Huurre
Huurre on pakkasella nestemäisestä vedestä pintoihin, etenkin pystypintoihin, syntynyt jääkidekerros. Sitä voi syntyä ilmassa leijuvasta vesihöyrystä tai vesipisaroista, kun ilman lämpötila laskee kastepisteen alapuolelle ja vesi joutuu kosketuksiin kylmän kiinteän aineen kanssa. Huurretta esiintyy yleisimmin avoveden lähellä, syksyisin ja öisin.
Syntyminen muokkaa
Huurre on jääkidekerros, joka syntyy nestemäisestä vedestä pakkasella pintoihin, etenkin pystypintoihin.[1][2]
Huurretta voi syntyä kahdella tavalla. Ensimmäisessä tavassa ilmassa leijuva vesihöyry tiivistyy vedeksi, kun se esimerkiksi joutuu kosketuksiin kylmän pinnan kanssa. Riittävän matalassa lämpötilassa vesi jäätyy ja muodostaa pinnalle yhtenäisen poimuisen kalvon. Tällä tavoin syntyy huurretta esimerkiksi auton ikkunaan.[2]
Toisessa syntytavassa vesi on tiivistynyt ilmassa leijuviksi vesipisaroiksi. Riittävän kovalla pakkasella sumupisarat alijäähtyvät voimakkaasti ja jäätyvät hetkessä huurteeksi osuessaan johonkin kiinteään aineeseen. Näin syntyvä jääkerros on usein väriltään likaisenharmaata, mikä johtuu vedessä olevasta noesta tai muista hiukkasista. Tällä tavoin huurretta voi syntyä esimerkiksi puiden oksille koskien lähellä.[2]
Muodostumisen ehdot muokkaa
Huurteen syntyyn vaikuttavat etenkin lämpötilaolot, ilman vesihöyry- tai vesipitoisuus sekä kylmävarastovaikutus. Usein huurretta esiintyy pienenpienten olosuhde-erojen johdosta yhdessä paikassa mutta ei viereisessä tai samankaltaiselta vaikuttavassa paikassa.[2]
Huurretta voi syntyä vain, kun ilman lämpötila on niin sanotun kastepisteen alapuolella ja ilmassa oleva vesihöyry jäähtyy sille tasolle. Seuraavaksi lämpötilan on laskettava niin matalaksi, että vesi jäätyy. Koska maanpinnan lämpötila ja vain hieman maanpinnan yläpuolella olevan ilman lämpötila voivat poiketa huomattavasti toisistaan, ensimmäisenä huurteeseen peittyy syksyllä ruohikon tai heinikon ylin kerros, jossa on kylmempää kuin maanrajassa.[2]
Huurteen syntymiseksi ilmassa on oltava runsaasti vesihöyryä. Sellaiset olosuhteet ovat usein avoveden lähellä, etenkin virtaavan veden läheisyydessä. Joen uomaa voi myös edetä alavirtaan hidas, kylmä ilmavirtaus, joka lisää huurtumista.[2]
Kylmävarastovaikutus viittaa lämmön siirtymiseen huurtumisessa ja lämmön varastoitumiseen esimerkiksi suurissa kivissä. Se voi aiheuttaa esimerkiksi sen, että huurretta on joillain perusmuureilla ja talonseinillä, mutta toisilla ei.[2]
Esiintyminen muokkaa
Huurretta on useimmiten syksyllä ja yöllä, sillä huurteen synnyn edellytyksiä on, että lämpötila laskee ja ilmankosteus on korkea. Huurretta muodostuu kirkkaina öinä herkemmin vaakasuorille kuin pystysuorille pinnoille.[2]
Kasvillisuus vaikuttaa lämpötilamuutoksia vaimentavasti, ja sään täytyykin olla erittäin kylmä, jotta huurretta muodostuisi tiheän metsän sisällä. Myös irtolohkareiden, autojen ja muiden vastaavien katveiden alapuolella huurretta on vain harvoin. Huurretta voi syntyä myös suojasäällä, jos maanpinnan lämpötila on pakkasen puolella.[2]
Pohjois- ja Itä-Suomen tunturi- ja vaaramaastossa huurretta syntyy huomattavia määriä, kun matalalla viistävät pilvet koskettavat vaaranlakia. Puiden oksille kertyvästä huurteesta syntyy tykkyä, kun jääkiteet kasvavat kiinni toisiinsa.[3]
Lumihiutaleiden pinnoilla muokkaa
Lumihiutaleiden ja jääkiteiden huurtuminen on tavallista niiden pudotessaan alijäähtyneitä pisaroita sisältävien pilvikerrosten läpi. Huurtuessa lumihiutaleiden massa kasvaa poikkipinta-alaa nopeammin, jolloin niiden putoamisnopeus kiihtyy[4]. Ilmiötä voidaan käyttää hyväksi huurtumisen havaitsemiseksi Dopplertutkalla[5]. Satavan lumen huurtumisen havaitseminen on hyödyllistä säähavainnonteossa, sillä esimerkiksi Suomen oloissa huurre selittää n. 5-40% lumen vesiarvosta[6].
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ huurre. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ a b c d e f g h i Wedøe, Leif: Miksi pilvet eivät putoa? Luonnollisia selityksiä arkipäivän ilmiöille., s. 114–121. Suomentanut Keskitalo, Jorma. Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-4010-6.
- ↑ Tykky eli tykkylumi Ilmatieteen laitos
- ↑ Lamb, Dennis & Verlinde, Johannes: Physics and Chemistry of Clouds, s. 380-411. Cambridge University Press, 2011. ISBN 9780511976377. (englanniksi)
- ↑ Li, Haoran; Tiira, Jussi; von Lerber, Annakaisa; Moisseev, Dmitri: Towards the connection between snow microphysics and melting layer: insights from multifrequency and dual-polarization radar observations during BAECC. Atmospheric Chemistry and Physics, 2020, 20. vsk, nro 15, s. 9547-9562. doi:10.5194/acp-20-9547-2020. (englanniksi)
- ↑ Moisseev, Dmitri; von Lerber, Annakaisa; Tiira, Jussi: Quantifying the effect of riming on snowfall using ground-based observations. Journal of Geophysical Research: Atmospheres, 2017, 22. vsk, nro 7, s. 4019-4037. doi:10.1002/2016JD026272. (englanniksi)