Hikka
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Hikka eli nikotus (lat. singultus) on tahdosta riippumaton, äkillinen ja nopea pallean supistuminen. Hikalle tyypillisen äänen aiheuttaa äänihuulten sulkeutuminen kurkunpäässä. Nikottelun perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta sen epäillään olevan jäänne jostain evoluution aikana ylimääräiseksi jääneestä elintoiminnosta. Kaikki ihmiset saavat hikan jossain vaiheessa elämäänsä, ja sitä esiintyy myös muilla nisäkkäillä. Usein hikka menee ohi muutamassa minuutissa, mutta se voi kestää kauemminkin. Pitkittyneen hikan taustalla on usein jokin sairaus. Hikkaa voi hoitaa useilla eri kotikonsteilla, mutta niiden tehosta ei ole tieteellisiä todisteita. Pitkittynyttä hikkaa hoidetaan lääkkeillä, jotka vaimentavat ja hillitsevät, mutta eivät kuitenkaan ehkäise kokonaan hikan syntymistä.
Syyt ja esiintyvyys muokkaa
Hikka aiheutuu pallean äkillisestä supistuksesta. Normaalisti pallea supistuu rauhallisesti ja hallitusti ja täyttää täten keuhkot ilmalla. Hikassa pallea supistuu äkillisesti. Näin ilmaa alkaa virrata nopeasti sisään, mutta kurkunpään sulkeutuminen estää keuhkojen täyttymisen ilmalla. Nikottelukohtauksen voi aiheuttaa esimerkiksi ruokatorven tai mahalaukun ärsytys, kuten liikasyönti, hyvin nopea syöminen, ruuan syöminen kuiviltaan, hyvin kuuman tai kylmän ruoan nauttiminen, ilmavaivat, hiilihappopitoisten juomien nauttiminen tai runsas alkoholin käyttö. Refluksitautiin liittyvä mahahapon nouseminen ruokatorveen voi myös laukaista hikan. Pitkittynyt hikka johtuu usein joistakin sairaudesta, joka vaikuttaa pallean ja kurkunpään hermojen toimintaan. Tällaisia sairauksia on useita.[1]
Hikan perimmäistä syytä ei tiedetä. On arveltu, että hikka olisi jäänne jostain elintoiminnosta, joka olisi menettänyt tarkoituksensa jossain evoluution vaiheessa, kuten siirtymisessä vedestä kuivalle maalle.[2] Se liittyy kuitenkin yleisesti nisäkkäiden hengitykseen, sillä nikottelua on havaittu myös muun muassa kissoilla, rotilla ja kaneilla.[1]
Kaikki ihmiset kokevat nikottelua jossain vaiheessa elämäänsä, ja sitä esiintyy kaikenikäisillä. Nikottelua tapahtuu jo kohdussa olevalla sikiöllä, ja keskosilla on normaalia enemmän hikkaa.[1]
Hoito muokkaa
Hikka menee useimmiten ohi muutamassa minuutissa. Sitkeää hikkaa voidaan koittaa lopettaa useilla kotikonsteilla, mutta minkään tehoa ei ole tieteellisesti todistettu.[1] Monet ihmiset ovat kuitenkin vakuuttuneita jonkin keinon toimivuudesta omalla kohdallaan. Useimmille keinoille on yhteistä se, että potilas keskittyy hetken aikaa johonkin muuhun kuin hikkaansa. Keinot voidaan luokitella kolmeen: psykosomaattisiin sekä nielemis- ja hengityskeinoihin. Eräs epävarma keino lopettaa hikka on keskeyttää hengittäminen. Noin 10 sekunnin kuluttua hengittämisen alettua uudelleen on mahdollista, että hikan oireet ovat keskeytyneet. Hengityksen pidättämisen sijaan voidaan hengittää muovipussiin. Tällöinkin veren hiilidioksidipitoisuus lisääntyy, mikä voi lopettaa hikan.[3] Hyvin nopea etenkin happopitoisten juomien nieleminen keskeytyksettä sekä oksentaminen auttavat monella hikkaan. Yleinen uskomus on, että äkillinen säikähdys poistaa hikan. Myös nukkuminen auttaa asiaan, mutta nukahtaminen nikottelun aikana voi olla varsin hankalaa. Imeväisikäisillä imemisrefleksin laukeaminen yleensä pysäyttää hikan heti.
Jos hikka pitkittyy ja kestää pidempään kuin muutaman päivän, on syytä hakeutua hoitoon. Tutkimuksiin on syytä mennä myös, jos tuntikausia kestävä hikka alkaa häiritä muuta elämää. Pitkittyneen hikan tapauksessa on tarpeen selvittää, onko sen taustalla jokin sairaus, jonka hoidolla myös hikka väistyy. Hikkaa voidaan tarvittaessa myös hillitä lääkkeillä. Sitä voidaan hoitaa muun muassa epilepsialääkkeillä, tietyillä pahoinvointilääkkeillä ja psyykenlääkkeillä. Lääkehoidolla ei sataprosenttisen varmasti saada poistettua hikkaa kokonaan, mutta sen avulla voidaan heikentää sen voimakkuutta ja vähentää ilmaantumista.[1] Eniten pitkittyneen hikan hoidosta on näyttöä baklofeenista, klooripromatsiinista ja metoklopramidista.[4] Hikan pysäyttäminen sedatiiveilla vaatii usein niin suuren annoksen, että potilas menettää tajuntansa tai lamautuu voimakkaasti, joten parantumattomasta hikasta kärsivä ei voi lääkehoidon avulla viettää normaalia elämää. Hikan hoidossa on myös kokeiltu implantteja, jotka ärsyttävät sähköisesti kiertäjähermoa.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Atula, Sari: Hikka (nikotus) Lääkärikirja Duodecim. 16.1.2012. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 7.3.2015.
- ↑ Straus, C. (February 2003). "A phylogenetic hypothesis for the origin of hiccough". BioEssays 25 (2): 182–188. doi:10.1002/bies.10224. 10.1002/bies.10224. http://www3.interscience.wiley.com/cgi-bin/abstract/102526391/ABSTRACT?CRETRY=1&SRETRY=0=Abstract[vanhentunut linkki]. Retrieved on 2007-07-20.
- ↑ Jerk W. Langer: Mistä hikka syntyy. Tieteen Kuvalehti, 1988, nro 12, s. 7. Kööpenhamina / Helsinki: Bonniers Specialmagasiner A/S / Suomen Fogtdal Oy. ISSN 0903-5583.
- ↑ Saarto, Tiina: Pitkittyneen hikan lääkehoito Käypä hoito. 22.8.2012. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 7.3.2015.
Aiheesta muualla muokkaa