Iin Röyttä
Röyttä, yleisesti Iin Röyttä (erotuksena Tornion edustalla sijaitsevasta Röytän saaresta), on saari Perämerellä, Iin edustalla. Saari sijaitsee noin 40 kilometriä Oulusta pohjoiseen ja noin neljän kilometrin päässä mannermaalta. Sen pinta-ala on noin 56 hehtaaria ja korkein kohta runsaan viiden metrin korkeudella merenpinnasta. Saarella on aallonmurtajien suojaama venesatama. Röyttä tarkoittaa nykysuomeksi riuttaa. Saari kuuluu Perämeren saaret -Natura-alueeseen.
Saari on syntynyt maankohoamisen myötä ja on iältään nuori. 1870-luvun merikartoissa nykyinen Röytän saari oli merkitty kolmena erillisenä saarena. Vielä 1900-luvun alkupuolella saaren rinnakkaisnimi oli Papinkari.
Historia muokkaa
Röytässä on ollut satamatoimintaa vuosina 1882–1891, kun Siuruan Höyrysaha Osakeyhtiö alkoi uittaa vientisahatavaraa saarelle. Sahatavara puhdistettiin, loppukäsiteltiin, lajiteltiin ja varastoitiin saarelle odottamaan laivausta. Laivaliikenne oli aluksi hiljaista: vain viidestä kymmeneen alusta purjehduskautta kohti. Laivojen määränpäänä oli joko Saksa tai Englanti. Laivaustoiminnan laajuudesta ei ole säilynyt tarkkoja lukuja, mutta vuonna 1890 laivattiin 147 000 kappaletta erikokoisia lautoja ja lankkuja sekä kuutisensataa kuutiometriä polttopuuta. Vuonna 1924 Röytässä lastattiin 41 alusta, joista kukin lastasi keskimäärin tuhat kuutiometriä sahatavaraa.
Saarelle rakennettiin vuosina 1930–1933 viisi aallonmurtajaa, laituri sekä työntekijöiden asuinrakennuksia, joista useat ovat edelleen pystyssä. Laivaustoiminta päättyi suurimmalta osin vuonna 1965; viimeiset laivat kävivät satamassa vuonna 1969.
1960-luvulla saari sai uuden käyttötarkoituksen retkiveneilytukikohtana, kun 1966 Oulun Merenkävijäin ja Oulun Purjehdusseuran Telakkasäätiö ja metsähallitus kirjoittivat vuokrasopimuksen. Vuokrasopimuksen myötä oululaiset purjehdusseurat saivat käyttöoikeuden entiseen lastauspaikkaan aallonmurtajineen ja tukikohdakseen entisen luotsien asuinrakennuksen.
Metsähallitus on kustantanut saaren historiasta ja tästä päivästä kertovan kuvitetun kirjan "Iin Röyttä - laivoja ja ihmisiä", jonka ovat kirjoittaneet Kari Alenius ja Joni Skiftesvik.
Nykyaika muokkaa
Nykyisin Iin Röyttä on virkistyskäytössä. Suojasatamaksi tarkoitettu vierasvenesatama rakennettiin vuosina 1993–1994. Luotsien entinen toimistorakennus Luotsila ja Lastaaja ovat nykyisin Metsähallituksen vuokrakämppiä.
Saaren näkyvimpiä käyttäjiä ovat lähialueiden purjehtijat ja veneilijät. Aina elokuun ensimmäisenä viikonloppuna paikalliset purjehdus- ja veneilyseurat järjestävät yhdessä saarella saaristolaistanssit, Elojuhlat.
Oulun Purjehdusseuralla, Oulun Merenkävijöillä, Iin Meriseuralla, Haukiputaan Pursiseuralla, Haukiputaan Veneilijöillä ja Oulun Työväen Pursiseuralla on kullakin saaressa omat majoitustilansa.
Vuonna 2009 Iin Röytässä toimivat veneilyseurat perustivat yhdistyksen, Iin Röytän toimijat ry, yhteseksi edunvalvojaksi saaren omistavaan Metsähallitukseen päin.
Oulusta Iin Röyttään järjestetään vuosittain myös muutamia purjehduskilpailuja:
- kesäkuussa Keskiyön auringon purjehdus
- elokuussa Nautilus-cup Elojuhlille
- syksyn viimeinen purjehduskilpailu, Räntärace
Aiheesta muualla muokkaa
- Iin kunta: Röyttä (Arkistoitu – Internet Archive)
- KippariVille,net: Iin Röyttä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Metsähallitus: vuokratupa Lastaaja (Arkistoitu – Internet Archive)
- Iin Röytän toimijat ry
- Kari Alenius - Joni Skiftesvik: Iin Röyttä - laivoja ja ihmisiä (Metsähallitus 1996)
- Sammakon ja seilaajan paratiisi; Kaleva, 20.7.2009, Liisa Laine.
- ↑ Cultural sites of national interest. Tieto on haettu Wikidatasta.