In case of emergency
In case of emergency (ICE) on tunniste, jonka avulla voidaan löytää hätätilanteeseen joutuneen henkilön kännykän puhelinluettelosta sen henkilön tiedot, jolle hätätapauksesta on ilmoitettava.
ICE-tunnisteen kehitti englantilainen sairaankuljettaja Bob Brotchie toukokuussa 2005. Hän alkoi levittää tietoa tunnisteesta.
Lontoon pommi-iskujen tapahduttua 7. heinäkuuta 2005 tunniste nousi suuren yleisön tietoisuuteen, kun pelastushenkilöstö etsi uhrien puhelimista omaisten numeroita juuri ICE-tunnisteella. ICE on levinnyt tehokkaasti ympäri Eurooppaa. Myös Pohjois-Amerikassa tiedotetaan tunnisteesta.
Yhteys lähiomaiseen on hätätapauksessa erityisen tärkeää, jos tällä lähiomaisella on hallussaan hätätilanteeseen joutuneen hoitamisen kannalta tärkeää tietoa. Tällaista tietoa voi olla esimerkiksi tieto sairauksista ja niiden lääkityksestä.
ICE:n voi kukin laatia itse omaan kännykkäänsä. Suositeltu käyttötapa on lisätä lähiomaisen yhteystietojen yhteyteen aakkostavan nimitiedon eteen kirjaimet ICE. Nykyisin myös useat älypuhelinvalmistajat ovat lisänneet käyttöjärjestelmiinsä mahdollisuuden avata ennalta asetetut hätäyhteystiedot ilman että puhelimen lukitsevaa suojakoodia on avattava.
ICE-koodien tallentamisesta yhteystietoihin ei kuitenkaan ole hyötyä silloin, jos puhelin on lukittu esimerkiksi pin-koodilla, jota pelastuslaitos ei pysty avaamaan.[1] Mikäli puhelinta pitää lukittuna, voi tulostaa erityisen ICE-kortin, jota kannetaan lompakossa.[2]
Lähteet muokkaa
- Helsingin Sanomat 22.5.2006 s. A 8: Hätäkeskuslaitos haluaa hätäkoodin kännykoihin.
Viitteet muokkaa
- ↑ Pelastuskouluttaja: ICE-tunnus puhelimessa on turha Yle Uutiset 11.2.2014
- ↑ Mikä ICE? Arkistoitu 13.10.2018. Viitattu 13.10.2018.