Wikipedia

Idänsinililja

putkilokasvilaji

Idänsinililja eli siperiansinililja (Scilla siberica) on monivuotinen, hyönteispölytteinen sipulikasvi parsakasvien (Asparagaceae) heimossa, joka on aiemmin luokiteltu kuuluvaksi vaihtelevasti liljakasvien (Liliaceae) tai hyasinttikasvien (Hyacinthaceae) heimoon.[1][3] Se on pieni sinikukkainen kasvi, joka kukkii aikaisin keväällä ja leviää helposti laajoiksi matoiksi puistoissa ja puutarhoissa. Kasvi on kotoisin Aasiasta mutta sitä on levitetty Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.

Idänsinililja
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophyta
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Asparagales
Heimo: Parsakasvit Asparagaceae
Alaheimo: Scilloideae
Suku: Kevättähdet Scilla
Laji: siberica
Kaksiosainen nimi

Scilla siberica
Andrews (1804)[1]

Synonyymit
  • Othocallis siberica (Andrews) Speta
  • Scilla sibirica Haw.[2]
  • Othocallis siberica (Haw.) Speta
Katso myös

  Idänsinililja Wikispeciesissä
  Idänsinililja Commonsissa

Kukka.

Ulkonäkö ja koko muokkaa

Idänsinililjan sipulit ovat soikeat ja pienikokoiset (1,5–2 cm), ja niiden kuori on väriltään sinipunainen tai tummanruskea.[4] Kasvilla on yhdestä neljään 10–20 cm korkeaa, pystyä kukkavanaa ja kahdesta viiteen tasasoukan suikeaa tai pitkulaista, ehytlaitaista tyvilehteä (10–15 cm × 0,5–2 cm). Lehdet ovat nuorina toisiinsa kietoutuneet ja vielä keskenkasvuiset kukinnan alkaessa keskikeväällä.[4][5] Etelä-Suomen puutarhoissa idänsinililja kukkii yleensä huhti-toukokuiden vaihteessa. Luontaisella levinneisyysalueellaan Itä-Euroopassa ja Venäjällä sen kukinta aikaa on tyypillisesti huhtikuu.

Harsussa kukinnossa on kahdesta viiteen kukkaa, joissa on 1–2 mm mittaiset suojuslehdet ja 8–12 mm pitkä, nuokkuva kukkaperä.[4][5] Kehä on kellomainen (12–16 mm × 4–6 mm) ja väriltään kirkkaan- tai tummansininen, joillakin lajikkeilla myös valkea.[5] Siemenkota on halkaisijaltaan 4–6 mm, ja vaaleanruskeissa, pallonmuotoisissa siemenissä (2–3 mm) on pitkä valkoinen lisäke.[4] Idänsinililja leviää helposti paitsi siementämällä myös kasvattamalla sivusipuleita.[6]

Levinneisyys muokkaa

Idänsinililja esiintyy luonnonvaraisena Länsi-Aasiassa (Luoteis-Iran, Pohjois-Irak ja Turkki), Kaukasiassa ja Itä-Euroopassa (Valko-Venäjä, Lounais-Venäjä ja Ukraina).[1] Lisäksi se on kotiutunut Keski-Eurooppaan ja levinnyt ihmisen mukana Pohjois-Amerikkaan.[1] Suomessa idänsinililja on tavallinen koristekasvi puistoissa ja puutarhoissa, joista se on karannut paikoitellen myös luontoon.[5]

Elinympäristö muokkaa

Idänsinililja on pieni ja kestävä kevätkasvi, joka viihtyy lehdoissa, pensaikoissa ja vuorten alarinteillä kasvavissa metsissä.[6]

Myrkyllisyys muokkaa

Idänsinililja voi ärsyttää herkkää ihoa ja aiheuttaa sisäisesti nautittuna myrkytysoireita, kuten kipua suussa tai vatsassa, kouristuksia, ripulia ja pulssin epäsäännöllisyyttä. Koko kasvi – sipulit ja kukat mukaan lukien – sisältää sydänaktiivisia glykosideja, jotka vaikuttavat samaan tapaan kuin digitalis.[7]

  •  
    Sipuleita.
  •  
    Puistoistutuksia.
  •  
    Alba-lajike.

Lähteet muokkaa

  • Blamey, Marjorie ja Grey-Wilson, Christopher: Otavan kasvitieto, s. 456. Toinen painos. Suomentanut Kurtto, Arto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2005. (suomeksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Scilla siberica information from NPGS/GRIN GRIN Taxonomy for Plants. United States Department of Agriculture. Viitattu 24.1.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Scilla siberica Andrews GBIF. Viitattu 3.5.2022.
  3. ↑ Scilla siberica ITIS. Viitattu 5.10.2009.
  4. ↑ a b c d Scilla siberica Flora of North America. Viitattu 5.10.2009.
  5. ↑ a b c d Blamey, s. 456
  6. ↑ a b Scilla siberica Ornamental Plants from Russia. Viitattu 6.10.2009.
  7. ↑ Scilla siberica Canadian Poisonous Plants Information System. Arkistoitu 8.8.2010. Viitattu 5.10.2009.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Idänsinililja&oldid=20851280”