Hypervalenttinen molekyyli
Hypervalenttinen molekyyli on molekyyliyhdiste, jossa jollain atomilla vaikuttaa olevan enemmän elektroneja kuin oktettiin tarvittavat kahdeksan. Hypervalenttisia molekyylejä muodostavat erityisesti pääryhmien 15–18 alkuaineet, jotka sijaitsevat kolmannessa tai sitä suuremmissa jaksoissa. Esimerkkejä hypervalenttisista yhdisteistä ovat muun muassa rikkiheksafluoridi, fosforipentakloridi ja ksenontetrafluoridi. Termin hypervalenttinen yhdiste esitti ensimmäisenä professori Jeremy I. Musher vuonna 1969 kuvaamaan pääryhmien raskaampien alkuaineiden molekyylien ja kompleksien rakennetta.[1][2][3]
Hypervalenttisten molekyylien sitoutuminen ja rakenne on pitkään ollut kiinnostuksen ja myös tieteellisten erimielisyyksien kohteena. Nykyään yleisimmin hyväksytyssä mallissa hypervalenttisissa yhdisteissä elektronit ovat delokalisoituneet useiden sitovien ja hajottavien molekyyliorbitaalien kesken.[1][2] Eräät tutkijat katsovat, että hypervalenttiset yhdisteet eivät itse asiassa riko oktettisääntöä, ja koko käsite tulisi siksi hylätä harhaanjohtavana. Näkemyksensä he perustavat laskennallisiin ab initio -malleihin, joiden mukaan esimerkiksi rikkiheksafluoridissa rikin valenssielektronien määrä ei ylitä kahdeksaa.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Hypervalency IUPAC GoldBook. IUPAC. Viitattu 8.6.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Kin-ya Akiba: Chemistry of Hypervalent Compounds, s. 1–4. John Wiley & Sons, 1999. ISBN 978-0-471-24019-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.6.2017). (englanniksi)
- ↑ William B. Jensen: The Origin of the Term “Hypervalent”. Journal of Chemical Education, 2006, 83. vsk, nro 12, s. 1751. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.6.2017. (englanniksi)
- ↑ Ronald J Gillespie & Bernard Silvi: The octet rule and hypervalence: two misunderstood concepts. Coordination Chemistry Reviews, 2002, 233–234. vsk, nro 1, s. 53–62. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.6.2017. (englanniksi)