Holmgang

Holmgang eli "saaressa käynti" (ruots. holmgång) oli viikinkien kaksintaistelu. Se oli yhteisön tunnustama tapa ratkaista riidat. Tiedot holmgangista ovat peräisin saagoista. Holmgangin kaksintaistelu käytiin joko oikealla saarella tai jollakin rajatulla paikalla. Esikristillisenä aikana holmgangia pidettiin eräänlaisena jumaltuomiona, mutta siitä luovuttiin kristinuskon aikana. Saagoissa holmgang oli suosittu aihe.

Egill Skallagrímsson ja Berg-Önundr osallistuvat kaksintaisteluun, Johannes Flintoen maalaus.

Haasteesta ei ollut helppo kieltäytyä, sillä silloin miehisyyden olisi katsottu menneen. Taistelusta saattoi kuitenkin henkilökohtaisesti välttyä, jos sai jonkun muun taistelemaan omasta puolestaan. Osapuolet löivät aseillaan toisiaan vuorotellen; usein haastettu löi ensin, ja sitten oli haastajan vuoro. Saattoi myös olla sellainen sääntö, että kilpiä sai käyttää kolme. Iskut saattoivat hajottaa kilven. Usein tapana oli taistella tarkoin määrätyllä alueella, kuten eläimen taljalla. Joskus mentiin pienelle saarelle, josta vain voittajan oli tarkoitus palata. Jos joku pakeni taistelualueelta, hänet leimattiin pelkuriksi.

Usein voittaja sai hävinneen omaisuutta tai jopa kaiken omaisuuden. Saagojen perusteella holmgang alettiin nähdä ongelmaksi, kun berserkit alkoivat käyttää sitä ryöväyksen välineenä. He haastoivat ihmisiä, ja veivät sitten voittajan oikeudella heidän maansa, omaisuutensa tai naisensa. Lähinnä tämän vuoksi holmgangit saagojen mukaan kiellettiin Islannissa vuonna 1006 ja Norjassa vuonna 1014.

Kaksintaisteluperinnettä on ollut monissa muissakin kulttuureissa, kenties myös Suomessa. Kalevalassa kuvataan tunnettua Pohjolan isännän ja Lemminkäisen kaksintaistelua, jossa siinäkin lyödään miekalla vuorotellen. Matti Kurjen ja Pohto-nimisen vihollisen kerrotaan menneen saarelle kaksintaisteluun. Pohto ei kuitenkaan noudattanut sääntöjä, vaan löi ennenaikaisesti Matti Kurjen käden irti. Matti Kurki tappoi toisella kädellään Pohdon.