Ilpo Tiihonen
suomalainen runoilija
Ilpo Tiihonen (1. syyskuuta 1950 Kuopio – 8. kesäkuuta 2021 Ylöjärvi[1]) oli suomalainen runoilija.
| Ilpo Tiihonen | |
|---|---|
 Ilpo Tiihonen elokuussa 2009. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. syyskuuta 1950 Kuopio, Suomi |
| Kuollut | 8. kesäkuuta 2021 (70 vuotta) Ylöjärvi, Suomi |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Taiteilija | |
| Taidesuuntaus | runoilija |
| Palkinnot | |
|
|
Tiihosen vanhemmat ovat postinhoitaja Esko Tiihonen ja postivirkailija Aino Väntsi. Tiihonen pääsi ylioppilaaksi vuonna 1971 ja opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa.[2] Hänen ensimmäinen runoteoksensa oli Sarkunmäen palo, joka julkaistiin vuonna 1975. Runojen lisäksi Tiihonen kirjoitti myös näytelmiä.[1]
Tiihoselle myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 2012.[3]
Tiihosen puoliso oli harmonikkataiteilija Merja Ikkelä.[4]. Hänellä oli aiemmasta avioliitostaan kaksi poikaa, näyttelijä Ville Tiihonen ja kustannuspäällikkö Jussi Tiihonen.[1]
Tiihonen kuoli sairauskohtaukseen 70-vuotiaana.[1]
Tuotanto muokkaa
Runoteokset muokkaa
- Sarkunmäen palo, Gummerus 1975
- Antero Vipuliini ja taikatakki, lastenrunoja, Gummerus 1977
- Teille ei tarjoilla enää, WSOY 1978
- Arjen armada, WSOY 1980
- Eroikka, WSOY 1982
- Hyvät, pahat ja rumat, WSOY 1984
- Enkelin tavara, WSOY 1986
- Taivaan kulmilla. Valitut runot 1975–1986, WSOY 1987
- Kuu ja Kustaa, lastenrunoja, Kustannus-Mäkelä 1987
- Kirkas ja Pimeä, Alko 1988
- Ei-Kaj Plumps, hyppyjä Helsinkiin, lastenrunoja, WSOY 1989
- Tähtipumppu, 1992
- Muisti, Helsingin Kaupunginmuseo, 1993
- Muusa, WSOY 1994
- Boxtrot, WSOY 1998
- Jees ketsuppia!, lastenrunoja, WSOY 1999
- Lyhyt oodi kaikelle, valitut runot 1975–2000, WSOY 2000
- Eros, WSOY 2002
- Largo, WSOY 2004
- Jumalan Sumu, WSOY 2009
Näytelmät, televisionäytelmät muokkaa
- Pihapuu, KOM-teatteri, 1976
- Pietarin miilu, tv-ooppera, YLE, säv. Toni Edelmann, 1979
- Feenix eli Tohtori Kaikkitietävä, lastennäytelmä, Penniteatteri, 1980
- Dyny, lastennäytelmä, Penniteatteri, 1981
- Plottis, ja piste, lastennäytelmä, Suomen Lasten Teatteri, 1982
- Kallion kimallus, Helsingin Kaupunginteatteri, säv. Jukka Linkola, 1989
- Kolme kovista, lastennäytelmä, Teatteri Kehä III, 1991
- Reearuu, lastenmusikaali, Helsingin Kaupunginteatteri, säv. Markus Fagerudd, 1992
- Angelika, tv-ooppera, YLE, säv. Jukka Linkola, 1993
- Laulu Otavasta, Lahden Kaupunginteatteri, säv. Kaj Chydenius, 1996
- Pieni rooli, Helsingin Kaupunginteatteri, säv. Samuli Laiho, 1997
- Noitasapatti, Suomen Kansallisooppera/koululaiset, säv. Herman Rechberger, 2000
- Gaia, Suomen Kansallisooppera, säv. Markus Fagerudd, 2001
- Rämö, Sibelius-Akatemia, säv. työryhmä, 2001
- Kerjäläiset, Suomen Kansallisooppera/koululaiset, säv. Markus Fagerudd, 2003
- Kaipaus, musiikki Jukka Linkola, 2006
- Kettu ja Jänis, Teatteri Jurkka, 2007
- Rakkaat Rissaset, Kuopion Teatteri, 2009
Kuunnelmat muokkaa
- Sortuma, lastenkuunnelma, YLE, 1983
- Rehtori Kalkkisen rikos I–II, lastenkuunnelma, YLE, 1989
- RosKiss, YLE 1992
Muita kirjoja muokkaa
- Kirjoittajan eväät, Ilpo Tiihonen ja Jouko Lehtonen, Gummerus, 1976
- Nessi, Ilpo Tiihonen ja Leena Juutilainen, W&G, 1981
- Kaipaus, WSOY 2006
- Kettu ja Jänis, Teatteri Jurkka, 2007
Suomennoksia muokkaa
- Gustaf Fröding: Runoilija Wennerbom ja muita runoja, 1986
- Hiipparihiiri piilosilla, 1992
- R. Kipling – T. Supple: The Jungle Book, Helsingin Kaupunginteatteri, 1997
- A. S. Puškin: Muistomerkki, yhdessä Jukka Mallisen kanssa, WSOY 1999
- Pikku Pekka Pyy, Lasten Parhaat Kirjat, 1999
- Debi Gliori: Kulta pieni, WSOY 2000
Kirjallinen äänilevy muokkaa
- Elävänä Bulevardilla, WSOY 1995
Näyttely muokkaa
- AIR, runokollaaseja, Runogalleria 1993
Käännökset muokkaa
- Kokoelmista Teille ei tarjoilla enää, Eroikka, Hyvät, pahat ja rumat, Enkelin tavara ja Tähtipumppu on käännetty englanniksi kokoelmaan Black and red, 1993
Huomionosoitukset muokkaa
- Valtion kirjallisuuspalkinto, 1981
- Kalevi Jäntin palkinto, 1982
- Rauhankasvatuspalkinto, 1989
- Eino Leinon palkinto, 1991
- Einari Vuorela -runopalkinto, 1997
- Runeberg-palkintoehdokas 2005
- Tanssiva karhu -palkinto 2005
- Savonia-palkinto, 2005
- Kirjallisuuden valtionpalkinto, 2005
- Pro Finlandia -mitali 2005
- Taiteilijaeläke 2012
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Aromaa, Jonni & Bjurstöm Eelis: Runoilija Ilpo Tiihonen on kuollut Yle Uutiset. 9.6.2021. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 9.6.2021.
- ↑ Ilpo Tiihonen, Sanojen aika. Viitattu 13.1.2019 (Archive.org Arkistoitu 30.9.2007)
- ↑ Ilpo Tiihonen ja Pedro Hietanen saivat taiteilijaeläkkeen (vanhentunut linkki) 28.6.2012. Demari.fi. Arkistoitu 6.1.2013. Viitattu 30.6.2012. ()
- ↑ Kuusi kuvaa Merja Ikkelän elämästä Yle Areena, Yleisradio
Aiheesta muualla muokkaa
Sitaatteja aiheesta Ilpo Tiihonen Wikisitaateissa- Ilpo Tiihosen runoja Electric Verses -verkkoantologiassa.
- Ilpo Tiihonen Lukukeskuksen sivulla. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Runokokoelmasta Largo.
- Runokokoelmasta Eros.
- Tiihonen kustantamo WSOY:n sivuilla.
- Ilpo Tiihosen haastattelu (2005). Ylen Elävä arkisto.
- Tiihonen, Ilpo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
