Hilma Koivulahti-Lehto
Hilma Koivulahti-Lehto (24. huhtikuuta 1881 Virrat – 27. syyskuuta 1955 Virrat) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1919–1945 ja 1948–1951.[1] Sisällissodan aikana Koivulahti-Lehto oli valkoisten vankina, vaikkei hän osallistunut punaisten toimintaan.
| Hilma Koivulahti-Lehto | |
|---|---|
 Hilma Koivulahti-Lehto vuonna 1912. |
|
| Kansanedustaja | |
|
1.4.1919–5.4.1945, 22.7.1948–20.7.1951
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Vaasan läänin itäinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. huhtikuuta 1881 Virrat |
| Kuollut | 27. syyskuuta 1955 (74 vuotta) Virrat |
| Ammatti | pienviljelijä |
Elämä muokkaa
Koivulahti-Lehto syntyi torpparin perheeseen Virtojen Torppakylässä. Kansakoulua käytyään hän työskenteli palvelijana.[1] Koivulahti-Lehto kuului Virtain työväenyhdistykseen sen perustamisesta 1905 lähtien ja toimi myöhemmin yhdistyksen puheenjohtajana. Hän oli myös useita kertoja ehdolla eduskuntavaaleissa.[2]
Sisällissodan käynnistyttyä Koivulahti-Lehto vangittiin maaliskuussa 1918, vaikkei hän ollut mukana punaisten toiminnassa.[3] Koivulahti-Lehtoa pidettiin vaarallisena kiihottajana, koska hän oli puhunut muun muassa piikojen oikeuksista sekä torpparikysymyksestä.[4] Virtojen suojeluskunnan esikuntapäällikkönä toiminut lainopin ylioppilas Eino A. Carlstedt (myöh. Kalkas) vaati Koivulahti-Lehdon välitöntä teloittamista. Carlstedt oli Virtojen kirkkoherran poika ja päinvastaisista väitteistään huolimatta hänellä oli myös henkilökohtaista kaunaa Koivulahti-Lehtoa vastaan.[5] Tutkija Tuulikki Pekkalaisen tietojen mukaan raskaana ollutta Koivulahti-Lehtoa ei kehdattu ampua Virroilla, vaan hänet siirrettiin Kurikan vankileirille. Koivulahti-Lehdon neljä- ja viisivuotiaat pojat jäivät kotiin isoäidin hoitoon. Koivulahti-Lehto synnytti kolmannen poikansa Kurikan vankileirillä 18. kesäkuuta, jonka jälkeen heidät siirrettiin Hämeenlinnan vankileirille.[4] Virtain suojeluskunnan lausunnoissa Koivulahti-Lehdolle ehdotettiin toistuvasti kuolemantuomiota, mutta lopulta Valtiorikosoikeus vapautti hänet elokuun lopussa 1918.[3]
Vapautumisensa jälkeen Koivulahti-Lehto jatkoi politiikassa ja hänet valittiin kansanedustajaksi jo huhtikuun 1919 eduskuntavaaleissa. Kansanedustajan toimen ohessa Koivulahti-Lehto ryhtyi viljelemään synnyintorppaansa, jonka hän oli lunastanut omakseen. Koivulahti-Lehto oli aktiivisesti mukana muun muassa edistysmielisessä osuustoimintaliikkeessä kuuluen Virtain Osuuskaupan perustajiin.[6] Presidentin valitsijamiehenä hän oli vuosina 1925, 1937, 1940, 1943 ja 1950. Koivulahti-Lehto oli myös Virtain kunnanvaltuuston jäsen. Hän jatkoi eduskunnassa lähes yhtäjaksoisesti vuoteen 1951 saakka.[1] Koivulahti-Lehto kuoli 74-vuotiaana syyskuussa 1955. Hänet on haudattu perhehautaan Virtain uudelle hautausmaalle.[7]
Perhe muokkaa
Koivulahti-Lehdon puoliso oli työmies Heikki Lehto (1887−1918). Vuonna 1912 pariskunta ilmoitti aloittaneensa avioelämän ”ilman kirkollisia dogmeja” ja samalla hän otti käyttöön kaksiosaisen sukunimensä.[8] Heikki Lehto taisteli sisällissodan aikana punakaartissa ja kuoli kesäkuussa 1918 nälkään Tampereen vankileirillä. Pariskunnalla oli kolme poikaa, joista Kurikan vankileirillä syntynyt Taisto kuoli helmikuussa 1919 ilmeisesti aliravitsemukseen. Heidän vanhin poikansa kuoli 11-vuotiaana vuonna 1924.[4][5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Hilma Koivulahti-Lehto Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 17.1.2008.
- ↑ Jokinen, Sinikka: ”Virtain Työväenyhdistys ry 90 vuotta”, Virtain Joulu 1995, s. 18. Virrat: Virtain Seura ; Virtain opettajien ammattiyhdistys, 1995. ISSN 1237-0169. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b Suojeluskunta vaati tulevalle kansanedustajalle tappotuomiota (arkistoitu sivu) STT. 6.10.2011. Etelä-Suomen Sanomat. Arkistoitu 9.10.2011. Viitattu 12.10.2011.
- ↑ a b c Pekkalainen, Tuulikki: Lapset sodassa 1918, s. 161-162. Helsinki: Tammi, 2014. ISBN 978-951-31693-9-8.
- ↑ a b Lindstedt, Risto: Vihan saartamat. Suomen Kuvalehti, 2011, nro 43, s. 48–52. Viitattu 28.10.2011.
- ↑ Lehtokoski, Aino: Merkkipäiviä. Toveritar, 1931, nro 7-8, s. 97-98. Kansalliskirjasto. Viitattu 11.3.2022.
- ↑ Hilma Koivulahti-Lehto 4.7.2013. Viimeiset leposijat. Viitattu 11.3.2022.
- ↑ Avioliittoja. Työmies, 24.7.1912, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 11.3.2022.