Inkeri Anttila
Sylvi Inkeri Anttila (o.s. Metsämies; 29. marraskuuta 1916 Viipuri – 6. heinäkuuta 2013 Helsinki[1]) oli suomalainen oikeustieteilijä, jolla on ollut merkittävä rooli Suomen vankeinhoitojärjestelmän kehittämisessä.[2] Hänen tutkimuksillaan kriminologian ja kriminaalipolitiikan alalta on ollut myös kansainvälistä merkitystä. Hän ei uskonut, että rikollisuutta voidaan lopettaa mutta kriminaalipolitiikan keinoin voitaisiin vaikuttaa rikollisuuden laatuun ja määrään.
| Inkeri Anttila | |
|---|---|
 Professori Inkeri Anttila vuonna 1961 |
|
| Oikeusministeri | |
|
Liinamaan hallitus
13.6.1975–30.11.1975 |
|
| Edeltäjä | Matti Louekoski |
| Seuraaja | Kristian Gestrin |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. marraskuuta 1916 Viipuri |
| Kuollut | 6. heinäkuuta 2013 (96 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | juristi |
| Puoliso | Sulo Valter Anttila |
| Tiedot | |
| Puolue | LKP / ammattiministeri |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
Inkeri Anttilan vanhemmat olivat asianajaja Veini Metsämies, ent. Horelli (1879–1944) ja Sylvi Airio, ent. Malmgren. Hän pääsi ylioppilaaksi 1933, suoritti yleisen oikeustutkinnon 1936 ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi 1937, lakitieteen lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1946 sekä valtiotieteen kandidaatiksi ja lisensiaatiksi 1954. Anttila sai varatuomarin arvon 1942.[3][4][5]
Anttila väitteli vuonna 1946 loukatun suostumusta koskevalla väitöskirjalla oikeustieteen tohtoriksi. Hän on ensimmäinen oikeustieteen tohtoriksi väitellyt nainen Suomessa. Anttila on kertonut ryhtyneensä juristiksi ilahduttaakseen isäänsä, joka myös oli juristi. Hänen ajatuksissaan oli ollut myös laulajan tai pianistin ura.[2]
Anttila oli Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori 1961–1980, oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen johtaja 1974–1979[6] ja Liinamaan virkamieshallituksen oikeusministeri 13.6.1975–30.11.1975. Hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1973–1976. Hän oli ensimmäinen nainen oikeustieteen professorina ja ensimmäinen nainen oikeusministerinä. Hän oli merkittävin uudenlaisen kriminaalipolitiikan kehittäjä: seuraamusten tuli olla rationaalisia, humaaneja ja hyvinvointivaltion arvoille rakentuvia. Linjaukset perustuivat Anttilan kokoamaan tutkimustietoon. Rikosten torjunnassa alettiin käyttää sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikan keinoja, mutta myös konkreettisia toimia rikosten ennaltaehkäisemiseksi.[1] Helsingin kaupunginvaltuustossa Anttila edusti Liberaalista Kansanpuoluetta.[7]
Anttila oli Helsingin, Turun ja Uppsalan yliopistojen kunniatohtori. Lisäksi hän on saanut lukuisia tunnustuspalkintoja tieteellisistä ansioistaan, muun muassa Euroopan Kriminologiyhdistyksen elämäntyöpalkinnon vuonna 2011. Monet hänen saavutuksistaan perustuivat hänen henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa, kuten terävään älykkyyteen, ilmaisun kirkkauteen ja valloittavan seuraihmisen sosiaalisuuteen.[1]
Anttilan puoliso vuodesta 1934 oli keuhkosairauksien erikoislääkäri Sulo Valter Anttila (1909–2001). Perheeseen syntyi kolme lasta.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Lahti, Raimo – Lappi-Seppälä, Tapio: Professori kehitti rikoslainsäädäntöä. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat 12.7.2013. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
- ↑ a b Markkanen, Kristiina: Tarja Halosen ja muiden juristien opettaja. (Sata parasta naista.) Helsingin Sanomat 6.3.2011, s. D 2. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
- ↑ Kuka kukin on 1978
- ↑ Ennätys lakimiesten keskuudessa, Suomen Kuvalehti, 05.06.1937, nro 23, s. 33, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 : Veini Ireneus Horelli (Metsämies)
- ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 63. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ https://www.kirjastot.fi/kysy/mita-puoluetta-oikeustieteilija-inkeri-anttila
Kirjallisuutta muokkaa
- Anttila, Inkeri: Ad ius criminale humanius: Essays in criminology, criminal justice and criminal policy. Edited by Raimo Lahti & Patrik Törnudd. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, D:7. Helsinki: Finnish Lawyer’s Association, 2001. ISSN 0562-6102. ISBN 951-855-193-6.
- Lahti, Raimo (toim.): Kohti rationaalista ja humaania kriminaalipolitiikkaa: Omistettu Inkeri Anttilalle 29.11.1996. Rikosoikeuden julkaisuja, 3. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1996. ISSN 1238-9994. ISBN 951-45-7490-7.
- Lahti, Raimo (toim.): Inkeri Anttila (1916–2013): Rikosoikeuden uudistajan ammatillinen ura ja vaikutus. Forum iuris. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2016. ISSN 1456-842X. ISBN 978-951-51-2529-3.
- Rikosoikeudellisia kirjoitelmia, 5. Sylvi Inkeri Anttilalle 29.11.1986 omistettu julkaisu. Suomalainen lakimiesyhdistys, 1986. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, nro 168. ISBN 951-855-084-0. ISSN 0356-7206
- Sundström, Mia: ”Anttila, Inkeri (1916–2013)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 334–335. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla muokkaa
- Tiedenaisia – Inkeri Anttila
- Inkeri Anttila Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- Anttila, Inkeri hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| Edeltäjä: Matti Louekoski |
Suomen oikeusministeri 1975 |
Seuraaja: Kristian Gestrin |