskoivua, pajua ja katajaa jäättömillä alueilla.[3] Keski-Veikselin interstadiaalit saattoivat olla arktiksessa yhtä lämpimiä tai nykyistä lämpimämpiä muun muassa Maan suuremman akselikallistuman takia.

Interstadiaalinkin aikana ilmasto saattoi olla pohjoisilla leveysasteilla melko kylmä. Viime jääkaudella Skandeja peitti suuri jäätikkö monen interstadiaalinkin aikana. Ilmasto saattoi joskus viiletä huomattavasti muutamaksi sadaksi vuodeksi kesken lämmintä interstadiaalia. Jääkauden aikainen ilmasto vaikuttaa olleen häiriöalttiimpi kuin nykyinen. Kylmiä, lyhyitä interstadiaaleja sanotaan joskus myös intervalleiksi, väleiksi. Pieniä interstadiaaleja sanotaan usein myös oskillaatioiksi, värähdyksiksi.

Toisaalta jääkauden keskellä esiintynyt interstadiaali saattoi olla hyvinkin lämmin. Kun Keski-Veikselin alun suurjäätiköityminen päättyi noin 50 000 vuotta sitten, pohjoinen pallonpuolisko lämpeni kesällä yhtä lämpimäksi kuin nyt[4] tai jopa nykyistä lämpimämmäksi[5], koska Maan akseli oli enemmän kallellaan. Tämän takia Aurinko nousi kesällä korkeammalle. Tämä synnytti Pohjois-Siperiaan suotuisan ympäristön aroeläimille, kun ilmasto pysytteli nykyistä kuivempana. Monet Siperian mamuteista ajoittuvat Keski-Veikselin alun ja keskivaiheen lämpimiin kausiin. Grönlannista poratuista jäänäytteistä on tunnistettu noin 24 interstadiaalia.

Interstadiaali näkyy kerrostumissa monesti maannoksena, joka on syntynyt stadiaalia lämpimämmässä ja kosteammassa olossa. Interstadiaalien kerrostumista puuttuu yleensä lössi niin kuin Molodova V:n kerrostumasta 10 noin 30000 BP ja 10 a noin 39000 BP[6].

Syy muokkaa

Jotkin suuret interstadiaalit, kuten Brörup ja Odderade, johtuivat Auringon suorasta säteilyvaikutuksesta. Monien interstadiaalien syynä pidetään jäätiköiden ja merivirtojen vuorovaikutusta. Jääkauden kylmässä stadiaalivaiheessa Pohjois-Eurooppaan kosteutta ja lämpöä kuljettava Golf-virta ei kulje pohjoiseen, ja termohaliinikierto on joko heikkoa tai pysähdyksissä. Silloin merivirta painuu alas keskisille leveysasteille, eikä painu alas synnyttämään uutta Pohjois-Atlantin syvävettä.[7]selvennä

Jääkauden kylmässä vaiheessa ympärivuotisen merijään raja on linjalla Labradorin niemimaa–Islanti–Irlanti. Meren polaaririntama on linjalla Newfoundland–Espanja[8]. Normaalia etelämpänä olevien jäisten, kylmien merialueiden kautta eivät matalapaineet yleensä kulje, vaan etelämpää Välimeren tienoilta.

Pysähdys kestää noin tuhat vuotta, sitten termohaliinikierto normalisoituu. Kun termohaliinikierto palautuu normaaliksi, se alkaa kuljettaa lämpöä pitkälle Norjan rannikolle. Ympärivuotinen merijää sulaa noin 75 leveyspiirin eteläpuolelta, myös Grönlannin ja Kanadan arktisten saarten välistä pohjoisosia lukuun ottamatta. Meren polaaririntama heilahtaa oven tavoin linjalla Newfoundland–Islanti–Keski-Norjan rannikko. Grönlannin ja Kanadan ja Grönlannin ja Norjan välissä olevat kylmän syväveden tuottopisteet alkavat taas toimia.[8]

Lämpötilan kehitys Bölling-Alleröd-interstadiaalina ja kylmänä dryaskautena muokkaa

Interstadiaali alkoi nopeana lämpötilan nousuna, joka viileni hitaammin kylmäksi stadiaaliksi. Britanniassa on tutkittu lämpötilan kehitystä koppakuoriaislajien avulla. Hyönteislajistot riippuvat herkästi lämpötilasta. Lämpötila nousi Yorkshiressä dramaattisesti noin 13 000 vuotta sitten heinäkuussa 12–14 °C ja 19–21 °C tammikuussa, kesämaksimiin 20 °C ja talviminimiin 5 °C. Jyrkän nousun alussa huomataan ensin nopea 5 °C nousu, nopea 2,5 °C lasku ja sitten ensin nopea, sitten hieman hitaampi 15 °C nousu. Lämpötila laski tämän jälkeen noin 5 °C/1 000 vaihdellen jopa 2,5 °C. Lämpötila kääntyi uudelleen jyrkkään nousuun noin 10 100 vuotta sitten.

Suuret interstadiaalit viime jääkaudella muokkaa

Interstadiaalien ajoituksissa on ongelmia, lämpötila vaihteli melko nopeasti jääkaudella ja hiili-14-ajoitus, termoluminesenssimenetelmä ja jääkairausnäytteiden ajoitus ovat epätarkkoja. Näin ollen eri menetelmällä saadut ajoitukset vaihtelevat eri lähteissä. Osa interstadiaaleista on päällekkäisiä, joitain interstadiaaleja vastaa kaksiosainen lämpeneminen.

Interstadiaali Muun paikan
interstadiaali 		GI/IS numero
(Grönlannin interstadiaali) 		Kalibroitu aika
GISP2 tms. 		Aika C-14 BP uncal. Lämpötila Muuta
Amersfoort noin 110 000–105 000
Brörup Suraz MIS 5c 105 000–10 0000/95 000
Odderade MIS5a? 85 000–74 000(/71 000)
Oerel IS16 62 000–60 000
(67 700–66 400)
Glinde Oppstad 56 000–54 000
Moershoofd Port Talbot 1, Turov IS14 noin 50 000
Hengelo I ja II Shapurovo IS12 GISP2 45 400–43 200 42 800–40 500 Pitkä, lämmin
Würm II–III/2 42 600–40 000 39 900–37 200 Lyhyiden rykelmä
Les Cottés Port Talbot 2 38 400–34 200 35 600–33 300 Pitkä, lämmin
Denekamp Arcy? Borisov, Plum Point IS18 ? ?
Quincay 35 200–34 500 32 300–31 500
Arcy =Denekamp??? ? 33 800–33 000 308 00–30 000
Maisiéres IS5 (GI-5) 32 400–31 600 29 400–28 600
Kesselt 29 000–27 000
Tursac Paudorf IS3,4 (IS2?) 29 000–27500 25 800–242 00
Interstadiaali IX IS2??? GISP2 noin 25 600–24 400 noin 22 300–21 000
Laugerie noin 23 500–22 000 noin 20 000–18 500
Lascaux noin 20 800 – noin 17 000 noin 17 500 – noin 14 000
Pre-Bölling
Bölling/Alleröd B/A-interstadiaali IS1 14 700– noin 13 000–

Muita tunnettuja interstadiaaleja muokkaa

Interstadiaalien nimistö on kirjavaa ja ajoitukset ovat epätarkkoja.

  • Port Talbot (USA:ssa)
    • Port Talbot 1 47 000–44 000 radiohiili? vuotta sitten
    • Port Talbot 2 38 000 kalenterivuotta sitten
  • Stillfried A 80 000–70 000 BP
  • Stillfried B (Würm I/II) 35 000–28 000 BP
  • Willendorf noin 42 000 BP
  • Schwallenbach I 38 900–37 900 BP
  • Schwallenbach II 32 100–31 200 BP
  • Scwhallenbach III noin 30 500 BP
  • Upton Warren noin 45 000–40 000 BP, Britannian eteläosissa jopa 18 °C heinäkuun keskilämpö, kun stadiaaleina 8–10 °C, ja nykyään 16–17 °C[9].

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Taipale ja Saarnisto: Tulivuorista jääkausiin. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16048-2.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Museoviraston sanasto
  2. ↑ Taipale ja Saarnisto 1991 s. 231.
  3. ↑ http://www.student.oulu.fi/~nikoli/kvartaaristrat.ppt[vanhentunut linkki]
  4. ↑ Vegetation and climate history in the Laptev Sea region (Arctic Siberia) during Late Quaternary inferred from pollen records, Andrei A. Andreevh, Lutz Schirrmeister, Pavel E. Tarasov, Andrey Ganopolski, Viktor Brovkin, Christine Siegert, Sebastian Wetterich, Hans-Wolfgang Hubberten, Quaternary Science Reviews 30 (2011) 2182e2199
  5. ↑ Middle Weichselian environments on western Yamal Peninsula, Kara Sea based on pollen records, Andrei A. Andreev, Steven L. Forman,Olafur Ingolfsson, William F. Manley, Available online 2 February 2006, Quaternary Research 65 (2006) 275–281
  6. ↑ Desolate Landscapes, John F. Hoffecker, 2002, ISBN 0-8135-2992-1, s. 145
  7. ↑ Hypothesis of the 100 Ka cycle,[vanhentunut linkki] M. G. Lewis, Emporia State University, December 1, 2008,ES 767 Quaternary Geology
  8. ↑ a b Mac.com
  9. ↑ Tage Nilsson, The Pleistocene, Geology and Life in the Quaternary Ice Age; D. Riedel Publishing company, ISBN 90-277-1466-5 Doddrecht/Boston/London, 1983 sivu 269
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Interstadiaali&oldid=20853599”