Ilmakemia
Ilmakemia on ilmakehätieteisiin kuuluva luonnontieteiden ala,[1] joka tutkii ilman reaktiivisia yhdisteitä kemiallisia prosesseja ja lähteitä ilmakehässä.[2] Ilmakemia koskettaa monia muita tieteenaloja kuten kemiaa, meteorologiaa, fysiikkaa ja biologiaa.
Ilmakehän kemiallinen rakenne ja sen muutokset ovat tärkeitä, koska se vaikuttaa elollisen luonnon selviämiseen maapallolla. Esimerkkejä ilmakemian tutkimista ongelmista ovat happamoituminen, otsonikato, ilmansaasteet ja ilmaston lämpenemiseen liittyvät tekijät.[2][3]
Monet ilmakemian keskeisistä teorioista on kehitetty vasta 1970- ja 1980-luvuilla. Esimerkki tällaisesta on otsonikato, jonka löytyminen Etelämantereelta 1985 vaati uusia teorioita sen kemian selittämiseksi.[4]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ ilmakemia Finto – YSO – Yleinen suomalainen ontologia. Viitattu 2.6.2020.
- ↑ a b Ilmakemian tutkimus Ilmatieteen laitos. 28.11.2014. Viitattu 2.6.2020.
- ↑ Ihminen muuttaa luontoa Oulu.fi. Viitattu 2.6.2020.
- ↑ Taalas, Petteri & Tuomenvirta, Heikki: Globaalit ilmakehämuutokset – Otsonikato ja UV-säteily Ymparisto.fi, Ilmatieteen laitos. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 2.6.2020.
Aiheesta muualla muokkaa
- Otsonikato Ilmatieteen laitos. Viitattu 2.6.2020.
- Ilmakehän kemiallinen koostumus Oulu.fi. Viitattu 2.6.2020.
- Minna Meriläinen-Tenhu: Kun kaupungista puuttuu puhdas ilma Helsingin Yliopisto. 28.6.2018. Viitattu 2.6.2020.
- Nevanlinna, Heikki (toim.): Ilmakehä-ABC – Selittävä asiasanasto. Helsinki: Ilmatieteen laitos, 2008. ISBN 978-951-697-671-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.6.2020).
- Atmospheric Chemistry University of York, Department of Chemistry. Viitattu 2.6.2020. (englanniksi)