Hruštšovka

Hruštšovka (ven. хрущёвка) on Neuvostoliitossa nopeasti ja halvalla 1950–1960-luvulla tiilistä tai betonielementeistä rakennettu 3–5-kerroksinen hissitön kerrostalo, joka on saanut nimensä maan silloisen päämiehen Nikita Hruštšovin mukaan. Taloissa asumisväljyydeksi määriteltiin 10 neliötä henkeä kohden. Hruštšovkojen rakentamisprojektien tarkoituksena oli tarjota asuntoja aikakaudella maaseudulta kaupunkeihin muuttaneille ihmisille.^[1]

Hruštšovkojen rakentaminen yleistyi kaikissa Itä-Euroopan maissa. Myöhemmin rakennettuja asuinkerrostaloja kutsuttiin sanalla brežnevka.

Historia muokkaa

Hruštšovka-rakentaminen perustui elementtitekniikkaan. Ensimmäiset elementtitalot rakennettiin jo Stalinin aikana 1948 Moskovaan nykyisen Sokolinin mäen piirin alueelle ja Horoševskoje šosselle yksittäisin projektein Neuvostoliiton arkkitehtiakatemian Gosstroiprojektin ja Mosgorprojektin suunnitelmien mukaisesti. Suunnitelmia laati Vitali P. Lagutenko (sarja-7).

Hruštšovkat edustivat rakennusteknisesti tehokasta uutta rakentamista, ja toimivat rakennusmateriaalia ja työtä enemmän vaatineiden, Stalinin aikaisten paksuseinäisten talojen korvaajina uusasuntotuotannossa. Niiden kestävyys kuitenkin oli edellisiä heikompi, mikä huomattiin muun muassa Armenian maanjäristyksessä joulukuussa 1988. Saumoistaan tiivistetty elementtitalo ei yleisesti ottaen ole yhtä vahva kuin perinteisemmät ja kalliimmat, paksuseinäiset ja paikoilleen rakennetut ratkaisut.

Hruštšovkojen eri tyyppejä muokkaa

Hruštšovka on saman kaavan mukaan rakennettu kerrostalo, joka edustaa tyyliltään funktionalismia. Hruštšovkoja on erityyppisiä: useimmiten ne ovat elementti- tai tiilitaloja, harvemmin isoista betonielementeistä rakennettuja. Tunnetuimpia ovat elementtihruštšovkat. Ne olivat hyvin yleisiä, koska rakentaminen esivalmistetuista teräsbetonielementeistä oli nopeaa. Yleensä tällaisissa taloissa sekä ulkoseinien lämpöeristys että talon sisäinen äänieristys ovat huonoja. Tiilihruštšovkoja taas rakennettiin useimmiten kaupunkeihin, joissa ei ollut omaa rakennusteollisuutta. Tiilitalojen rakentamiseen käytettiin usein silikaattitiiliä ja esivalmistettuja teräsbetonituotteita, kuten laipioita, kamanoita ja porrassyöksyjä. Tällaiset rakennukset nousivat pystyyn nopeasti, mistä johtuen rakennusten laatu usein kärsi.

Elementtihruštšovkat jaetaan purettaviin ja pysyviin. Purettavat hruštšovkat oli tarkoitettu väliaikaiseksi ratkaisuksi asuntopulaan, ja niiden arveltiin olevan käytössä 25 vuotta^[2], mutta joitakin niistä ei ole vieläkään poistettu asuntokannasta. Pysyvien hruštšovkojen käyttöiäksi oli suunniteltu 50 vuotta. Myöhemmät tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että käyttöaikaa voidaan pidentää 150 vuoteen, mikäli rakennuksiin tehdään peruskorjaus. Tiilihruštšovkat kuuluvat pysyvien talojen sarjaan, joidenka käyttöikä on vähintään 100–150 vuotta. Yksittäiset talot saattavat kuitenkin tulla käyttökelvottomiksi aikaisemminkin, joko huonon kunnossapidon tai huonon rakennuslaadun vuoksi.

Varustetaso muokkaa

Stalinin aikakauden alussa rakennetut talot olivat varustetasoltaan hyvin erilaisia. Eliitille tarkoitetuissa niin sanotuissa nomenklatuura-”stalinkoissa” oli keskuslämmitys, lämmin ja kylmä vesi, erillinen kylpyhuone ja WC sekä yli viisikerroksisissa taloissa hissi ja roskakuilu. Tavallisen työväestön taloissa ei useinkaan ollut kylpyhuonetta, vaan saniteettitilassa oli vain lavuaari ja vessanpönttö. Asukkaat kävivät pesulla yleisissä saunoissa. Ruoanlaittoa varten oli puuhella. Kylpyammeellisten asuntojen vesi kuumennettiin lämminvesivaraajalla, joka toimi puilla tai muulla kiinteällä polttoaineella.

Mataliin stalinkoihin oli suunniteltu uunilämmitys. Oli myös asuinrakennuksia ilman vesijohtoa tai viemäriä, joissakin taloissa vessat olivat kuivakäymälätyyppisiä. Välikatot olivat puuta niin sanotuissa työläisten stalinkoissa sekä joissakin eliittiä varten rakennetuissa stalinkoissa, paitsi vessoissa ja korkeiden talojen rappukäytävissä. Uunilämmityksen ja puuvälikattojen yhdistelmä saattoi aiheuttaa tulipalovaaran.

Hruštšovkojen tulo nosti asumismukavuuden uudelle tasolle. Hruštšovkojen perusvarustukseen kuului keskuslämmitys, kylmävesijohto ja viemäri. Saniteettitiloihin kuului amme, useimmiten istuma-amme. Suurimmassa osassa hruštšovkoja saniteettitila on yhdistetty kylpyhuoneeseen. Kaasujohdon yleistyminen kaupungeissa mahdollisti kaasulieden asentamisen hruštšovkoihin.

Jos hruštšovkoihin ei tullut kaasua, keittiöön asennettiin puuliesi. Jos taas talossa oli tehokas sähköverkko, keittiöön asennettiin sähköliesi. Kuuma vesi tuotiin hanoihin kaukolämpöjärjestelmän kautta, mutta useimmiten taloon ei tullut kuumaa vettä. Tässä tapauksessa asuntoihin asennettiin kaasulla toimivia vedenlämmittimiä. Jos talossa ei ollut kaasua, käyttövettä lämmitettiin polttopuilla toimivalla lämmittimellä.

Hruštšovkojen laipiot ovat palonkestäviä, koska ne tehtiin teollisesti valmistetuista teräsbetonielementeistä. Hruštšovkoissa ei ole hissejä, koska standardien mukaan hissit olivat pakollisia vain yli viisikerroksisissa taloissa. Joissakin talomalleissa on roskakuilut. Kunkin porraskäytävän jokaiselle kerrostasolle sijoitettiin kaksi tai neljä asuntoa.

Hruštšovkan ”jääkaappi” muokkaa

Pienikokoisen tiilihruštšovkan keittiön ikkunan alla sijaitsee usein seinään rakennettu kaappi ruoan säilyttämistä varten. Kaapin ulkoseinä on yleensä vain puolikkaan tiilen paksuinen. Joissakin rakennustyypeissä seinässä on ilmanvaihtoaukko, jota tarvittiin muun muassa kaasulieden kunnollista toimimista varten. Kylminä vuodenaikoina tämä kaappi korvasi oikean jääkaapin. Samankaltaisia kaappeja löytyy myös Stalinin aikakauden rakennuksista.

Nimitystä ”Hruštšovin jääkaappi” käytetään hruštšovkoista yleisesti huumorimielessä^[3]. Syynä on näiden talojen huono lämpöeristys, jonka takia asunnoissa on talvella kylmä^[4].

Ikkuna kylpyhuoneessa muokkaa

Monissa hruštšovka-kerrostaloissa (esimerkiksi 1-447-sarjassa) on ikkuna kylpyhuoneesta keittiöön. Ikkuna on 40 cm korkea ja se on sijoitettu katonrajaan. Keittiön puolella se sijaitsee tavallisen ikkunan vastakkaisella seinällä. Todennäköisin syy ikkunan lisäämiseen on ollut se, että hruštšovkien rakentamisen aikoina sähkökatkokset olivat hyvin yleisiä. Sähkökatkoksen aikana ikkunasta pääsi hieman valoa, mikä mahdollisti vessan ja lavuaarin käytön.

Säilytyskomero muokkaa

Monissa hruštšovka-projekteissa, mukaan lukien 1–335, 1–447 ja 1–464 -sarjoissa, oli asuntoihin sijoitettu melko suuria (2–3 m²), ikkunattomia ja valottomia säilytyskomeroita. Myöhemmissä projekteissa säilytyskomeroiden koko oli huomattavasti pienempi ja vielä myöhemmin ne muuttuivat sisäänrakennetuiksi kaapeiksi. Brežnevin aikakauden taloissa säilytyskomerot jäivät vähitellen kokonaan pois ja ne korvattiin kaapeilla ja muilla huonekaluilla.

Eroja brežnevkaan muokkaa

Hruštšovkojen rakennusmateriaalit olivat myös hieman huonommat kuin kuin brežnevkojen, ja käytännössä brežnevkat olivat hieman parempia ja isompia versioita edeltäjistään.^[5] Esim. brežnevkan sisäkaton korkeus oli 2,7 metriä, kun taas hruštšovkan kohdalla se oli 2–2,5 metriä.^[6] Hruštšovkan tapaan myös brežnevka kärsi huonosta eristyksestä. Lisäksi brežnevkan erillistä vessaa pidettiin ahtaana.^[7]

	Brežnevka	Hruštšovka	Lähde
Kerroksia	9 tai enemmän	3–5	^[8]
Vessa ja kylpyhuone	erillään	sama huone	^[9]
Huoneiden lukumäärä	1–2	1–4	^[6]
Hissit ja jätekuilut	kyllä	ei	^[7]