Hunt-luokka (miinanraivaaja, 1916)

Tämä artikkeli kuvaa maailmansodissa palvellutta miinanraivaajaluokkaa. Muut saman nimiset luokat katso Hunt-luokka

Hunt-luokka oli Britannian Kuninkaallisen laivaston avomeriraivaajaluokka, jonka lukuisat alukset laskettiin vesille kahdessa erässä 1916-1919. Ensimmäisen Belvoir-luokan kaksikymmentä alusta suunnitteli Ailsa Shipbuilding Company ja toisen Aberdare-luokan satakaksikymmentäyhdeksän alusta suunnitteli Amiraliteetti.

Hunt (Belvoir-luokka)
Tekniset tiedot
Uppouma 750 t (normaali)
Pituus 70,4 m
Leveys 8,5 m
Syväys 2,1 m
Koneteho 1 800 ihp
Nopeus 16 solmua
Miehistöä 71
Aseistus
Meritorjunta 2 x 12 naulan (76 mm) tykkiä
2 x 6 naulan (57 mm) tykkiä
Hunt (Aberdare-luokka)
HMS Aberdare
HMS Aberdare
Tekniset tiedot
Uppouma 800 t (normaali)
Pituus 70,4 m
Leveys 8,7 m
Syväys 2,3 m
Koneteho 2 200 ihp
Nopeus 16 solmua
Miehistöä 74
Aseistus
Meritorjunta 1 x QF 4" (102 mm) tykki
Ilmatorjunta 1 x QF 12 naulan (76 mm) ilmatorjuntatykki

Belvoir-luokan alukset tilattiin 1916 ankkuroitujen miinojen aiheuttaessa uhan siipirattain varustetuille raivaajille. Samoin perusteena käytettiin siipiratasalusten huonoa sään kestokykyä.

Aberdare-luokan aluksista osa oli alun perin nimetty rannikkokaupunkien mukaan, mutta ne jouduttiin vaihtamaan viestiliikenne sekaannusten vuoksi.

Rakenne muokkaa

Aluksiin asennettiin kaksipotkuria, minkä ansiosta niiden ohjattavuus parani. Voimanlähteenä oli ahdetut höyrykattilat, joissa poltettiin hienonnettua hiiltä. Tämän seurauksena syntyi niin runsaasti savua, että alustyypin lempinimenä oli Smokey Joes. Ongelmia syntyi myös hiilen laadusta eli aluksilla piti käyttää mahdollisimman kovaa hiiltä tai muuten kulutus kasvoi.

Alusten syväys oli pieni. Niiden aseistuksena olivat 4 tuuman pikatykki eteen ja 12 naulan pikatykki taakse. Näiden lisäksi aluksiin asennettiin kaksi .303" konekivääriä.

Miinanraivaus kaluston muodosti Oropesa lautta, joka katkaisi miinojen ankkurikaapelit.

Palvelus muokkaa

Kuusi luokan aluksista muutettiin tutkimusaluksiksi. Aberdare-luokan aluksista oli saatu aselepoon mennessä palvelukseen ainoastaan 32 ja pääosa aluksista valmistuikin siten vasta sotatoimien päätyttyä. Lopulta 35 aluksen tilaus peruutettiin.[1]

Sotien välillä kahdeksan alusta myytiin siviilikäyttöön, HMS Havant Siamille, yhdestä tehtiin alkeiskoululaiva ja 52 romutettiin. Pääosa jäljelle jääneistä sijoitettiin reserviin kansainliiton tukikohtiin, joista Maltalle ja Singaporeen sijoitettiin runsaasti aluksia. Toisen maailmansodan alkaessa luokan aluksista oli käytettävissä 27 ja kaksi oli pakko-otettavissa siviilistä.

Sodan aikana tuhoutui viisi alusta ja yksi ajettiin rantaan Sudan lahdella, josta Saksan laivasto pelasti sen sekä otti omaan käyttöönsä nimellä 12.V4 (myöhemmin Uj2109).[2]

Lähteet muokkaa

  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. Gardiner, Robert s. 98
  2. Gardiner, Robert s. 99