INSAT

intialainen satelliittiperhe

INSAT (engl. Indian National SATellite system) on intialainen tietoliikennesatelliittien perhe, jonka satelliitit toimivat geostationaarilla kiertoradalla.

INSAT
INSAT 1-B
INSAT 1-B

Satelliitit kehittää ja niitä operoi yhteisyritys, jonka osakkaita ovat Department of Space (DOS, Avaruusministeriö), Tietoliikenneministeriö ja Intian ilmatieteen laitos (India Meteorological Department), All India Radio-radioyhtiö ja Doordarshan-yhtiö.

Historia muokkaa

Ensimmäinen INSAT, INSAT-1B, laukaistiin vuonna 1983. Sen rakensi Ford Aerospace Yhdysvalloissa. Se korvasi INSAT-1A:n, jonka operoinnin aloitus epäonnistui vuonna 1982, kun satelliitin aurinkopaneelit eivät auenneet. Syynä oli mahdollisesti yhdysvaltalaisen Thor-Delta-kantoraketin aikaansaama ylikuormitus, koska vakuutus korvasi intialaisille 62 miljoonaa dollaria yhdysvaltalaisten epäonnistumisesta, joka kului seuraavan Yhdysvalloista ostetun satelliitin maksuihin.

INSAT avaruussegmentissä oli vuonna 2007 toiminnassa INSAT-1D, joka oli INSAT-1-sarjan viimeinen. Se laukaistiin vuonna 1990.

INSAT-2A laukaistiin 7. heinäkuuta 1992, INSAT-2B laukaistiin heinäkuussa 1993 ja INSAT-2C 7. joulukuuta 1995. INSAT-2DT ostettu ARABSAT-organisaatiolta. INSAT-2E laukaistiin 3. huhtikuuta 1999. ISRO on vuokrannus transpondereita (36 MHz kaistanleveyseksvivalentti, C-kaista) INSAT-2E:sta länsimaiden omistamalle INTELSATille.

INSAT-3B laukaistiin 22. maaliskuuta 2000. INSAT-3C laukaistiin 4. tammikuuta 2002. INSAT-3A laukaistiin 10. huhtikuuta 2003. INSAT-3E laukaistiin 28. syyskuuta 2003.

INSAT 4A ja INSAT 4B ovat Intian niemimaalle tietoliikennettä välittäviä satelliitteja, joissa on 12 Ku- ja 12 C-kaistan transponderia. Ne ovat ISROn suunnittelemia ja rakentamia. Kummankin paino on noin 3200 kg tankattuna. Kesällä 2010 INSAT-4B:n toinen aurinkopaneli lakkasi tuottamasta sähköä satelliitin tarpeisiin. [1]

INSAT-4-sarjaa aiotaan valmistaa seitsemän satelliittia, INSAT-4A - INSAT-4G, joista INSAT-4D olisi varalaite. Vuonna 2007 INSAT-systeemissä on noin 250 transponderia eri taajuusalueilla.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa