Wikipedia

IQ and the Wealth of Nations

Richard Lynnin kirja

IQ and the Wealth of Nations on vuonna 2002 ilmestynyt kirja, jossa psykologian emeritusprofessori Richard Lynn ja valtio-opin emeritusprofessori Tatu Vanhanen väittävät kansakuntien välisten varallisuuserojen johtuvan merkittäviltä osin niiden älykkyyseroista.

Teoksen IQ and the Wealth of Nations keskeinen väite on, että valtion keskimääräisen älykkyysosamäärän ja BKT:n välillä on voimakas korrelaatio.

Kirja sisältää mittaustuloksia tai arvioita, jotka Vanhasen ja Lynnin mukaan edustavat kansakuntien keskimääräistä älykkyysosamäärää, ja johtopäätöksen, että maan keskimääräinen älykkyysosamäärä ja bruttokansantuote henkeä kohti korreloivat kertoimella 0,82. Tutkimuksessa käytettyjä tilastollisia menetelmiä ja aineistoa on kritisoitu jyrkästi. Kirja on saanut myös kiitosta joidenkin älykkyystutkijoiden, esimerkiksi J. Philippe Rushtonin taholta[1].

Aineistonsa poikkeuksia Lynn ja Vanhanen perustelevat maiden luonnonvaroilla ja poliittisten järjestelmien eroilla. Esimerkiksi Kiinan, jossa keskimääräinen älykkyysosamäärä on 100, matala bruttokansantuote (4 500 Yhdysvaltain dollaria) johtuu maassa pitkään vallinneesta tehottomasta talousjärjestelmästä. Sen sijaan verrattaen matalan ÄO:n (78) Qatarin korkea BKT (17 000 USD) on seurausta maan runsaista öljyvaroista.

Valtioiden väliset älykkyyserot muokkaa

Kirjan ehkä keskustelua herättävin osuus on taulukko, johon on eri lähteistä koottu mittaustulokset tai esitetty arviot maapallon maiden keskimääräisistä älykkyysosamääristä.

Valtio Keskimääräinen ÄO
Hongkong 107
Etelä-Korea 106
Japani 105
Taiwan 104
Singapore 104
Itävalta 102
Saksa 102
Italia 102
Alankomaat 102
Ruotsi 101
Sveitsi 101
Belgia 100
Kiina 100
Uusi-Seelanti 100
Yhdistynyt kuningaskunta 100
Unkari 99
Puola 99
Espanja 99
Australia 98
Tanska 98
Ranska 98
Norja 98
Yhdysvallat 98
Kanada 97
Tšekki 97
Suomi 97
Argentiina 96
Venäjä 96
Slovakia 96
Uruguay 96
Portugali 95
Slovenia 95
Israel 94
Romania 94
Bulgaria 93
Irlanti 93
Kreikka 92
Malesia 92
Thaimaa 91
Libya 90
Valtio Keskimääräinen ÄO
Peru 90
Turkki 90
Indonesia 89
Suriname 89
Kolumbia 88
Brasilia 87
Irak 87
Meksiko 87
Samoa 87
Syyria 87
Libanon 86
Filippiinit 86
Marokko 86
Kuuba 85
Egypti 85
Iran 84
Marshallinsaaret 84
Puerto Rico 84
Fidži 83
Intia 81
Ecuador 80
Qatar 80
Barbados 78
Nepal 78
Guatemala 78
Sambia 77
Kongon tasavalta 73
Uganda 73
Jamaika 72
Kenia 72
Etelä-Afrikka 72
Sudan 72
Tansania 72
Ghana 71
Nigeria 67
Zimbabwe 66
Kongon dem. tv. 65
Sierra Leone 64
Etiopia 63
Päiväntasaajan Guinea 59


Tutkimuksen kritiikki muokkaa

Vanhasen ja Lynnin tutkimus joutui kovan arvostelun kohteeksi muutamissa artikkeleissa, mutta se on saanut myös kannatusta sekä älykkyystutkijoiden että muutamien suomalaisten yhteiskuntatieteilijöiden taholta.lähde?

Vanhanen ja Lynn eivät tehneet itse perustutkimusta (ÄO-mittauksia maittain), vaan käyttivät olemassa olevaa aineistoa siten, että puuttuva data korvattiin laskemalla keskiarvoja olemassa olevista tutkimuksista. Eri aineistona käytetyt mittaukset ovat siis hyvin erilaisia ja ne on tehty useiden vuosikymmenien aikana, joten niiden vertailukelpoisuus voidaan kyseenalaistaa. Esimerkiksi El Salvadorin tulos 84 saatiin laskemalla keskiarvo sen kahden naapurimaan Guatemalan (79) ja Kolumbian (88) tutkimuksista. Kiinan tulosta 109,4, joka oli saatu Shanghaissa tehdystä tutkimuksesta, laskettiin kuudella pisteellä, koska tutkijat olettivat Kiinan maaseudun tulosten olevan alhaisempia. Ongelmia liittyi myös muihin yksittäisten maiden aineistoihin, jotka oli saatu yleistämällä jostakin pienestä ryhmästä kauan sitten tehty otos koko maata nykyään koskevaksi. Esimerkiksi Päiväntasaajan Guinean keskimääräinen ÄO-luku (59) oli estimoitu vammaisten lasten muodostaman ryhmän tulosten perusteella.[2] Lisää epävarmuutta tutkimukseen aiheuttaa se, että ottaakseen huomioon Flynnin ilmiön vaikutuksen eri aikoina tehtyihin tutkimuksiin tutkijat kasvattivat vanhempien tutkimuksien keskiarvoja eri määrillä.

Monet empiiriset tutkimukset, joihin Vanhanen ja Lynn nojasivat, oli tehty varsin pienillä otoksilla (useissa tapauksissa jopa alle sata henkilöä), joten kaikki havaitut erot eivät välttämättä saavuta tilastollista merkitsevyyttä. Toisen suuren ongelman aineiston luotettavuudelle muodostaa se, että testauskielenä ei aina ole käytetty tutkittavien äidinkieltä. Tämä pätee etenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tehtyihin tutkimuksiin, joiden tulokset olivat erityisen matalia.

Vanhasen ja Lynnin tutkimus ei käynyt läpi tieteellistä vertaisarviointiprosessia. Tutkimuksen tilastollisia menetelmiä ovat kritisoineet esimerkiksi Volken[3] sekä Jones ja Schneider[4].

Kuopion yliopiston sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitoksen professori Pertti Töttö osoitti 2005, että PISA-tutkimukset korreloivat positiivisesti Vanhasen ja Lynnin tulosten kanssa. Töttö toteaa Lynnin ja Vanhasen saamaan kritiikkiin viitaten: ”Jos Lynnin ja Vanhasen luvut ovat puhtaita arvauksia, emeritusprofessorit ovat ällistyttävän hyviä arvaajia.”[5]

Vuonna 2006 Lynn ja Vanhanen julkaisivat teoksen IQ and Global Inequality, jossa he vastaavat esitettyihin kritiikkeihin, esittävät lisää ÄO-testituloksia eri maista ja tarkastelevat testitulosten yhteyksiä sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen mittareihin.

Julkinen keskustelu Suomessa muokkaa

Suomessa Lynnin ja Vanhasen kirjasta nousi kohu Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä olleen artikkelin myötä, joka julkaistiin vuonna 2004, kaksi vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen. Oman lisänsä julkiseen reaktioon antoi se tiedotusvälineiden esillä pitämä seikka, että Tatu Vanhanen oli silloisen pääministeri Matti Vanhasen isä.

Vanhasta syytettiin tiedotusvälineissä rasismista, koska hänen mielestään Afrikan maiden alhainen elintaso on seurausta afrikkalaisten matalasta älykkyysosamäärästä. Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen piti väitteitä matalasta älykkyysosamäärästä jo sinänsä panetteluna ja katsoi niiden ylittävän rikostutkinnan kynnyksen.[6] Keskusrikospoliisi harkitsi esitutkinnan aloittamista kiihotuksesta kansanryhmää vastaan[7], mutta päätyi siihen tulokseen, ettei asiassa ole syytä epäillä rikosta eikä esitutkintaa tarvita.[8] Saman totesi myöhemmin valtakunnansyyttäjä viitaten perustuslaissa säädettyyn sananvapauteen sekä tieteen harjoittamisen vapauteen.[9]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=IQ_and_the_Wealth_of_Nations&oldid=21654426”