Ibrahim pašša (Egypti)
Ibrahim pašša (1789 Kavalla, Rumelia (nyk. Kreikassa) – 10. marraskuuta 1848 Kairo)[1] oli Egyptin käskynhaltija Muhammad Alin vanhin poika ja sotapäällikkö. Hän soti menestyksekkäästi turkkilaisia vastaan kahdessa sodassa ja toimi 1833–1840 miehittämänsä Syyrian kuvernöörinä. Ibrahim oli myös isänsä seuraajana muutaman kuukauden ajan ennen omaa kuolemaansa vuonna 1848.
Ibrahim oli Muhammad Alin poika tai adoptiopoika. Hänestä tuli 1805 Kairon kuvernööri ja vuosina 1816–1818 hän komensi armeijaa, joka kukisti wahhabiittien kapinan Arabiassa. Vuosina 1821–1822 hän soti Sudanissa ja auttoi sen jälkeen Egyptin armeijan modernisoinnissa eurooppalaisen mallin mukaisesti. Kun Turkin sulttaani Mahmud II vuonna 1824 pyysi Egyptin apua kapinoivien kreikkalaisten kukistamisessa, Ibrahim lähetettiin armeijoineen Kreikkaan. Hän valtasi joukkoineen Morean eli Peloponnesoksen niemimaan, mutta joutui lopulta vuonna 1828 perääntymään kohdattuaan kreikkalaisten avuksi tulleet yhtyneet brittiläis-ranskalais-venäläiset joukot.[1][2]
Vuonna 1831 Muhammad Alin ja Turkin sulttaanin välille syntyi konflikti, jolloin Ibrahim lähetettiin egyptiläisen armeijan kanssa Syyriaan kohtaamaan turkkilaiset. Hän löi nämä Homsissa, Bailanin solassa sekä joulukuussa 1832 ratkaisevassa Konyan taistelussa. Toukokuussa 1833 hän saneli turkkilaisille Kütahyan rauhanehdot, joissa Syyria ja Adana liitettiin Egyptiin. Ibrahimista tuli näiden voittomaiden kuvernööri. Syyrian kuvernöörinä hän pyrki korvaamaan vanhan feodaalihallinnon uudenaikaisemmalla, mutta kohtasi vastarintaa ankarien otteidensa vuoksi ja joutui kukistamaan turkkilaisen lietsoman kapinayrityksen. Vuonna 1839 turkkilaiset yrittivät vallata Syyrian takaisin, jolloin Ibrahim saavutti suurimman voittonsa lyödessään hyökkääjän täydellisesti Nizipin taistelussa 24. kesäkuuta 1839. Euroopan suurvallat kuitenkin puuttuivat tapahtumiin Turkin eduksi ja heinäkuussa 1840 solmitussa Lontoon sopimuksessa Egypti joutui luopumaan Syyriasta ja Adanasta sillä ehdolla, että Turkki tunnusti Muhammad Alin dynastian Egyptissä. Britannian ja Itävallan laivastojen uhatessa Ibrahimin joukkoja Syyriassa hän joutui evakuoimaan ne talven 1840–1841 aikana.[1][2]
Muhammad Alin henkisen kunnon heikennyttyä Ibrahimista tuli hänen seuraajansa vuonna 1848, ja tuon vuoden heinäkuussa hän sai myös Ottomaanien valtakunnan tunnustuksen käskynhaltijuudelleen. Hän ehti kuitenkin hallita vain muutaman kuukauden ennen omaa kuolemaansa.[1][2] Hänen seuraajakseen tuli hänen veljenpoikansa Abbas I. Ibrahimin poika Ismail pašša toimi sijaishallitsijana 1863–1879.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Ibrahim Pasha (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 25.1.2014.
- ↑ a b c Nordisk familjebok (1910), s. 314 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 25.1.2014.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ibrahim pašša (Egypti) Wikimedia Commonsissa
