Wikipedia

Ilmari Solin

Ilmari Solin (19. syyskuuta 1905 Tallinna – 20. kesäkuuta 1976)[1] oli suomalainen šakkimestari. Hän voitti šakin Suomen mestaruuden 1945.

Elämä ja šakkiura muokkaa

Hugo Ilmari Solin syntyi suomalaisille vanhemmille Tallinnassa.[2] Hän vietti siellä myös nuoruutensa. Solin oppi šakin siirrot kouluaikanaan. Reaalilyseon 6. luokalla nuori mies innostui šakkipelistä niin paljon, että pelaaminen liki syrjäytti koulutehtävät.[2] Šakinpelaajana Solin korottui Tallinnassa 1923 I luokkaan.[2] Hän otti osaa vuoden 1925 Viron mestaruusturnaukseen ja saavutti jaetun 4.-5. sijan.[2] Samana vuonna hän matkusti Suomeen suorittamaan asevelvollisuutensa.[2] Sittemmin hän asettui maahan pysyvästi.

Peliurallaan Suomessa Solin edusti Helsingin Yleistä Shakkiseuraa (HYS). Hän osallistui 1934 Suomen Shakkiliiton 8. liittoturnaukseen, jossa sijoittui toiseksi Eero Böökin jälkeen.[2] Suorituksensa perusteella Solin sai kansallisen šakkimestarin arvonimen. Hän oli 8. kyseisen tittelin saanut pelaaja.[2] Seuraavina vuosina Solin saavutti hyviä tuloksia kisoissa. Hän osallistui mestariluokassa Kööpenhaminassa 1934 pelattuun Pohjoismaiden mestaruusturnaukseen ja voitti ryhmänsä tuloksella 9/10.[3] Ero seuraavaan pelaajan oli kaksi pistettä. Solin sai voitostaan pokaalin Tanskan kuningas Kristian X:ltä.[3] Kisoissa pelattiin myös toinen ryhmä niin kutsutussa maajoukkueluokassa, johon otti osaa Suomesta Birger Rasmusson.[3]

Vuodenvaihteessa 1934–1935 Solin pelasi Hastingsin turnauksessa niin kutsutussa varamiesluokassa ja saavutti 5. sijan.[4] Šakkiolympialaisissa Solin edusti Suomea Varsovassa 1935 (pisteitä toisella pöydällä 8,5 / 17) [5] ja Tukholmassa 1937 (tulos 4. pöydällä 3/11)[6]. Lisäksi hän osallistui 1936 Münchenin kansainotteluihin, joissa sai 50 % tuloksen (9,5/19).[7] Münchenin kisoja ei lueta virallisiin šakkiolympialaisiin kuuluviksi, vaan niiden sijasta käytetään nimitystä kansainottelut. Saksan tuolloinen šakkiliitto (Gross Deutscher Schachverbund, Suur-Saksan šakkiliitto) oli ennen kisoja julkistanut joitakin osittain antisemistisiä lausuntoja, minkä vuoksi maailman šakkiliitto FIDE irtisanoutui kisatapahtumasta, mutta ei kieltänyt valtioita osallistumasta kyseisiin kisoihin.[8] Saksa ei myöskään ollut tuohon aikaan FIDE:n jäsenmaa.[9]

Talvi- ja jatkosota keskeyttivät lupaavasti edenneen peliuran. Kilpailutoiminnan vilkastuessa sotien jälkeen Solin taas mukana kisoissa. Hän osallistui 1945 karsintaturnaukseen, jossa valittiin pelaajat maaotteluun Ruotsia vastaan, mutta ei menestynyt (4. sija tuloksella 5/9) ja putosi pois joukkueesta.[10] Vuonna 1947 Solin pelasi Pohjoismaiden mestaruuskisojen mestariluokassa. Ryhmän voitti ruotsalainen G. Magnusson 9,5 / 11 ja Solin oli hänen jälkeensä toisena (7,5p.).[11]

Solin osallistui šakin Suomen mestaruusturnaukseen useita kertoja. Ensimmäisen kerran hän osallistui 1936, mutta menestys oli tuolloin vielä vaatimaton. Hän voitti Suomen mestaruuden 1945 tuloksella 6/7.[3] Seuraavan kerran mestaruusturnaus pelattiin vuodenvaihteessa 1945–1946. Solin puolusti kisassa titteliään. Kisan voitti Eero Böök pistein 6,5/8 ja toista sijaa jakoivat 6 pisteellä Solin ja Kaarle Ojanen.[12]

Solinin menestys SM-turnauksissa[13]:

  • 1936: jaettu 5.-6. sija (Suomen mestaruuden voitti Eero Böök)
  • 1945: Suomen mestari
  • 1945–1946: jaettu 2.-3. sija (kisan voitti Osmo Kaila)
  • 1946–1947: 6. sija (kisan voitti Aatos Fred)
  • 1949: 7. sija (kisan voitti Toivo Salo)
  • 1951: 10. sija (kisan voitti Kaarle Ojanen)
  • 1951–1952: jaettu 10.-12. sija (kisan voitti Ojanen)
  • 1952–1953: 10. sija. (kisan voitti Ojanen)
  • 1953–1954: jaettu 2.-3. sija (kisan voitti Kaila)
  • 1958: jaettu 6.-7. sija (kisan voitti Ojanen)
  • 1959: jaettu 11.-12. sija (kisan voitti Ojanen)
  • 1962: jaettu 9.-11. sija (kisan voitti Ojanen)

Solinin myöhempien vuosien paras sijoitus SM-kisoissa oli 1953/1954, kun hän jakoi 2.–3. sijaa mestaruuden niukasti vain puolen pisteen erolla voittaneen Osmo Kailan takana.[3] Solinin viimeinen merkittävä tulos oli heinäkuussa 1965 2. sija Heikki Westerisen takana Suomen Shakkiliiton ja Työväen Shakkiliiton yhteisliittoturnauksessa Hangossa.[14]

Ilmari Solin suomensi Vilho Palomaan kanssa I. L. Maizelisin ja Mihail M. Judovitšin kirjoittaman teoksen Shakki – Opas kaikille shakkipelin harrastajille (Tammi 1954).[3]

Solinin varhain kuollut poika Juha oli lahjakas šakinpelaaja.[3]

Šakkityyli muokkaa

Solin oli aikanaan ainoa mestari, joka käytti sivustointiavauksia.[1] Ne olivat keino välttää avausteoriaa, jos vastassa oli teoreettisesti hyvin valmistautunut pelaaja, ja ne sopivat Eero Böökin mukaan hyvin Solinin pelitapaan.[1]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c Ilmari Solin in Memoriam, Suomen Shakki 6/1975, s. 130-131.
  2. ↑ a b c d e f g Thomas Ristoja & Kari Tikkanen: Shakin tulenkantajat: Suomen Shakki 90 vuotta, s. 31. Tallinna: Suomen Shakkikustannus, 2015. ISBN 978-952-68254-2-7
  3. ↑ a b c d e f g Ristoja & Tikkanen, s. 31
  4. ↑ Pekka Palamaa: Suomen Shakkiliiton 70-vuotishistoriikki, s. 28. Tampere: Suomen Shakkiliitto, 1992. ISBN 952-90-4080-6
  5. ↑ Palamaa, s. 30
  6. ↑ Palamaa, s. 35
  7. ↑ Palamaa, s. 34
  8. ↑ Edward Winter: The 1936 Munich Chess Olympiad chesshistory.com. 2006. Chesshistory.com. Viitattu 2.10.2015. (englanniksi)
  9. ↑ Winter (2006)
  10. ↑ Palamaa, s. 43
  11. ↑ Palamaa, s. 52
  12. ↑ Palamaa, s. 45
  13. ↑ Palamaa, s. 250-251
  14. ↑ Palamaa, s. 110

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ilmari_Solin&oldid=21894401”