Hulda Salmi
Hulda Salmi (5. huhtikuuta 1879 Nastola – 8. huhtikuuta 1949 Lahti) oli suomalainen kansakoulunopettaja ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1910–1918.[1]
| Hulda Salmi | |
|---|---|
 Hulda Salmi 1910-luvulla. |
|
| Kansanedustaja | |
|
1.3.1910–16.5.1918
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Hämeen läänin eteläinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. huhtikuuta 1879 Nastola |
| Kuollut | 8. huhtikuuta 1949 (70 vuotta) Lahti |
| Ammatti | kansakoulunopettaja |
Elämä muokkaa
Varhaiset vuodet muokkaa
Nastolan Pyhäntaalla syntyneen Hulda Salmen vanhemmat olivat pitäjän varakkaimpiin talollisiin kuulunut Antti Salmi (1837–1906) ja Kaisa Juhontytär Harjunaho (1841–1916). Kaksoissisarensa Ainon kanssa hän oli perheen viidestä lapsesta nuorin. Viisi vuotta Seestan kansakoulua käytyään sisarukset suorittivat Helsingissä Kaarle Werkon yksivuotisen esiseminaarin ja aloittivat syksyllä 1897 opinnot Jyväskylän seminaarissa, josta he valmistuivat kansakoulunopettajiksi 1901.[2] Valmistuttuaan Salmi sai määräaikaisen viran Hollolan Lahden kylän kansakoulusta, josta hän vuoden kuluttua siirtyi Ainon kanssa Säkkijärvelle Vilajoen kansakouluun.[3] Salmi aloitti yhteiskunnallisen vaikuttamisensa raittiusliikkeessä. Hän muun muassa piti suurlakon aikana Lahden kauppatorilla järjestetyssä kansankokouksessa kieltolakia vaatineen puheen.[4]
Vuonna 1907 sisarukset valittiin opettajiksi Hollolaan Möysän kansakouluun. Salmi kiinnostui työväenaatteesta oltuaan tekemisissä vähävaraisten työläisperheiden kanssa ja liittyi paikalliseen työväenyhdistykseen.[4] Sisarukset joutuivat pian vaikeuksiin poliittisen toimintansa vuoksi, kun pääosin suomettarelaisista koostunut koulun johtokunta ryhtyi kankeloimaan heitä. Johtokunnan nuorsuomalainen puheenjohtajan Rope Kojonen kuitenkin totesi sisarusten hoitaneen työnsä moitteettomasti. Syytöksiä seurasi jälleen keväällä 1909, jolloin Salmella väitettiin olevan suhde naimisissa olevaan Raivaajan päätoimittajaan Juho Raitioon ja hänen sisarensa puolestaan kerrottiin heilastelevan lehden toimitussihteerin Alpo Mattilan kanssa. Väitteet kuitattiin ilkeinä juoruina, mutta kun Kojonen syksyllä 1909 syrjäytettiin puheenjohtajan paikalta johtokunta lopulta erotti heidät uusien siveettömyyssyytösten johdosta. Aino Salmi erotettiin, vaikka hän oli avioitunut toimittaja Mattilan kanssa.[3]
Politiikka ja sisällissota muokkaa
Erottamisensa jälkeen Salmi lähti täyspäiväisesti politiikkaan toimien muun muassa kiertävänä puhujana. Kansanedustajaksi hänet valittiin helmikuun 1910 eduskuntavaaleissa.[1] Yhdessä Olli Pajarin kanssa Salmesta tuli ensimmäinen Lahdesta valittu kansanedustaja.[5] Kun eduskunta ei vuonna 1915 kokoontunut ensimmäisen maailmansodan vuoksi, sai Salmi opettajanviran Kymin pitäjässä toimineesta Tiutisen kansakoulusta.[6] Kesällä 1917 Salmi oli perustamassa Sosialidemokraattista opettajaliittoa ja hänet valittiin myös sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.[7]
Sisällissodan aikana Salmi muodosti Jaakko Pärssisen, Yrjö Laineen ja Riku Penttisen kanssa Koulutoimen ylihallituksen korvaajaksi perustetun kouluneuvoston, joka toimi Suomen kansanvaltuuskunnan valistusasiain osaston alaisuudessa.[8] Kansanvaltuuskunnan siirryttyä Viipuriin Salmi pakeni sodan loppuvaiheessa kotiinsa Kymiin, jossa hänet vangittiin toukokuun lopussa ja siirrettiin lopulta muiden vangittujen kansanedustajien tavoin Helsingin lääninvankilaan.[9] Lokakuussa 1918 Valtiorikosoikeus antoi Salmelle kuuden vuoden kuritushuonetuomion avunannosta valtio- ja maanpetokseen. Muun muassa Johannes Kunilan ja Rope Kojosen puoltavista lausunnoista huolimatta Valtiorikosylioikeus korotti tuomion kahdeksaksi vuodeksi, kun Salmen katsottiin kuuluneen punaisten johtohahmoihin. Kojosen mukaan tuomion taustalla olivat vuosikymmenen takaiset erimielisyydet Möysän koulun johtokunnan kanssa, joiden vuoksi Hollolan suojeluskunnan esikunta vaati Salmelle ankaraa tuomiota.[10]
Sodan jälkeen muokkaa
Salmi vapautui armahduslakien nojalla Hämeenlinnan naisvankilasta vuonna 1921. Vuodet 1923–1924 Salmi toimi opettajana Koiviston Patalan kansakoulussa, jonka jälkeen hänet valittiin opettajaksi lapsuudenkouluunsa Nastolan Seestaan. Sodan aikaisen toiminnan vuoksi Salmen valinta aiheutti porvarilehdistössä vastustusta, mutta opettajavaalin tulosta ei saatu kumotuksi.[11] Vuonna 1927 Salmi oli jälleen ehdolla eduskuntavaaleissa, mutta ei tullut valituksi. Vuosina 1929 ja 1930 hän ei läpäissyt puolueen sisäistä jäsenäänestystä eduskuntavaaliehdokkaista ja päätti luopua politiikasta.[12] Kesällä 1930 äärioikeistolaisen Suomen Lukon Nastolan osasto vaati Salmea eroamaan ja hän myöntyikin painostuksen edessä luopumaan virastaan. Kansakouluntarkastaja ei kuitenkaan reagoinut asiaan, eikä myöskään koulun johtokunta noteerannut tapausta millään tavalla ja näin Salmi jatkoi virassaan.[13] Hulda Salmi jäi eläkkeelle Seestan kansakoulunopettajan virasta vuonna 1946 ja kuoli Lahdessa 70-vuotiaana huhtikuussa 1949.[1]
Perhe muokkaa
Salmi ei ollut avioliitossa, mutta hänellä oli inkeriläinen ottotytär Elsi, johon Salmi oli tutustunut vankeusaikanaan.[14] Hänen kaksoissisarensa Aino Mattila toimi opettajana muun muassa Viipurissa ja kuoli vuonna 1957.lähde?
Lähteet muokkaa
- Rantala, Jukka: Kansakoulunopettajat ja kapina : vuoden 1918 punaisuussyytökset ja opettajan asema paikallisyhteisössä. Historiallisia tutkimuksia 214. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. ISBN 951-74637-3-1. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Rutkiewicz, Magdalena: Kyllä Cygnaeuskin kääntyisi haudassaan : mikrohistoriallinen tutkimus kapinasta tuomitun Hulda Salmen paluusta kansakoulunopettajaksi. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio (PDF).
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Hulda Salmi Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 4.1.2016.
- ↑ Rutkiewicz 2012, s. 24–27.
- ↑ a b Rantala 2002, s. 44–48.
- ↑ a b Rutkiewicz 2012, s. 36–37.
- ↑ Naskinen, Kari: Olli Pajari ja Hulda Salmi ensimmäiset lahtelaiset kansanedustajat Mustaa valkoisella. 25.5.2015. Blogspot.com. Viitattu 4.1.2016.
- ↑ Rantala 2002, s. 55.
- ↑ Sos.-dem. opettajaliiton kokous. Työ, 14.8.1917, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 29.4.2022.
- ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 198. Punaisen Suomen historia 1918. Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1.
- ↑ Rantala 2002, s. 39.
- ↑ Rantala 2002, s. 42–44.
- ↑ Rantala 2002, s. 56–59.
- ↑ Rutkiewicz 2012, s. 62–63.
- ↑ Rutkiewicz 2012, s. 60.
- ↑ Rutkiewicz 2012, s. 51.