Historia de omnibus Gothorum Sveonumque regibus

Historia de omnibus Gothorum Sveonumque regibus (suom. Gööttien ja svealaisten kaikkien kuninkaiden historia, ruots. Historia om alla göternas och svearnas konungar) on Johannes Magnuksen kirjoittama, pitkälti mielikuvitukseen perustuva historiateos, joka ilmestyi postuumisti vuonna 1554. Vaikka siinä arvostellaan ankarasti Kustaa Vaasaa, sitä käyttivät ihastuneina hyväkseen hänen poikansa, joille se oli omistettukin, osoittaakseen kuinka kunniakas historia Ruotsilla oli. Erityisesti he käyttivät kirjan hallitsijaluetteloita, jotka alkoivat Nooan pojanpojasta Maagogista ja omaksuivat niiden nojalla hallitsijoina suuremmat järjestysnumerot kuin heillä olisi pitänyt olla sen perusteella, mitä Ruotsin varhaisemmista hallitsijoista nykyisin tiedetään.

Vuoden 1558 painos, jossa on myös kaksi Olaus Magnuksen kirjoittamaa lukua

Teos kirjoitettiin alun perin latinaksi. Ruotsiksi sen käänsi ensimmäisenä Ericus Benedictii Schroderus, ja käännös julkaistiin vuonna 1620.

Teoksen 15 ensimmäisessä osassa Johannes Magnus käsittelee yksityiskohtaisesti Ruotsin historiaa ennen vuotta 1000. Teos perustuu osittain Jordaneksen teokseen Getica ja Saxo Grammaticukseen mutta pitkälti myös kirjoittajansa omiin ajatuksiin. Sen mukaan Nooan pojanpojasta Maagogista tuli Ruotsin ensimmäinen kuningas 88 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen. Kirjan kuningasluettelon mukaan Ruotsissa oli ollut viisi Eerik-nimistä kuningasta ennen Eerik Voittoisaa, ja hänen mukaansa Jordaneksen mainitsema Berig oli Erik I, Eriksvisanin sankari. Samoin oli kirjan mukaan Ruotsissa ollut kuusi Kaarle-nimistä kuningasta ennen Kaarle Sverkerinpoikaa. Näiden vuoksi Kustaa Vaasan seuraajat Eerik XIV ja Kaarle IX ottivatkin näin korkeat, paaveihin verrattavat järjestysnumerot. Nämä kuvitteelliset muinaisajan Eerikit ja Kaarlet kuvattiin yleensä myönteisesti, kun taas keksitystä Gostagus-nimisestä hirmuvaltiaasta sanotaan: "Tuskin yhtenäkään yönä vuoden kuluessa hän pidättäytyi huorinteosta, väkivallasta ja insestistä".

Teos on äärimmäisen isänmaallinen ja osoittaa toisaalta syvää vihaa tanskalaisia kohtaan.^[1]

Lähteet muokkaa

↑ ”Johannes Magnus”, Nordisk Familjebok, Uggleupplagan, 13. osa (Johan–Kikare), s. 39–40. Nordisk Familjeboks-Förlags Ab, 1910. Teoksen verkkoversio.

[1] ”Johannes Magnus”, Nordisk Familjebok, Uggleupplagan, 13. osa (Johan–Kikare), s. 39–40. Nordisk Familjeboks-Förlags Ab, 1910. Teoksen verkkoversio.

[1]