Indoeurooppalaisten alkuperä

Indoeurooppalaiset ovat oletettu muinainen kansa, joiden puhumasta kantakielestä nykyiset indoeurooppalaiset kielet ovat syntyneet. Missä ja millon tätä kantakieltä on puhuttu, on kiistanalaista, ja siitä on esitetty useita teorioita.

Indoeurooppalaisen kantakielen myöhäisvaihe kurgaanimallin mukaan, n. 3500 eaa.

n. 2500 eaa.

n. 1500 eaa.

n. 500 eaa.

Rooman imperiumin jälkeen ja kansainvaellusaika

Nykytilanne: oranssilla valtiot, joissa IE-kieli on pääkielenä, keltaisena valtiot, joissa se on virallinen vähemmistökieli

Kurgaanihypoteesin mukaan indoeurooppalaista kantakieltä olisivat puhuneet ne hautakumpuja, kurgaaneja rakentaneet sotaiset paimentolaiset, jotka tulivat Eurooppaan Kaukasuksen pohjoispuolisilta aroilta noin 4000–3000 eaa. Toisen näkemyksen mukaan indoeurooppalaisten esi-isät olisivat olleet lähtöisin Anatoliasta, ja levittäneet maanviljelyn Eurooppaan noin 7000–3000 eaa. Tämä näkemys on kuitenkin nyttemmin kumottu etenkin muinais-DNA:n tutkimuksella. Indoeurooppalaisten kielten puhujat eivät ole etnisesti yhtenäinen ryhmä, kuten eivät muutkaan kielikunnat, vaan kyseessä on puhtaasti kielellinen yhteys.

Erilaisia teorioita

Siitä, missä ja milloin indoeurooppalaista kantakieltä on puhuttu, on esitetty useita hypoteeseja. Nykyisin yleisimmän käsityksen mukaan kantakieltä puhuttiin todennäköisimmin Etelä-Venäjällä, lähinnä Donin ja Ural-joen välisellä alueella. Aikaisemmin kantakansan asuma-alueeksi on esitetty muun muassa Keski-Aasian aroja, entistä Itävalta-Unkarin alueetta ja Itämeren etelärannikon seutuja ja jopa eräitä alueita Afrikassa. Vertailevan kielitieteen keinoin on jäljitetty, mitkä nykykielten sanat periytyvät jo kantakielestä, ja niiden perusteella on päätelty, että kantakansa oli pääasiassa paimentolaisia Metalleista kupari oli tunnettu, ja kankaita osattiin kutoa. Perhesiteet olivat kiinteät. Jo vuoden 3500 eKr. aikoihin tämä kansa alkoi hajaantua ja sen osat levitä hyvin laajoille alueille, joista useiden aikaisemmatkin asukkaat omaksuivat heidän kielensä. Sen murteista kehittyivät vähitellen nykyiset indoeurooppalaiset kielet.

Eräiden yhtäläisyyksien perusteella on toisinaan esitetty, että indoeurooppalainen kantakieli olisi ollut etäistä sukua useiden muidenkin euraasialaisten kielikuntien kantakielille. Tunnetuimman tällaisen hypoteesin esitty Holger Pedersen (1867-1953). Hänen mukaansa nostraattiseen suurkielikuntaan kuuluisivat indoeurooppalaisten lisäksi myös uralilaiset, altailaiset, seemiläis-haamilaiset ja eskimokielet. Tämä hypoteesi ei kuitenkaan ole saanut yleistä hyväksyntää.

Kurgaanihypoteesi

Sotavaunujen leviäminen eaa.

Melko suosittu on ajatus, jonka mukaan indoeurooppalaiset olivat alkujaan Aasian aroilla liikkuvia sotaisia heimoja. Nämä kurgaaneja eli kumpuhautoja rakentavat sotaisten päälliköiden johtamat ihmiset elivät paimentolaisina tai puolipaimentolaisina ja olivat sen takia liikkuvia. Indoeurooppalaisilla oli käytössään kesy hevonen ja puolapyöräiset sotavaunut, jotka olivat aiempia umpipyöräisiä tehokkaampia.

Indoeurooppalaisten alkukoti olisi Mustanmeren pohjois- ja itäpuolella Dneprin ja Volgan varrella Ukrainan ja Etelä-Venäjän aroilla. Tämän kurgaanioletuksen esitti ensimmäisenä arkeologi Marija Gimbutas. Indoeurooppalaiset olisivat muotoutuneet noin 4000 eaa. Kaspianmeren ja Ukrainan pohjoispuolella. Gimbutasin mallin mukaan indoeurooppalaiset olisivat saapuneet Kaakkois-Eurooppaan kolmena asutusaaltona vuosien 4400 eaa. ja 2800 eaa. välissä. Ensi vaiheessa indoeurooppalaiset levittäytyivät tämän mukaan Länsi-Ukrainasta Romanian ja Unkarin sekä Keski- ja Etelä-Saksan alueelle. Toinen aalto liittyi palloamforakulttuurin, Badenin kulttuurin ja lopulta nuorakeramiikan ilmestymiseen. Kolmas aalto oli kuoppahautakulttuurin leviäminen. Tähän liittyi muun muassa Balkanin Cucutenin kulttuurin tuho. Indoeurooppalaisten kansojen toinen haara, indoarjalaiset, levittäytyi Iraniin ja Intiaan.

Tämä teoria on sopusoinnussa kielellisen todistusaineiston kanssa, ja siksi se on yleisimmin hyväksytty. Kantaindoeurooppaan rekonstruoidaan rikas vaunusanasto ja mm. sana merkityksessä 'pyörä', joka viittaa siihen että kantaindoeuroopan leviäminen ja hajoaminen on tapahtunut vasta pyörän keksimisen jälkeen eli alle 6 000 vuotta sitten.

Alkukoti Anatoliassa

Arkeologi Colin Renfrew on esittänyt hypoteesin, jonka mukaan olisivat levittäytyneet Anatoliasta, nykyisen Turkin alueelta Keski-Eurooppaan asti vuosina 7000–5000 eaa., jolloin maanviljely saapui. Anatolia eli Vähä-Aasia oli ensimmäisiä alueita, minne maanviljely levisi synnyttyään. Indoeurooppalaiset olisivat Renfrew'n mukaan tuoneet maanviljelyn ensin Balkanille ja sitten Keski-Eurooppaan vuoteen 5000 eaa. mennessä. Näin ollen indoeurooppalaiset olisivat tulleet Eurooppaan jo yli 2 000 vuotta aikaisemmin kuin kurgaanikansa sitä mukaa kuin maanviljelyskin levisi yhä lännemmäksi. Heidän kulttuurejaan olisivat silloin olleet Balkanin varhaiset neoliittiset kulttuurit ja nauhakeraaminen kulttuuri. Indoeurooppalaiset olisivat levittäneet maanviljelyä rauhanomaisesti.

Tämän teorian mukaan metsästäjä-keräilijät saivat vaikutteita lähistölle tulleilta indoeurooppalaisilta maanviljelijöiltä, ja oppivat näiltä maanviljelyn, ja samalla vaihtoivat itselleen maanviljelijöiden kielen. Tätä olisi tapahtunut asteittain siten, että kielensä vaihtaneet olisivat sitten toimineet vastaavanlaisina opettajina muille metsästäjä-keräilijöille.

Tämä hypoteesi sai kohtalaisesti kannatusta arkeologien, mutta ei juuri kielitieteilijöiden keskuudessa. Todisteena sitä vastaan on esitetty, ettei indoeurooppalaisissa kielissä ole yhteistä, kantakielestä periytyvää maanviljelykseen liittyvää sanastoa, sen sijaan kyllä runsaasti hevosiin ja paimentolaiskulttuuriin liittyviä termejä.

Alkujaan vuonna 1987 Renfrew väitti Anatoliaa varsinaisten indoeurooppalaisten alkukodiksi.^{lähde tarkemmin?} Teoriaa arvosteltiin. Renfrew korjasi myöhemmin ajatusta vuoteen 1999 mennessä siten, että Anatoliassa olisivat asuneet indoeurooppalaisten kaukaiset esi-isät.^{lähde tarkemmin?}

Alkuperä Lähi-idässä

Max Planck -instituutin kokoama tutkijaryhmä on päätynyt käsitykseen, että indoeurooppalainen kantakieli syntyi noin 8100 vuotta sitten Lähi-idässä Hedelmällisen puolikuun alueella, ja nykyisen kielikunnan viisi päähaaraa erosivat siitä noin 7000 vuotta sitten. Jo varhain kielet olisivat levinneet Kaukasuksen pohjoispuolisille aroille ja sieltä jamnakulttuurin ja nuorakeraamisen kulttuurin mukana laajoille alueelle Eurooppaan. Kielikunnan anatolialainen haara, johon muun muassa muinainen heetin kieli kuuluu, olisi kuitenkin kehittynyt suoraan Lähi-idässä muinoin puhutusta kantakielestä.

Kielen ja geenien suhde

Indoeurooppalaiset käsitetään nykyisin muiden suurten kielikuntien ohella ainoastaan kielelliseksi ryhmäksi, jonka puhujat eivät muodosta omaa geneettistä tyyppiään, vaikka näinkin on aikaisemmin oletettu. Itäisimmät indoeurooppalaiset kielet löytyvät Intiasta, ja läntisimmät Euroopasta; tästä tulee myös nimitys indoeurooppalainen. Indoeurooppalaisia kieliä ovat nykyään mm. englanti, ranska, saksa, ruotsi ja venäjä sekä kreikka. On luultavaa, että eurooppalaiset ovat aikaisemmin puhuneet ainakin pääosin muita kieliä.

Vuonna 2015 Haak työryhmineen osoitti DNA-tutkimuksen avulla, että noin 4500 vuotta sitten tapahtui laajamittaista väestön siirtymistä Mustanmeren ja Kaspianmeren tienoilta Keski-Eurooppaan. Osoittautui, että nuorakeraamisen kulttuurin ihmiset olivat geneettisesti läheistä sukua jamnakulttuurin piiriin kuuluneille. Tutkijat päättelivät tuloksen tukevan teoriaa, jonka mukaan ainakin osa indoeurooppalaisista kielistä olisi juuri tämän muuttoliikkeen yhteydessä levinneet laajalle Eurooppaan.

Vaikka väestöjen siirtymisiäkin on tapahtunut, kielten sukulaisuus ei kuitenkaan välttämättä merkitse niitä puhuvien kansojen geneettistä sukulaisuutta. Monessa tapauksessa jonkin alueen asukkaat ovat melko lyhyen ajan kuluessa omaksuneet muualta levinneen kielen, vaikka väestön geneettiset suhteet ovat jääneet pääosin ennalleen. Vaikka suomi ei olekaan indoeurooppalainen kieli, on osoittautunut, että myös suomalaisten kuten muidenkin pohjoiseurooppalaisten geeniperinnöstä noin 50 % on peräisin Ukrainan ja Etelä-Venäjän aroilta noin 5000 vuoden takaa.

On kiistanalaista, mitä kieliä puhuttiin Euroopassa ennen indoeurooppalaisuutta. On myös epävarmaa, miten tämän alkueurooppalaisuuden kulttuurilliset ja kielelliset jäänteet näkyvät nykyeurooppalaisissa. Baskin kieltä pidetään yleisesti indoeurooppalaisuutta vanhempana Euroopassa. Vielä roomalaisaikana eri puolilla Länsi-Eurooppaa puhuttiin useita muitakin ei-indoeurooppalaisia kieliä kuten etruskia Pohjois-Italiassa, ibeeriä Espanjassa ja piktiä Skotlannissa. Jos suomensukuisen asutuksen jatkuvuusteoria pitäisi paikkansa, suomalais-ugrilaiset kielet olisivat ainakin Fennoskandiassa ja Baltiassa vanhempia kuin indoeurooppalaiset kielet. Viime aikoina on kuitenkin esitetty, että uralilaiset kielet olisivat levinneet näille alueille suhteellisen myöhään edeltäjinään nykyään hävinneisiin kielikuntiin kuuluneita paleoeurooppalaisia kieliä.

Indoeurooppalaisuuden kehitysvaiheita Euroopassa

Euroopassa on levinnyt useampia indoeurooppalaisten kielten aaltoja. Sen lisäksi, että ne syrjäyttivät muiden kielikuntien kieliä, ne syrjäyttivät myös aiemmin puhuttuja indoeurooppalaisia kieliä. Esimerkiksi latina syrjäytti Italiassa muut itaaliset kielet ja muun muassa nykyisessä Ranskassa aiemmin puhutut kelttiläiset kielet, mutta myöhemmin latinasta ovat vuorostaan kehittyneet nykyiset romaaniset kielet.

Euroopassa nykyisin puhuttavista indoeurooppalaisista kielistä vanhakantaisimpana pidetään liettuaa, joka äänteellisesti on lähimpänä rekonstruoitua kantakieltä.

Indoeurooppalaiset kelttiläiskielet levisivät viimeisellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua hyvin laajalle, Britanniasta ja Pyreneitten niemimaalta Balkanille ja jopa Vähään-Aasiaan saakka, mutta Rooman valtakunnan aikana alkoi kelttikielten nopean kutistumisen vaihe. Kansainvaelluksissa germaaniset kielet levittäytyivät Itämeren seudulta laajalle Länsi-Eurooppaan ja joksikin ajaksi Etelä-Euroopankin rannikoille asti, paikoin jopa Pohjois-Afrikkaan. Mukana oli paljon myös suoranaista ihmisten muuttoliikettä, eikä vain kielenvaihtoja. Myöhempinä aikoina kelttiläiskielet ovat edelleen hitaasti syrjäytyneet kielenvaihtojen kautta lähes kaikkialta varsinkin germaanisten ja romaanisten kielten vallattua alaa.

Historiallisia teorioita

Joidenkin 1900-luvun alkupuolen rotutieteilijöiden mukaan indoeurooppalaiset, jolla viitattiin silloin myös rotuun, olivat peräisin Euroopasta tai Lähi-idästä, ja valloittivat muinoin itäisiä alueita, kuten Intian. Näin indoeurooppalaisten ansioksi yritettiin lukea länsimaisen kulttuurin ohella myös muinainen Intian korkeakulttuuri ja samalla rasistiseen sävyyn väittää, että tämä rotu olisi luonut käytännöllisesti katsoen koko ihmimillisen kulttuurin. Vastahuomautuksena on kuitenkin voitu viitata muun muassa juutalaisiin, arabeihin, Unkariin, Kiinaan, Japaniin, Koreaan, asteekkeihin, Songhaihin, Malin kuningaskuntaan, inkoihin ja mayoihin. Intiassakaan ei vielä Indus-kulttuurin aikana puhuttu indoeurooppalaisia kieliä, vaan silloinen kieli oli ilmeisesti dravidalainen; indoeurooppalaisiin kuuluneet arjalaiset saapuivat maahan vasta myöhemmin, 1700-luvulla eKr.

Katso myös

• Indoeurooppalaiset
• Indoarjalaiset
• Kurgaani
• Andronovon kulttuuri

Lähteet

• Kalevi Wiik: Eurooppalaisten juuret. Atena kustannus Vuosi = 2002. ISBN 951-796-250-9.