Wikipedia

Historiateos

Herodotoksen teos

Historiateos (m.kreik. Ἱστορίαι, Historíai, ’Historiat’) on Herodotoksen noin vuosina 450–420 eaa. kirjoittama historiaa käsittelevä teos, jota pidetään uraauurtavana länsimaisessa historiankirjoituksessa. Teos käsittelee pääasiassa 400-luvulla eaa. käytyjä persialaissotia, joissa Persia yritti valloittaa Kreikan, mutta se sisältää myös kuvauksia aikakauden kansoista ja näiden tavoista. Historiateos on yksi tärkeimmistä aikakautta ja näitä tapahtumia kuvaavista kirjallisista lähteistä.

Historiateos
Ἱστορίαι
Papyruskatkelma Historiateoksen kirjasta VIII. Oksyrhynkhoksen papyrukset (Papyrus Oxyrhynchus) 2099, 100-luku.
Papyruskatkelma Historiateoksen kirjasta VIII. Oksyrhynkhoksen papyrukset (Papyrus Oxyrhynchus) 2099, 100-luku.
Alkuperäisteos
Kirjailija Herodotos
Kieli muinaiskreikka (klassinen)
Genre historia
Julkaistu noin 450–420 eaa.
Suomennos
Suomentaja Edvard Rein
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1907 (4. painos 1997)
ISBN 9789510178690
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Historia muokkaa

Herodotos kirjoitti teoksensa 450- ja 420-lukujen välillä eaa. Tuosta ajasta ainakin osan hän eli Ateenassa, jossa hänen kerrotaan lukeneen teostaan yleisölle. Historiateos oli ensimmäinen, joka esitti historian tapahtumia proosamuodossa, ei aiempien teosten tavoin eepos- tai kronikkamuodossa, ja se on myös koko antiikin kirjallisuuden varhaisin säilynyt proosateos. Herodotos pyrki teoksessaan ymmärtämään ja analysoimaan erilaisten tapahtumien, tärkeimpänä kreikkalaisten ja barbaarien välisten vihollisuuksien, syitä.[1][2] Teoksellaan Herodotos on ansainnut "historian isän" maineen.[3]

Herodotos vaikuttaa matkustelleen laajasti antiikin maailmassa, pääosin Välimeren itäosissa ja Lähi-idässä, sekä haastatelleen ihmisiä ja koonneen erilaisia tarinoita kirjaansa varten. Herodotos viittaa teoksessa itseensä ja omiin matkoihinsa useasti: hän sanoo käyneensä muun muassa Egyptissä, Tyyroksessa ja Arabiassa. Kreikkalaisen alueen hän tunsi omakohtaisesti lähes kokonaisuudessaan.[4][5]

Näin Herodotos käytti lähteenään sekä omakohtaisia tietojaan että muilta keräämäänsä suullista todistusaineistoa. Omakohtaista tietoa Herodotos piti luotettavampana, ja hänen omiin kokemuksiinsa perustuvat kuvauksensa pitävätkin yleensä hyvin paikkansa. Toisen käden lähteisiin perustuvat kuvaukset historiallisista tapahtumista ja paikoista, joihin Herodotoksen ei ole ollut mahdollista matkustaa, sen sijaan sisältävät merkittäviä virheitä ja puutteita sekä suorastaan mielikuvituksellisia yksityiskohtia.[5] Tämän vuoksi jotkut ovat kutsuneet Herodotosta myös "valheiden isäksi".[3]

Thukydideen Peloponnesolaissota voidaan nähdä Herodotoksen teoksen jatkona sikäli, että se jatkaa historiankirjoitusta Herodotoksen käsittelemiä persialaissotia ja Ateenan merivallan nousua seuranneesta peloponnesolaissodasta. Thukydides jopa aloittaa kertomuksensa täsmälleen siitä, mihin Herodotos oli lopettanut.[5]

Plutarkhos arvosteli Herodotoksen historiankirjoitusta puolueellisuudesta ja vääristelystä teoksessaan Herodotoksen pahanilkisyydestä.

Sisältö muokkaa

»Halikarnassoslainen Herodotos tarjoaa tässä esityksen tutkimuksistaan, jotteivät ihmisten toimet aikojen kuluessa hälvenisi, eivätkä ne suuret ja ihmeelliset teot, joita osaksi helleenit, osaksi barbaarit, ovat suorittaneet, jäisi maineettomiksi, ja ennen kaikkea, jotta selviäisi, mistä syystä he ovat joutuneet sotiin toistensa kanssa.[6]»

Historiateos on jaettu yhdeksään kirjaan. Tämä jako ei ole peräisin Herodotokselta itseltään, vaan sen ovat tehneet aleksandrialaiset oppineet 200- tai 100-luvulla eaa. Jaon vuoksi teosta on kutsuttu myös nimellä Muusat, ja kirjat on nimetty yhdeksän muusan mukaan. Kirjajaon perusteet ovat epäselvät: kirjat eivät käsittele selkeästi mitään yhtä aihetta, ja lisäksi kirjojen pituus vaihtelee suuresti, niin ettei jako palaudu suoraan papyrusrullien pituuksiin.[4][5]

 
Herodotoksen Historiateoksen kansilehti vuodelta 1781.

Teos on rakenteeltaan monimutkainen, mutta seuraa persialaissodan vaiheita kuvaavaa kronologista pääkertomusta. Herodotoksen kirjoittamista ohjannut johtava periaate on Euroopan ja Aasian, helleeniläisyyden ja barbaarisuuden, kansanvallan ja itsevaltiuden vastakkaisuus, jonka juuret juontuvat tarujen hämärään ja jonka huippukohtana ovat persialaissodat. Nämä voidaan nähdä koko teoksen aatteellisena ytimenä ja päämääränä, jota kohti kertomuksen eri haarat pyrkivät ja missä ne yhtyvät.[4] Pääkertomus persialaissodan vaiheista käsittää noin 80 vuoden ajan, alkaen Kyyros Suuren valtaannoususta vuonna 560/559 eaa. ja päättyen Kserkseen aikaan ja Sestoksen valloitukseen vuonna 479 eaa.[5]

Herodotoksen kerronta pitää kuitenkin usein sisällään välikertomuksia ja välikertomusten välikertomuksia, joissa poiketaan erilaisiin maan- ja kansatieteellisiin sekä eettisiin seikkoihin. Osa näistä kertomuksista on liitetty pääkertomukseen varsin löyhästi.[5][7] Tälla tavoin Herodotos poikkeaa persialaissotia käsitellessään yleensä jonkun kansan, usein Persian valtansa alle alistaman kansan, mainitessaan kuvaamaan pitkällisestikin tämän kansan historiaa, tapoja sekä suhdetta Persiaan. Esimerkiksi Egyptin kuvaus täyttää suurimman osan kirjoista II ja III ja kuvaa tapahtumia jopa muutaman tuhannen vuoden ajanjaksolta.

Näin Herodotos on liittänyt teokseensa kuvauksia myös lukuisien eri kansojen varhaisemmista vaiheista. Samalla hän käsittelee laajasti muun muassa eri maiden luontoa, kasvillisuutta, eläimiä, topografiaa, jokia, väestöä, heimojakoja, taloutta, vaatetusta, sodankäynti-, seksuaali- ja hautaustapoja, myyttejä, kultteja ja uskomuksia, paikallishistoriaa, erilaisia paikallisia ihmeellisyyksiä ja erikoisuuksia, sekä ihmiselämää yleisestikin.[5]

Teos vaikuttaa viimeistelemättömältä ja myös päättyvän kesken. Toisaalta ei tiedetä, että Herodotoksella olisi ollut aikomuksenaan jatkaa teosta pidemmälle.[5]

Tyyli muokkaa

Herodotoksen Historiateoksen narratiivi koostuu pienemmistä kertomuksista ja tapahtumatiivistelmistä. Herodotos kuvaa tapahtumia ja tapoja hyvin yksityiskohtaisesti ja värikkäästi. Teos muistuttaa tyyliltään ja sommittelultaan monin tavoin romaania, mikä oikeuttaa pitämään sitä taideteoksena. Jo mainittu johtavan periaatteen seuraaminen tekee teoksesta melko eheän kokonaisuuden. Eepillistä vaikutusta lisäävät lukuisat eripituiset, pääjuoneen kiinteämmin tai löyhemmin kytketyt välikertomukset, joihin tekijä usein poikkeaa.[4] Herodotoksen kerronta mukailee paljolti kronologista jäsennystä, jossa on esitelty syy- ja seuraussuhteet. Välillä kuitenkin teksti käsittelee asioita myös takautuen ja palaten syihin, ja välillä tekstissä kulkee rinnakkain eri paikkojen tapahtumia, jotka siis sijoittuvat samalle ajanjaksolle.

Herodotoksen proosatyyli on kuitenkin vielä sangen kehittymätöntä ja osoittaa, kuinka alullaan kreikkalainen suorasanainen esitys vielä hänen aikanaan oli. Silti olisi väärin olettaa, ettei Herodotos olisi tuntenut aikansa puhetaidon sääntöjä. Tarkempi tutkimus on osoittanut hänen osaavan hyödyntää erilaisia retoriikan periaatteita.[4]

Teoksen suomentanut Edvard Rein kuvaa Herodotoksen esitystapaa havainnolliseksi, vilkkaaksi ja vaihtelevaksi, mutta samalla levolliseksi. Jo vanhalla ajalla hänen tyyliään verrattiin verkalleen vierivään virtaan. Usein kerronta tuo mieleen suullisen esityksen, mikä voi johtua ainakin osittain siitä, että pohjana ovat toisten henkilöiden suusanalliset kertomukset. Osaksi tämä johtunee kuitenkin myös siitä, että ainakin joitakin osia teoksesta on luettu julkisesti ennen lopullista kirjaanpanoa. Suullista esitystä muistuttavat esimerkiksi monet viittaukset aikaisemmin sanottuun, saman asian toistelut, lausejaksojen katkomiset yms.[4]

Herodotoksen käyttämä kreikka ei edusta sellaisenaan mitään varsinaista kansanmurretta, vaan on kirjakieltä, ns. ”sekoitettua”, nuorempaa Joonian murretta. Joonian murre, jonka Herodotos hyvin tunsi, oli sama murre, jonka ensimmäiset kreikkalaiset proosakirjailijat, kuten luonnonfilosofit ja logografit, olivat omaksuneet ja jota enimmäkseen käytettiin suorasanaisessa esityksessä siihen saakka, kunnes Attikan murre korvasi sen tässä käytössä.[4] Teos oli vakiinnuttamassa joonialaista kreikkaa pitkäksi aikaa proosakirjallisuuden ja erityisesti historiankirjoituksen käyttämäksi kieleksi kreikkalaisessa kirjallisuudessa.

Kirja I muokkaa

Kirja I käsittelee helleenien ja barbaarien välisten sotien syitä, Lyydian historiaa ja joutumista Persian vallan alle,[8] Kyyros Suuren nousua,[9] sekä tapahtumia Persiassa ja Babyloniassa, mukaan lukien Persian suorittama Babylonian valtaus.[10] Kirja on omistettu myöhemmin Kleiolle eli historiankirjoituksen muusalle.

Herodotos juontaa helleenien ja barbaarien väliset riidat kreikkalaisen mytologian tapahtumista. Aiheena ovat Ion, Europan ja Medeian ryöstöt ja raiskaukset, jotka saivat Pariin ryöstämään Helenan. Seurannut Troijan sota nähdään myöhempien eurooppalaisten ja aasialaisten kansojen välisten konfliktien syynä.[11][12][13]

 
Babylonialaiset häämarkkinat – tulkinta Historiateoksen kirjassa I kuvatuista markkinoista. Edwin Longin maalaus vuodelta 1875.

Tämän jälkeen Herodotos käsittelee Lyydian hallitsijoita – Kandaules, Gyges, Sadyattes, Alyattes ja Kroisos – ja kertoo, kuinka Gyges otti valtakunnan Kandauleelta.[14]

Tämän jälkeen kerrotaan Kyyros Suuren noususta valtaan sekä häntä edeltäneistä hallitsijoista (Deiokes, Fraortes, Kyaksares, Astyages).[15] Kyyroksen valtaannousuun liittyvät myös kertomukset Astyageen yrityksestä tuhota Kyyros, sekä siitä, kuinka Harpagos huijataan syömään poikansa ja kuinka tämä kostaa Astyageelle liittymällä Kyyroksen puolelle.

Herodotos kertoo laajasti Kroisokseen liittyviä kertomuksia. Näihin lukeutuvat tämän keskustelu Solonin kanssa siitä, kuka on maailman onnellisin ihminen;[16] kuinka Kroisos koetteli kreikkalaisen maailman eri ennuspaikkoja selvittääkseen, mitkä ovat oikeita oraakkeleita;[17] sekä kuinka Kroisos sai Delfoin oraakkelilta monitulkintaisuudestaan kuulun vastauksen kysymykseen siitä, tulisiko hänen hyökätä persialaisia vastaan ("jos hyökkäät, tuhoat suuren valtakunnan").[18] Seurauksena Kroisos kukistuu taistelussa Kyyrosta vastaan. Hänestä tulee kuitenkin myöhemmin Kyyroksen neuvonantaja.[19]

Herodotos kertoo myös Peisistratoksen nousuista ja kukistumisista Ateenan tyrannina[20] sekä Spartan noususta.[21] Tämän jälkeen Herodotos käsittelee persialaisten kulttuuria, Joonian historiaa ja maantiedettä; Harpagoksen hyökkäystä Jooniaan; Assyrian kulttuuria; Babylonin kaupunkia ja sen asukkaiden tapoja; sekä Kyyroksen hyökkäystä Babyloniin ja massagetejä vastaan.

Kirja II muokkaa

Kirja II käsittelee Egyptiä ja sen maantiedettä[22] sekä tapoja, eläimiä[23] ja historiaa.[24] Kirja on omistettu Euterpelle.

Alussa Herodotos kuvaa, kuinka egyptiläiset selvittivät fryygialaisten muinaisen alkuperän käyttämällä apuna lapsia, jotka eivät ole koskaan kuulleet puhetta. Egyptin maantiedettä käsitellessään Herodotos kuvaa muun muassa Niiliä ja esittää erilaisia spekulaatioita koskien sen tulvimista. Egyptiläisten uskonnollisia tapoja hän kuvaa erityisesti niiltä osin, kuin ne poikkeavat kreikkalaisista. Egyptin kulttuuria kuvataan myös muun muassa lääketieteen, hautajaisriittien ja muumioinnin, sekä ruoan ja veneiden osalta. Egyptin eläimistä kuvataan muun muassa kissaa, koiraa, krokotiilia, virtahepoa, feeniks-lintua, pyhiä käärmeitä, siivekkäistä käärmeitä sekä ibis-lintua.

Herodotos käsittelee laajasti myös Egyptin kuninkaita, mukaan lukien Menes, Nitokris, Moeris, Sesostris, Feron, Proteus, Rhampsinitos (ja kertomus ovelasta varkaasta), Kheops (ja Gizan suuren pyramidin rakentaminen), Khefren, Mykerinos, Asykhis, Anysis, Sethos, kaksitoista kuningasta, Psammetikos, Nekos, Psammetikos II, Apries sekä Amasis II.

Samalla Herodotos esittää egyptiläisten pappien perimysjärjestyksen, kuvaa egyptiläistä labyrinttiä sekä kertoo, kuinka Helena ja Paris kävivät Egyptissä juuri ennen Troijan sotaa.[25][26][27][28]

Kirja III muokkaa

Kirja III jatkaa edellisen kirjan aiheesta ja kertoo, kuinka Kambyses valloitti Egyptin.[29] Se kertoo myös tapahtumista Persiassa, mukaan lukien Dareioksen nousu valtaan,[30] sekä tapahtumista Samoksella.[31] Kirja on omistettu Thaleialle.

Alussa Herodotos kertoo, kuinka Kambyses voitti Egyptin kuningas Psammetikos III:n. Samalla käsitellään Kambyseen hyökkäystä Etiopiaan sekä tämän hulluutta.[29] Herodotos kertoo myös Samoksen tyrannin Polykrateen uskomattomasta onnesta sekä Korintin tyrannista Periandroksesta ja tämän pojasta.[31]

Tämän jälkeen kirja kertoo maagien Persiassa tekemästä vallankaappauksesta.[30] Seitsemän miestä tekee salaliiton maageja vastaan. Seurauksena Dareios nousee valtaan. Samassa yhteydessä Herodotos esittää Otaneen, Megabyzoksen ja Dareioksen keskustelemassa parhaasta valtiomuodosta Persialle (demokratia, oligarkia vai monarkia?).[32] Herodotos kuvaa myös Persian kaikki kaksikymmentä satraappikuntaa.

Herodotos kuvaa kirjassa myös Intian kulttuuria ja intialaisten menetelmää kerätä kultaa, sekä Arabian kulttuuria ja arabialaisten menetelmää kerätä mausteita. Hän kertoo myös lääkäri Demokedeen tarinan, sekä Babylonin kapinasta ja sen kukistamisesta.

Kirja IV muokkaa

Kirja IV kuvaa skyyttien maata ja tapoja.[33] Tämän jälkeen käsitellään Persian sotaretkeä skyyttejä vastaan[34] sekä Libyan valtausta.[35] Kirja on omistettu Melpomenelle.

Alussa Herodotos kertoo skyyttien historiasta ja kuvaa heidän maansa maantiedettä. Herodotos kertoo myös kansoista skyyttien maan tuolla puolen: näitä ovat sauromatit, budinit, thyssagetit, argippailaiset, issedonit, arimaspit ja hyperborealaiset. Samalla hän kertoo muun muassa Afrikan ympäripurjehduksesta ja vertailee Libyaa (eli Afrikkaa), Aasiaa ja Eurooppaa.

Herodotos kuvaa laajasti skyyttien maan eli Mustanmeren pohjois- ja länsipuolen jokia: näihin lukeutuvat Ister, Tyras, Hypanis, Borysthenes, Pantikapes, Hypakyris, Gerrhos ja Tanais. Hän kuvaa myös skyyttien maan väestöä ja kulttuuria, mukaan lukien uskonto, hautajaisriitit ja ksenofobia (kuten kertomus Anakharsiksesta ja Skylaasta).

Tämän jälkeen Herodotos kertoo Dareioksen hyökkäyksestä skyyttien maahan, mukaan lukien Bosporinsalmen yli rakennettu ponttonisilta. Hyökkäys epäonnistuu ja persialaiset joutuvat perääntymään.

Aiheena ovat myös ympäröivien kansojen tavat, jolloin kansoista käsitellään muun muassa taurit, agathyrsit, neurit, androfagit (ihmissyöjät), melankhlainit, gelonit, budinit ja sauromatit; sekä Zalmoksiksen palvonta geettien maassa. Herodotos kertoo myös skyyttien kohtaamisesta amatsonien kanssa, mikä synnytti sauromatien kansan; sekä minya-kansan periytymisestä argonauteista.

Kirjan loppupuolella Herodotos siirtyy käsittelemään Libyaa. Ensin hän kertoo Kyrenen perustamisesta ja kuninkaista, mukaan lukien Battos I, Arkesilaos I, Battos II, Arkesilaos II, Battos III (sekä Demonaksin tekemät uudistukset), Arkesilaos III (hänen pakonsa, paluunsa ja murhansa), Battos IV ja Arkesilaos IV. Tämän jälkeen kuvataan Libyassa asuvat kansat idästä länteen.

Kirja V muokkaa

Kirja V kertoo Persian sotaretkestä Traakiaa vastaan sekä sen valtauksesta.[36] Tämän jälkeen käsitellään Joonian kapinan alkuvaihetta sekä tapahtumia Spartassa[37] ja Ateenassa.[38] Lopuksi kerrotaan enemmän kapinan etenemisestä.[39] Kirja on omistettu Terpsikhorelle.

Alussa Herodotos kertoo Megabazoksen hyökkäyksestä Traakiaan, paionialaisten siirtämisestä Aasiaan, sekä siitä, kuinka makedonialaiset surmaavat Persian lähettiläät.

Tämän jälkeen kerrotaan siitä, kuinka Joonian kapina sai alkunsa Miletoksen tyrannin Aristagoraan epäonnisesta hyökkäyksestä Naksokselle. Tämän jälkeen Miletos kapinoi persialaisia vastaan.

Seuraavaksi Herodotos kertoo samanaikaisista tapahtumista Spartassa ja Ateenassa, mukaan lukien Ateenan vapautuminen Peisistratoksen suvun tyranniasta Spartan avulla; Kleistheneen uudistukset Ateenassa; sekä thebalaisten ja aiginalaisten hyökkäys Ateenaan. Samalla Herodotos kertoo Spartan kuninkaan Kleomeneen ja hänen velipuolensa Dorieuksen taustasta; kuvaa Persian kuninkaantien Sardiista Susaan; sekä kertoo, kuinka kirjoitustaito ja kirjaimisto tulivat Kreikkaan Foinikiasta; sekä kertoo Korintin tyrannien Kypseloksen ja Periandroksen syntyperän.

Lopussa aiheena on Joonian kapina. Herodotos kertoo, kuinka Aristagoras pyysi Miletokselle apua, epäonnistuen Spartassa mutta onnistuen Ateenassa; kuinka kreikkalaiset polttavat Sardiin; kuinka Dareios vannoi tämän vuoksi kostoa ateenalaisille; sekä kuinka Persia yritti kukistaa kapinan.

Kirja VI muokkaa

Kirja VI kertoo, kuinka Persia valtasi Joonian uudelleen kapinan jälkeen[40] sekä tämän jälkeisistä tapahtumista eri puolilla Kreikkaa.[41] Kirja päättyy Marathonin taisteluun.[42] Kirja on omistettu Eratolle.

Alussa Herodotos kertoo muun muassa Histiaioksen paosta Khiokselle; Joonian laivaston kokoamisesta ja tuhosta; siitä, kuinka persialaiset valtasivat Makedonian; sekä kuinka 300 persialaista alusta tuhoutui myrskyssä Athos-vuoren lähellä.

Herodotos kertoo myös, kuinka Dareios vaati kreikkalaisilta maata ja vettä. Monet suostuivat vaatimukseen, mukaan lukien Aigina. Ateena taas pyysi Spartan kuninkaalta Kleomeneeltä apua näiden pettureiden rankaisemisessa. Samassa yhteydessä Herodotos selittää, miksi Spartassa on kaksi kuningasta ja kuvaa yleisemminkin spartalaista valtiomuotoa. Hän kertoo myös, kuinka Spartan toinen kuningas Demaratos syrjäytetään, kun syynä käytetään hänen väitettyä väärää syntyperäänsä; kuinka Kleomenes ja uusi kuningas Leotykhidas pidättivät aiginalaiset petturit; kuinka Kleomenes teki itsemurhan.

Tämän jälkeen Herodotos kertoo Aiginan ja Ateenan välillä käydystä sodasta; kuinka persialaiset valtasivat Eretrian; kuinka ateenalaiset lähettivät Feidippideen Spartaan pyytämään apua ja kuinka tämä kohtasi matkalla Pan-jumalan; sekä kuinka plataiailaiset tulivat apuun ja syystä heidän liittoonsa Ateenan kanssa.

Lopuksi Herodotos kertoo, kuinka ateenalaiset voittivat Marathonin taistelun Miltiadeen johtamana, kun taas spartalaiset saapuivat apuun liian myöhään. Samalla kerrotaan alkmaionidien suvun historia ja kuinka he saivat rikkautensa sekä arvoasemansa; kuinka Miltiades sai surmansa epäonnistuttuaan Paroksen valtauksessa; sekä kuinka Lemnoksen valtaus onnistui.

Kirja VII muokkaa

Kirja VII käsittelee persialaisten valmisteluita uutta Kreikkaan suuntautuvaa sotaretkeä varten,[43] heidän tekemäänsä hyökkäystä Eurooppaan meren yli,[44] sekä Thermopylain taistelua.[45] Kirja on omistettu Polyhymnialle.

 
Spartan kuningas Leonidas Thermopylaissa. Jacques-Louis David, 1814.

Aluksi Herodotos kertoo, kuinka Dareios kokosi armeijan uudelleen Marathonin tappion jälkeen. Tällöin käydään myös kiista siitä, kenen tulisi seurata Dareiosta Persian kuninkaana. Seuraavaksi kuninkaaksi valitaan Kserkses. Dareios kuolee (486 eaa.). Kserkses kukistaa egyptiläisten kapinan.

Seuraavaksi Kserkses keskustelee Kreikan valtauksesta, jolloin Mardonios on puolesta ja Artabanos vastaan.[46] Persialaiset valmistautuvat sotaan, mukaan lukien kanavan kaivaminen Athos-vuoren kannaksen yli ja ponttonisillan rakentaminen Hellespontoksen yli. Samalla Herodotos luettelee Persian armeijan ja laivaston joukot sekä joukkojen ja laivojen lukumäärät kaikista Persian hallitsemista maista ja kansoista. Pythios tarjoaa kaikki rahansa Kserkselle, josta Kserkses palkitsee tämän. Kun Pythios pyytää Kserksestä sallimaan vanhimman hänen pojistaan jäädä kotiin, Kserkses suuttuu ja surmaa tämän pojan. Armeija marssii sotaan pojan ruumiinosasten välistä.

Monet kreikkalaiset valtiot asettuvat Persian puolelle, mukaan lukien Thessalia, Theba, Melia ja Abydos. Kreikkalaiset pitävät neuvottelun. Leonidaan johtama pieni kreikkalainen sotajoukko (noin 6000 miestä, mukaan lukien 300 spartalaista) lähetetään Thermopylaihin viivyttämään Persian armeijaa (Herodotoksen mukaan yli 5 miljoonaa miestä). 400 persialaista laivaa tuhoutuu myrskyssä.

Kirja päättyy Thermopylain taisteluun. Kreikkalaiset pitävät solan hallussaan kolme päivää. Efialtes paljastaa persialaisille salaisen reitin, jonka kautta Hydarnes johtaa joukot kreikkalaisten selustaan. Kaikki muut paitsi spartalaiset, thespialaiset ja thebalaiset perääntyvät. Lopulta kreikkalaiset kokevat tappion.

Kirja VIII muokkaa

Kirja VIII kertoo Artemisionin[47] ja Salamiin meritaisteluista[48] sekä näitä seuranneesta talvesta.[49] Kirja on omistettu Uranialle.

 
Kreikkalainen kolmisoutu eli trieeri. Alustyyppi oli yleinen sotalaivojen tyyppi persialaissotien aikaan, 400-luvulla eaa.

Kreikan laivastoa johtaa spartalainen Eurybiades. Laivasto perääntyy sen jälkeen, kun sana Thermopylaissa kärsitystä tappiosta leviää. Myrsky tuhoaa 200 persialaista laivaa, jotka oli lähetetty estämään kreikkalaisten pakeneminen.

Delfoi pelastuu yliluonnollisesti persialaisten hyökkäyksestä. Ateena evakuoidaan laivaston avustuksella. Laivasto kootaan uudelleen Salamiin saaren lähellä. Kreikkalaisia laivoja on yhteensä 378. Persialaisten maajoukot tuhoavat Ateenan.

Tämän jälkeen seuraa Salamiin meritaistelu. Kreikkalaisilla on etulyöntiasema, koska he ovat järjestäytyneet paremmin, ja heidän miestappioitaan vähentää myös uimataito. Herodotos kertoo, että Persian laivastossa toimi Salamiissa myös eräs naispuolinen komentaja, Artemisia.

Lopussa Herodotos kertoo vielä muun muassa siitä, kun Themistokles hyökkäsi Androkselle, sekä Kserkseen paosta. Lopussa käsitellään myös Aleksanteri I:n sukutaustaa, mukaan lukien Perdikkas.

Kirja IX muokkaa

Kirja IX käsittelee Plataiain taistelua[50] ja Joonian vapautusta,[51] ja se päättyy Ateenan merivallan perustamiseen.[52] Kirja on omistettu Kalliopelle.

Herodotos kertoo, kuinka persialaiset vetäytyvät Thebaan, missä heidät lopulta surmataan Plataiain taistelussa. Artabazos pakenee nopeasti Aasiaan. Kreikan laivasto hyökkää Jooniaan, jolloin persialaiset kokevat uuden tappion Mykalen taistelussa. Herodotoksen teos päättyy Sestoksen valtaukseen.

Yksityiskohtia muokkaa

Historiateos tarjoaa runsaasti tietoa Herodotoksen ajan maailmankuvasta ja tietämyksen tilasta, mutta hän esittää monesta asiasta myös omia arvelujaan. Herodotos mainitsee esimerkiksi, että Niilin vuotuisten tulvien selitettiin yleisesti johtuvan lumen sulamisesta joen lähteillä, kaukana etelässä, mutta hän itse väitti tätä selitystä mahdottomana, koska hänen mukaansa Afrikassa, tunnetun maailman kuumimmassa osassa, ei voinut olla lunta. Tämän vuoksi hän esittikin niille oman selityksensä, jonka mukaan ne johtuvat autiomaan tuulista ja auringon liikkeestä.[53] Herodotos kertoo myös foinikialaisten meren­kulkijoiden purjehtineen Afrikan ympäri Egyptin faarao Neko II:n toimeksi­annosta, mutta ei uskonut väitteisiin, jonka mukaan he olisivat nähneet auringon oikealla puolellaan (siis pohjoisessa) kulkiessaan Afrikan etelä­kärjen ohi idästä länteen. Eteläiselle pallon­puoliskolle aurinko kuitenkin todella paistaa pohjois­suunnasta, minkä vuoksi juuri tätä mainintaa on pidetty todisteena siitä, että matka on todella tehty.

Herodotoksen maininnat Intiasta ovat vanhimpia ulkopuolisten kertomuksia intialaisesta kulttuurista.[54] Herodotoksen mukaan maa on autio Intiasta itään, kunnes loppuu mereen.

1800-luvun lopulta lähtien tehdyt tutkimukset ovat vahvistaneet joitakin Herodotoksen väitteitä oikeiksi. Hänen kuvaustaan Skyytiassa sijainneesta Gelonoksen kaupungista, joka oli tuhansia kertoja Troijaa suurempi, ei pidetty uskottavana ennen kuin se löydettiin vuonna 1975. Arkeologiset tutkimukset Egyptin Herakleionissa ja Naukratiksen steelan löytyminen ovat myös vahvistaneet, että tämä kaupunki todella perustettiin Egyptin uuden valtakunnan aikana, mitä aikaisemmin ei pidetty uskottavana.

Herodotos mainitsee Egyptin 26. dynastian (672–525 eaa.) hallitsijat oikeassa aikajärjestyksessä. Sen sijaan varhaisemmista faaraoista, joita hänen mukaansa oli ollut yli 300, hän mainitsee nimeltä vain muutamia ja tekee myös karkeita kronologisia virheitä. Esimerkiksi hän sijoittaa Kheopsin pyramidin rakentamisen aivan liian myöhäiseen ajankohtaan.[55][56]

Yhtenä kummallisimmista Herodotoksen kertomuksista on pidetty sitä, että Persian valtakunnan itäisimmissä osissa elää ketun kokoisia muurahaisia, joilla on turkki.[57] Hänen mukaansa alue on hiekka-autiomaata, josta jättiläismuurahaiset löytävät usein kultahiekkaa kaivaessaan sinne käytäviä, ja alueen asukkaat keräsivät muurahaisten löytämän kullan talteen. Ranskalainen kansatieteilijä Michel Peissel on kuitenkin löytänyt nykyisin Pakistaniin kuuluvasta osasta Kashmiria eläinlajin, oravan sukuisen himalajanmurmelin (Marmota himalayana), jota Herodotos on mahdollisesti tarkoittanut. Seudun maaperässä todella on kultaa, ja Peisselin mukaan alueen asukkaat ovat vahvistaneet, että siellä todella on kerätty talteen murmelien löytämää kultaa. Peissel on lisäksi arvellut, että Herodotos olisi sekoittanut toisiinsa persian kielen murmelia ja vuoristomuurahaista tarkoittavat, äänteellisesti toisiaan muistuttavat sanat.[58]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Saïd, Suzanne & Trédé, Monique: A Short History of Greek Literature, s. 61-70. Käännös Trista Selous et al.. London & New York: Routledge, 1999. ISBN 0-415-12272-4.
  2. ↑ Dewald, Carolyn & Marincola, John: The Cambridge Companion to Herodotus, s. takakansi. Cambridge Companions to Literature. Cambridge University Press, 2006. ISBN 0521536839. Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ a b Pipes, David: Herodotus: Father of History, Father of Lies Loyola University New Orleans. Viitattu 2.8.2012.
  4. ↑ a b c d e f g Rein, Edvard: ”Herodotoksen elämä ja kirjallinen toiminta”. Teoksessa Herodotos 1997, s. v–xviii. (Tekijänoikeus vanhentunut.)
  5. ↑ a b c d e f g h Asheri, David & Lloyd, Alan B. & Corcella, Aldo: A Commentary on Herodotus, Books 1-4, s. 1-16. Oxford University Press, 2007. ISBN 0198149565. Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ Herodotos: Historiateos I.1. Suomennos Edvard Rein, kieliasua korjattu.
  7. ↑ Herodotos toteaa itsekin, että hänen kertomuksensa "on alusta saakka pitänyt välikertomuksista". Herodotos: Historiateos IV.30.
  8. ↑ Herodotos: Historiateos I.1-94.
  9. ↑ Herodotos: Historiateos I.95-140.
  10. ↑ Herodotos: Historiateos I.141-216.
  11. ↑ Herodotos: Historiateos I.1-5.
  12. ↑ Fehling, Detlev: ”Some demonstrably false source citations”, Herodotus and His 'Sources', s. 50–57. Francis Cairns, Ltd, 1989. ISBN 0-905205-70-7.
  13. ↑ Lindsay, Jack: ”Helen in the Fifth Century”, Helen of Troy, s. 133–134. Rowman and Littlefield, 1974. ISBN 0-87471-581-4.
  14. ↑ Herodotos: Historiateos I.6-94.
  15. ↑ Herodotos: Historiateos I.95-144.
  16. ↑ Herodotos: Historiateos I.29-33.
  17. ↑ Herodotos: Historiateos I.46-54.
  18. ↑ Herodotos: Historiateos I.55-56.
  19. ↑ Herodotos: Historiateos I.70-92.
  20. ↑ Herodotos: Historiateos I.59-64.
  21. ↑ Herodotos: Historiateos I.65-68.
  22. ↑ Herodotos: Historiateos II.1-34.
  23. ↑ Herodotos: Historiateos II.35-99.
  24. ↑ Herodotos: Historiateos II.100-182.
  25. ↑ Herodotos: Historiateos II.112-120.
  26. ↑ Kim, Lawrence: ”Homer, poet and historian”, Homer Between History and Fiction in Imperial Greek Literature, s. 30-35. Cambridge University Press, 2010. ISBN 978-0-521-19449-5.
  27. ↑ Allan, Williams: ”Introduction”, Helen, s. 22-24. Cambridge University Press, 2008. ISBN 0-521-83690-5.
  28. ↑ Lindsay, Jack: ”Helen in the Fifth Century”, Helen of Troy, s. 135-138. Rowman and Littlefield, 1974. ISBN 0-87471-581-4.
  29. ↑ a b Herodotos: Historiateos III.1-60.
  30. ↑ a b Herodotos: Historiateos III.61-119, III.126-141, III.150-160.
  31. ↑ a b Herodotos: Historiateos III.39-60, III.120-125, III.142-149.
  32. ↑ Herodotos: Historiateos III.80-88.
  33. ↑ Herodotos: Historiateos IV.1-82.
  34. ↑ Herodotos: Historiateos IV.83-144.
  35. ↑ Herodotos: Historiateos IV.145-205.
  36. ↑ Herodotos: Historiateos V.1-28
  37. ↑ Herodotos: Historiateos V.28-55
  38. ↑ Herodotos: Historiateos V.55-96.
  39. ↑ Herodotos: Historiateos V.97-126
  40. ↑ Herodotos: Historiateos VI.1-42.
  41. ↑ Herodotos: Historiateos VI.43-93.
  42. ↑ Herodotos: Historiateos VI.94-140.
  43. ↑ Herodotos: Historiateos VII.1-55.
  44. ↑ Herodotos: Historiateos VII.56-137.
  45. ↑ Herodotos: Historiateos VII.138-239.
  46. ↑ Herodotos: Historiateos VII.9-10.
  47. ↑ Herodotos: Historiateos VIII.1-39.
  48. ↑ Herodotos: Historiateos VIII.40-96.
  49. ↑ Herodotos: Historiateos VIII.97-144.
  50. ↑ Herodotos: Historiateos IX.1-89.
  51. ↑ Herodotos: Historiateos IX.90-113.
  52. ↑ Herodotos: Historiateos IX.114-122.
  53. ↑ Herodotos: Historiateos 2.18.
  54. ↑ The Indian Empire The Imperial Gazetteer of India, 1909, v. 2, p. 272.
  55. ↑ http://www.livius.org/he-hg/herodotus/logos2_06.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  56. ↑ Herodotos: Historiateos 2.100–182, vrt. Wendy Boase: Faaraoiden Egypti, s. 32-33 (luettelo faaraoista ja heidän hallitsijakausistaan). Suomentanut Risto Kautto. WSOY, 1978. 951-0-08701-7.
  57. ↑ Herodotos: Historiateos 3.102-105.
  58. ↑ Peissel, Michel: ”The Ants' Gold: The Discovery of the Greek El Dorado in the Himalayas”.

Kirjallisuutta muokkaa

Suomennos muokkaa

  • Herodotos: Historiateos. 1–2. (Historíai.) Suomentanut ja esipuheella varustanut Edvard Rein. 4. painos (1. painos 1907–1910). Laatukirjat. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 9789510178690.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia muokkaa

  • Herodotus: Historiae. Volume I: Books I-IV. Third Edition. Edited by K. Hude. Oxford Classical Texts. Oxford: Oxford University Press, 1993. ISBN 9780198145264.
  • Herodotus: Historiae. Volume II: Books V-IX. Third Edition. Edited by K. Hude. Oxford Classical Texts. Oxford: Oxford University Press, 1993. ISBN 9780198145271.
  • Herodotus: The Persian Wars. Volume I. Books 1–2. Loeb Classical Library 117. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99130-3.
  • Herodotus: The Persian Wars. Volume II. Books 3–4. Loeb Classical Library 118. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99131-1.
  • Herodotus: The Persian Wars. Volume III. Books 5–7. Loeb Classical Library 119. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99133-8.
  • Herodotus: The Persian Wars. Volume IV. Books 8–9. Loeb Classical Library 120. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99134-6.

Muuta kirjallisuutta muokkaa

  • Baragwanath, Emily: Motivation and Narrative in Herodotus. Oxford: Oxford University Press, 2008. ISBN 9780199231294.
  • Baragwanath, Emily & de Bakker, Mathieu (toim.): Myth, Truth, and Narrative in Herodotus. Oxford: Oxford University Press, 2012. 9780199693979.
  • How, W. W. & Wells, J.: A Commentary on Herodotus. With Introduction and Appendices. Volume I (Books I-IV). Oxford: Oxford University Press, 1989. ISBN 9780198143840.
  • How, W. W. & Wells, J.: A Commentary on Herodotus. With Introduction and Appendices. Volume 2 (Books V-IX). Oxford: Oxford University Press, 1990. ISBN 9780198721390.

Aiheesta muualla muokkaa

Teos muokkaa

Muuta muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Historiateos&oldid=22240092”