Henri Deterding

Henri Wilhelm August Deterding (19. huhtikuuta 1866 Amsterdam, Alankomaat – 4. helmikuuta 1939 Suvretta, St. Moritz, Sveitsi) oli hollantilais-englantilaisen Royal Dutch Shell-öljy-yhtiön pitkäaikainen toimitusjohtaja. Hän tuli Royal Dutch-yhtiön perustajan Jean Baptiste August Kesslerin (1853–1900) seuraajaksi vuonna 1900 ja oli yhtiön johdossa vuoteen 1936 saakka. Hän teki John D. Rockefellerin johtaman Standard Oilin kanssa kilpailleesta Royal Dutch Shellistä yhden maailman suurimmista öljy-yhtiöistä.

Henri Deterding

Henri Deterding syntyi Amsterdamissa viisilapsisen perheen neljäntenä lapsena. Hänen isänsä, joka oli merikapteeni kuoli hänen ollessaan kuusivuotias ja perheen vaikeuksista Henri Dterding kävi koulua Amsterdamissa 16-vuotiaaksi saakka.

Koulusta päästyään Deterding oli pankkivirkailijana Twentsche Bank-pankissa ja kehittyi siellä taitavaksi numeroiden käsittelijäksi. Koska hän olisi päässyt pankkimaailmassa etenemään urallaan vain hitaasti hän osallistui Alankomaiden Itä-Intiassa toimineen Nederlandsche Handelmaatschappij-kauppayhtiön pääsytutkintoihin, tuli pääsykokeissa ensimmäiseksi ja pääsi sitten yhtiön palvelukseen Itä-Intiaan.

Toukokuussa 1896 Deterding tuli pienen, 1890 perustetun Royal Dutch Oil Company-öljy-toimitusjohtajan ja perustajan J. B. A. Kesslerin apulaiseksi. Yhtiö oli aloittanut öljyn etsinnän ja tuotannon Alankomaiden Itä-Intiaan kuuluneen Sumatran saaren pohjoisosassa. Deterding johti aloittelevan yhtiön menestyksellisesti monien vaikeuksien läpi ja kun Kessler kuoli maaliskuussa 1900 Deterding nimitettiin hänen seuraajakseen Kesslerin esittämän toiveen mukaan.

Deterding hankki yhtiölle omia tankkilaivoja ja yhtiö saattoi näin kilpailla menestyksellä englantilaisen Marcus Samuelin 1897 perustaman Shell Transport and Trading Companyn kanssa. Yhtiön sulautuivat vuonna 1907 hollantilais-englantilaiseksi Royal Dutch Shell-yhtiöksi. Vuonna 1911 yhtiö osti Rothschildin perheeltä Bakussa sijainneita öljykenttiä. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Royal Dutch Shellin tuottamasta öljystä 53 prosenttia tuli Alankomaiden Itä-Intiasta, 29 prosenttia Venäjältä ja 17 prosenttia Romaniasta. Myöhemmin kun neuvostohallitus kansallisti yhtiön Venäjällä sijainneet kentät Deterding alkoi suhtautua vihamielisesti Neuvostoliittoon. Hän tuki taloudellisesti valkoisia venäläisiä emigrantteja ja häntä syytettiin Neuvostoliiton vastaisesta juonittelusta ja jopa maan väärennetyn valuutan painamisesta. Neuvostolehdistö hyökkäsi säännöllisesti Deterdingiä vastaan ja runoilija Vladimir Majakovski kirjoitti hänestä propagandarunoja.

Vuonna 1920 Deterdingistä tuli Brittiläisen imperiumin ritarikunnan kunniaritarikomentaja hänen ansioistaan Iso-Britannian ja Alankomaiden suhteiden kehittämisessä sekä ympärysvaltojen öljyhuollon turvaamisesta ensimmäisen maailmansodan aikana. Lontooseen päämajansa muuttaneesta Deterdingistä oli tullut jo ennen maailmansotaa Britannian kansalainen.

Viimeisinä vuosinaan Deterding alkoi herättää ristiriitoja kun hän esiintyi Saksan natsipuolueen ajatusten kannattajana. Vuonna 1931 Deterding myönsi Adolf Hitlerille 30 miljoonan punnan lainan vastineeksi siitä että Royal Dutch Shell saisi etuoikeutetun aseman Saksan öljymarkkinoilla natsien valtaantulon jälkeen. Yhtiö tuki myös natseja ilmoituksilla Völkischer Beobachter-lehdessä. Joulukuussa 1936 Deterding lahjoitti 10 miljoonaa Hollannin floriinia elintarvikkeiden hankkimiseen Hollannista Saksan Talviapu-ohjelmaa varten. Vuonna 1936 hän neuvotteli Saksan hallituksen kanssa kaupoista, joilla Saksa olisi voinut ostaa vuoden öljynkulutustaan vastanneen määrän öljyä luotolla. Deterding joutui tämän vuoksi väistymään syrjään Royal Dutch Shellin johdosta mutta hän jäi kuitenkin yhtiön hallituksen jäseneksi. Vuonna 1936 Deterding osti kartanon Dobbin-Linstowista läheltä Krakow am Seetä Mecklenburgissa Saksassa ja muutti sinne asumaan. Hänellä oli myös toinen asunto Suvrettassa St. Moritzissa Sveitsissä ja hän kuoli täällä helmikuussa 1939. Toiveensa mukaan Deterding haudattiin maatilalleen Dobbiniin mutta Saksan natsihallitus teki 10. helmikuuta Dobbinissä pidetyistä hautajaisista poliittisen propagandatilaisuuden hakaristilipuilla ja natsitervehdyksillä ärsyttääkseen englantilaisia ja ranskalaisia, joihin Deterdingillä oli ollut läheiset suhteet. Adolf Hitler ja Hermann Göring, jonka kanssa Deterding oli käynyt usein metsästysretkillä lähettivät hautajaisiin seppeleet ja henkilökohtaiset surunvalittelut. Vuonna 1968 Deterdingin maalliset jäännökset siirrettiin Liechtensteiniin, jossa hänen tyttärensä Henriette asui perheineen.

Henri Deterding oli ensimmäisen kerran naimisissa vuodesta 1894 hollantilaisen Catharina Neubronnerin kanssa, tästä liitosta hänellä oli kaksi poikaa ja tytär. Vuonna 1924 hän meni toisen kerran naimisiin Lydia Pavlovna Koudoyaroffin (1904–1980), joka oli valkoisen venäläisen emigranttikenraalin Paul Koudoyaroffin tytär ja aiemmin Deterdingin öljyalan kilpailijan, armenialaisen Calouste Gulbenkianin rakastajatar. Tästä liitosta Deterdingillä oli kaksi tytärtä, joista toinen oli Lontoon seurapiireissä 1960- ja 1970-luvuilla vaikuttanut Olga Deterding (1926–1978). Tämän toisen avioliiton päätyttyä avioeroon Deterding meni kolmannen kerran naimisiin saksalaisen Charlotte Mina Knackin kanssa. Knack oli Deterdingin yhtiössä sihteerinä ja Knackin perhe oli harjoittanut kahvikauppaa Hampurissa. Kolmannesta avioliitosta Deterdingillä oli kaksi tytärtä. Deterdingin toisen avioliiton puoliso jäi avioeron jälkeen asumaan tyttäriensä kanssa Deterdingin Englannissa omistamaan Buckhurst Parkin maakartanoon.

Kirjallisuutta

• Yergin, Daniel: The Prize: The Epic Quest for Oil, Money & Power. Free Press 1993. ISBN 0671799320
• Hendrix, Paul : Sir Henri Deterding and Royal Dutch-Shell: Changing Control of World Oil 1900-1940. Bristol Academic Press 2002 ISBN 9780951376287

Aiheesta muualla

• John Donovan : Shell Nazi History
• Maailman öljysota. Euroopan öljykuninkaan Henri Deterdingin elämänvaiheita, Suomen Sosialidemokraatti, 15.04.1936, nro 102, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Öljyn Napoleon lopetti taistelunsa, Suomen Kuvalehti, 05.12.1936, nro 49, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot