Wikipedia

Helluntai

kristillinen pyhäpäivä

Helluntai on Pyhän Hengen vuodattamiselle ja kristillisen kirkon perustamiselle omistettu kristillinen juhlapäivä.[1][2] Helluntaita vietetään seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstain jälkeen. Läntisten kirkkojen pääsiäissäännön mukaan helluntai on aikaisintaan 10. toukokuuta (viimeksi vuonna 1818, seuraavan kerran 2285) ja viimeistään 13. kesäkuuta (1943 ja 2038). Suomeen sana helluntai on tullut muinaisruotsin sanoista hælgho dagher ’pyhät päivät’.[3]

Helluntai. Jean Fouquet’n kuvitus 1400-luvulta.

Alkuperältään ja ajankohdaltaan helluntai liittyy myös juutalaisten šavuot-juhlaan eli viikkojuhlaan, jota vietetään seitsemän viikkoa juutalaisten pääsiäisen eli pesahin jälkeen toisaalta sadonkorjuujuhlana, toisaalta Siinailla tapahtuneen lain antamisen muisto­juhlana.[2] Uudessa testamentissa tästä juhlasta käytetään nimitystä helluntai.

Helluntai on kristikunnan kolmanneksi suurin juhla pääsiäisen ja joulun jälkeen.[4] Suomessa helluntai on kirkkolain mukainen kirkollinen juhlapäivä.[5] Koska se on aina sunnuntai, se ei useimmilla työ­paikoilla kuitenkaan vaikuta työaikajärjestelyihin.

Helluntaipäivä on seitsemäs sunnuntai pääsiäisestä, joka taas määräytyy vanhojen pääsiäissääntöjen mukaan. Joissakin maissa helluntai on kaksipäiväinen juhla.

Helluntai kristinuskon juhlana muokkaa

Kristityt viettävät helluntaita Pyhän Hengen vuodattamisen ja kristillisen kirkon perustamisen muistoksi[2], jotka Raamatun mukaan tapahtuivat šavuot-juhlan päivänä, kymmenen päivää Kristuksen taivaaseen­astumisen jälkeen.[6]

Varsinainen helluntaipäivä on aina sunnuntaina, mutta useissa maissa myös seuraava maanantai, toinen helluntaipäivä, on pyhäpäivä. Niin oli Suomessakin vuoteen 1972 saakka. Ruotsissa ja Suomessa ennen vuotta 1774 myös seuraava tiistai ja keskiviikko olivat pyhäpäiviä. Myöhemmin, vuosina 1973–1991, Suomessa vietettiin pyhäpäivänä varsinaisen helluntaipäivän lisäksi myös edeltävää lauantaita, jonka nimi oli tuolloin helluntain valmistuspäivä.[7] Ruotsissa toinen helluntaipäivä menetti asemansa pyhä- ja vapaapäivänä vuodesta 2005 lähtien, jolloin Ruotsin kansallispäivästä 6. kesäkuuta tuli vapaapäivä. Esimerkiksi Norjassa toinen helluntaipäivä on edelleen pyhäpäivä.

Helluntai on erityisen tärkeä juhla helluntailaisuudessa. Ortodoksit nimittävät varsinaista helluntaipäivää Pyhän Kolminaisuuden päiväksi ja sitä seuraavaa maanantaita (toista helluntaipäivää) Pyhän Hengen päiväksi.[8][4]

Tapahtumat Raamatun mukaan muokkaa

Ensimmäisestä kristillisestä helluntaista kerrotaan Raamatussa Apostolien tekojen toisessa luvussa:

Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.[9]

Samassa Apostolien tekojen luvussa kerrotaan myös, että Jerusalemiin oli tuolloin saapunut suuri joukko juutalaisia pyhiinvaeltajia eri maista, ja he hämmästelivät sitä, kuinka oppimattomat galilealaiset saattoivat puhua heidän kaikkien kotimaidensa kieliä. Jotkut epäilivät apostolien olleen juovuksissa, mutta Pietari kumosi tämän väitteen pitämällä saarnan, jossa hän selitti erään Joelin kirjassa olleen profetian[10] nyt toteutuneen. Tämän saarnan vaikutuksesta noin 3 000 henkeä otti vastaan kasteen ja liittyi ensimmäiseen kristilliseen seurakuntaan.[11]

On erilaisia näkemyksiä siitä tapahtuiko Pyhän Hengen vuodatus yläsalissa vaiko juutalaisten temppelissä.[12]

Helluntai suomalaisessa kansanperinteessä muokkaa

Entisajan nuoriso lauloi, leikki ja tanssi helluntain aikaan.[13] Parisuhdetta kesäksi etsivien parissa pidettiin otollisena, että heila löytyi helluntaihin mennessä. ”Jos ei ole heilaa helluntaina, ei ole koko kesänä.”[14]

Helluntaisunnuntaita edeltävänä lauantaina on Etelä- ja Lounais-Suomessa poltettu helavalkeita. Kuuluisin kansanperinteen kevätjuhla on Sääksmäen Ritvalan helkajuhla. Helkajuhlassa neidot kulkevat kylän teitä laulaen kalevalamittaisia lauluja, helkavirsiä.[15]

Yksi juhlan osa oli helluntaisauna. Koivun lehdet ovat tulleet esiin ja uusilla vastoilla voi vihtoa. ”Helluntaina, lauantaina, uusi vihta vihdotaan.” Saunominen oli myös naimaonnen nostattamissauna, puhutaan lemmensaunasta eli neidiskylvyistä. Pohjoisessa naimattomat tytöt saattoivat sanoa: ”En joutunut joululle, enkä päässyt pääsiäiselle, vaan kyllä hellun helluntaille.” Voitiin myös kehaista: ”Heilani on kuin helluntai”.[16][17]

Vanhassa suomalaisessa uskonnossa kyläyhteisö järjesti keväällä vakkajuhlat. Ukon vakat -nimistä juhlaa on voitu viettää arvioiden mukaan 25. toukokuuta.[18]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ helluntai. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. ↑ a b c Otavan iso Fokus, 2. osa (Em–Io), s. 1026. Helsinki: Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4.
  3. ↑ Nykyruotsiksi helluntai on pingst. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 184. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
  4. ↑ a b Oja, s. 176.
  5. ↑ Kirkkolaki (1054/1993), 4. luvun 3 § Finlex. Viitattu 11.6.2011.
  6. ↑ Helluntai on Pyhän Hengen juhla Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 29.10.2010. Viitattu 23.5.2010.
  7. ↑ Oja, Heikki: Aikakirja, s. 157, 167. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16334-5. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 23.5.2010). (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Pyhän Kolminaisuuden päivä (helluntai) Ortodoksi.net. Viitattu 23.5.2010.
  9. ↑ Ap. t. 2:3–4
  10. ↑ Joel. 2:28–32
  11. ↑ Ap. t. 2:1–41
  12. ↑ Beaumont, Mike: Joka kodin raamattuopas, ISBN 9789522300461
  13. ↑ Tänään vietetään helluntaita Yle uutiset. 23.5.2010. Viitattu 1.9.2023.
  14. ↑ Helluntai Helsingin kaupunginmuseo. Arkistoitu 5.1.2012. Viitattu 23.5.2010.
  15. ↑ Helatorstai ja helluntai Suomalaisen kirjallisuuden seura. Arkistoitu 27.5.2009. Viitattu 23.5.2010.
  16. ↑ Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto. Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen, s. 137–144. 24. painos (1. laitos 1950). Helsingissä: Otava, 2007. ISBN 951-1-12544-3.
  17. ↑ Alhonen, Anssi: Helluntai 2015. Taivaannaula. Viitattu 1.9.2023.
  18. ↑ Haavio, Martti: Suomalainen mytologia. Porvoo Helsinki: WSOY, 1967.

Aiheesta muualla muokkaa

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuosi

adventti | joulu | uusivuosi | loppiainen | kynttilänpäivä | laskiainen | Marian ilmestyspäivä | palmusunnuntai | kiirastorstai | pitkäperjantai | pääsiäinen | helatorstai
helluntai | Pyhän Kolminaisuuden päivä | juhannus | apostolien päivä | kirkastussunnuntai | mikkelinpäivä | reformaation päivä | pyhäinpäivä | tuomiosunnuntai

Ortodoksisen kirkon kirkkovuosi

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä | Kunniallisen ja eläväksi tekevän Ristin ylentäminen | Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian temppeliin tuominen | Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymä | Teofania (loppiainen) | Herramme Jeesuksen Kristuksen temppeliin tuominen | Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestys | Herran ratsastus Jerusalemiin | Herran Pääsiäinen, Kristuksen ylösnouseminen | Herran taivaaseen astuminen | Pyhän Kolminaisuuden päivä | Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen | Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Helluntai&oldid=22210977”