Hyödyllisyysmalli
Hyödyllisyysmalli, niin sanottu pikkupatentti, on patenttia muistuttava yksinoikeus keksintöön. Hyödyllisyysmallin suojaamalta keksinnöltä ei vaadita yhtä suurta keksinnöllisyyttä kuin patentilta, ja tästä syystä hyödyllisyysmallisuojan voi saada jonkin verran helpommin kuin varsinaisen patentin.
Yksinoikeus on alueellisesti rajattu niihin maihin joihin se on saatu. Suomessa hyödyllisyysmallin myöntää Patentti- ja rekisterihallitus. Hyödyllisyysmalli on voimassa rajoitetun ajan, yleensä korkeintaan 10 vuotta hakemuksen tekemispäivästä. Patenttiin verrattuna hyödyllisyysmalli on selvästi edullisempi, mutta sen voimassaoloaika on lyhyempi. Hyödyllisyysmalli eroaa patentista erityisesti siinä, että se rekisteröidään heti, ilman teknistä tutkimusta, kun taas patenttihakemuksen käsittely tyypillisesti kestää 3–5 vuotta. Tämän vuoksi hyödyllisyysmalli on monessa maassa (esimerkiksi Saksassa) patenttia nopeampi suojamuoto keksinnöille.[1]
Hyödyllisyysmallin omistaja voi myydä tai myöntää käyttölupia eli lisenssejä keksintöön. Käyttöluvan saaja maksaa hyödyllisyysmallioikeuden haltijalle hyvityksenä esimerkiksi tietyn prosenttiosuuden keksinnön käytön tuottamasta liikevaihdosta.
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Heikkilä, J. & Lorenz, A.: Need for speed? Exploring the relative importance of patents and utility models among German firms. Economics of Innovation and New Technology, 2017. doi:10.1080/10438599.2017.1310794.
Aiheesta muualla muokkaa
- Patentti ja Rekisterihallitus: Hyödyllisyysmallit
- Tietoa hyödyllisyysmalleista OECD:n ja Maailmanpankin Innovation Policy Platform -verkkosivulla[vanhentunut linkki]
- INNOVACCESS Tietoa eurooppalaisista hyödyllisyysmallijärjestelmistä (ja muista IP-oikeuksista)
- Björkwall, P. 2009. Nyttighetsmodeller: Ett ändamålsenligt innovationsskydd. Väitöskirja, Hanken School of Economics.