Ikonologia on ikonografiasta johdettu tulkintamalli. Se pyrkii tulkitsemaan aiheen sisäistä merkitystä ja sisältöä, kuvan välittämää maailmankatsomusta. Erwin Panofsky käytti termiä taideteosten yleisen merkityksen selvittämiseksi niiden historiallisissa ja kulttuurisissa konteksteissa.

Erwin Panofskyn kehittämässä ikonologisessa tulkintamallissa on kolme eri tasoa: primääri- eli luonnollinen taso, ikonografinen analyysi ja ikonologinen tulkinta.[1][2][3]

Lähteet muokkaa

  1. Herbert Read: The Thames and Hudson Dictionary of Art and Artists, s. 170. Thames and Hudson, 1966.
  2. Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki: Taiteen sanakirja, s. 151-152. Otava, 2000.
  3. Taiteen Pikkujättiläinen, s. 229-230. WSOY, 1991.

Aiheesta muualla muokkaa